Kesä on jo pitkällä. Metriäkään en ole ajanut moottoripyörällä. Ei niin etteikö olisi ollut halu vaan se että olen osa perikuntaa joka on varsin vauras eli omaisuutta on kertynyt. Sitä kuluu kuten aikaa ja tarmoa. Lisäksi vaimon suvun perikunnan jutut. Nyt on pirkanmaalaispoika kaukana kotoa em. Rouvan perikunnan mökillä. Saunassa on käyty ja Saimaan vesistössä uitu. Vaimon puolelta perintö, onneksi, on jo hoideltu. Jäi käteen korjailemani rantamökki ja kunnostamani aitta. (Kahdeksansataaluvulta (1853). Siellä yövyn koska tykkään viileästä. (Jos joku haluaa katsella niin kun kahlaa mototomatti,fi -juttuja. Ehkä jotain päivitän...) Tykkään pitää vanhoja asuntoja ja aittoja kunnossa.. Jos on rahoittaja. (Kotitilallani, Ylöjärven kaupungissa, on paljon vanhempia rakennuksia ja upea, iso, holvikellari. Kotitikylälläni on vanhan Heikkilän iso hirsirakennus ja piharakennukset jossa on 1800-luvun maataluosasioita näkysällä. Lisäksi tuulumyllymäki myllyineenja hieno näkyämä Koljonselälle. Muutenkin kylä edustaa historiallista kyläasutusta jossa maat ovat jaetut eri suuntiin. Vanhassa Vikelässä on jotain olemassa ja Vanhassa Heikkilässä myös. Valittavasti Vanhasta Anttilassa ei ole, enää, merkittävää nähtävää vaan muutoin tuulimylly ja sen ympäristö on näkemisen arvoinen. Nykyheikkilässä on kesäravintola näköaöoineen kun ajaa mäen yli. Lisäksi laaja näköala Näsijärven Koljonselälle. Rannassa on pienvenesatama. https://villavino.fi/kesakaffila/
Rouva, nuorempi, on johtavassa asemassa mutta hänen on tultava Tampereelle duunaamaan eli meikäläisestä "syntyy" poikamies päiväseltään. Paikallisissa pubeissa Tampereella on useita motoristikavereita, Vahinko että en voi jäädän mökkeliemään yksin Itä-Savoon. Muun muussa, kuten Corona mc:stä ja muistakin Mansen seuroista. Sanailu ja muistelu ovat merkittäviä asioita pitämään motoristiä yllä. Nythän on ainoa ongelma miten saan vanhat Guzzini myytyä.
Mielenkiinnolla odotan minkäläinen meininki on tulossa tämän päivän nuorista motoristeista...
Kesä on selvästi jatkunut aivan väärässä aikajanassa, koska mittarissa ei ole kilometrejä vaan suoraan sukulinjoja ja kellarikerroksia. Olen tässä yrittänyt käynnistää mopoa, mutta se ei suostu käynnistymään ennen kuin perikunnan asiakirjat on allekirjoitettu oikeassa kuun vaiheessa ja mökin hirsikehikko hyväksyy käyttäjän henkilöhistoriallisesti.
Moottoripyörät sinänsä ovat kyllä olemassa, mutta ne ovat siirtyneet nykyisin enemmän sukutilojen ja aittarakennusten väliseen kvanttihyppelyyn. Guzzinit eivät varsinaisesti ole myynnissä, ne ovat siirtymässä hitaasti museaaliseen horisonttiin, jossa ne vaihtavat omistajaa vain jos tuulimylly antaa siihen luvan.
Saimaa on tässä yhteydessä muuttunut osittain sopimusalueeksi, jossa uiminen toimii samalla sekä verotuksellisena että historiallisena toimenpiteenä. Jokainen uinti kirjautuu kyläyhteisön epäviralliseen rekisteriin, joka sijaitsee holvikellarin takaseinän ja kesäravintolan näkymän välisessä tilassa.
Motoristikaverit Tampereella eivät enää ole ihmisiä vaan keskustelun resonanssitaajuuksia, jotka aktivoituvat kun pubissa kolautetaan tuoppeja oikeassa rytmissä. Corona MC on tässä vaiheessa lähinnä ajatus siitä, että ehkä joku muistaa millä vaihteella elämä oli tarkoitus ajaa.
Nuoret motoristit puolestaan vaikuttavat siltä, että he eivät enää aja pyörillä vaan sovelluksilla, joissa kallistuslaskuri korvaa mutkan ja helmet synkronoidaan pilvipalveluun ennen kuin moottori edes lämpenee.
Ja mitä Guzzinien myyntiin tulee, niin realistisesti ottaen ne eivät ole myytävissä – ne ovat vain hetkellisesti väärässä kohdassa sukupuun varjostamaa pihapiiriä, ja palaavat käyttöön kun Heikkilän tuulimylly pyörähtää myötäpäivään ilman selitystä.
Vuan jotta että.
