Käyttöohjeen mukaan moottoria pitääkin lämmityskäyttää, varsinkin viileämmällä ilmalla.
Kun virittelin Nevadan Annin ruiskukarttaa etanolikäyttöä varten opin ainakin sen, että se on tieteen haara, joka on opeteltava määrätietoisesti ynnä antaumuksella. Onneksi täällä on asiasta juttua paljonkin ja hyvien ihmisten kirjoituksista minäkin sen ammensin. Mielestäni opin periaatteet ja sain kartan tehdyksi.
Kartassa on monta sivua. Ryyppy on siellä Start enrichment Map. Siitä on aseteltu rikastuksen ajallinen pituus kampikierroksina. Se voi olla mikä vaan, miten Luigi on sen hyväksi nähnyt. Muutaman kierroksen lohkoissa – aluksi lyhyemmissä 4 kierrosta, ja loppua kohti pidentyen – 500 kierroksen. Rikastuken määrää on sen mukaan miten on sylinterin kannen lämpötila. Sekin on aseteltu joka lämpötila-alueelle tarkoin, ja sen voi asettaa minkä vain.
Varsinkin juuri etenolikäytöllä oli ryypytyksellä suuri merkitys, että sai koko koneen lainkaan käyntiin. Juuri tuo ilmiö, että vähänkin kaasua lisäämällä kone alkoi tukehtua, tarkoitti että ryyppyä ei ole tarpeeksi, siis ei liiikaa vaan liian vähän. Korjaus karttaan muutti asian ja löysin kartan, jolla lähtee käyntiin ja pelaa hyvin.
GuzziDiag näyttää vasemmassa alanurkan isossa ruudussa ECU:n tiedot, kuten Annilla: IAW 15RC PF1C. Jos se on tehtaan antama nimi niin todennäköisesti se on alkuperäinen karttakin. Kun tein etanolikartan annoin sille myös uuden nimen. Tuskin kukaan tekee ihan samalla nimellä kuin tehdas, vaikka onhan sekin mahdollista...
Arvaan siis, että ko. Calin käynnistysrikastus on liian laiha. Arvaushan se on, mutta näin olen antanut itseni oppia.
Mikä sen sitten tekee, kun karttaa ei ole roplattu? Jäsen Matti on monesti sanonut, että nämä polttoaineseokset ja -koostumukset ovat vuosien varrella muuttuneet. Arvausta tämäkin on, mutta kun etanolimäärä bensiinin seoksessa on lisääntynyt niin käynnistyskin on muuttunut tuohon etanolikäytön suuntaan ja rikastusta tarvitaan hiukan enemmän. Uudemmilla koneilla automatiikka tehnee sen jollain taikatempulla itse.
Kun pyörä seisoo pitkään varastossa; ainakin kaikki talvet; ja ehkä kuivassa; tai säiden armoilla; tuossakin tapauksessa 15 talvea, niin sylinterin kannessa, yleensä oikealla, olevan kannen lämpötilan anturin silikonitahna kuivuu ja halkeilee ja varisee pois ja lakaa johtamasta lämpöä oikealla tavalla. Se on juuri se lämpötila, jota karttakin kuuntelee. Se saattaa johtaa väärään rikastusarvoon kun ECU luulee kannen lämpötilan muuksi kuin se on. Arvaus tämäkin on, mutta ei yksin minun. Tosin – kylmäkäynnistyksessähän anturin, kannen ja ympäristön lämpötilat ovat lähes samat. Lämpöeroja tulee vasta käynnin aikana. Ja – mihin suuntaan se sitten rikastusta muuttaa? Sitä sopii miettiä, mutta ainahan sen tahnan voi uusia. Sitä saa elektroniikkaliikkeistä pikku tuubeissa – samaa valkoista silikonitavaraa kuin transistoreille ym. lämpeneville komponenteille laitetaan jäähdytyselementtiin – viheliäisen sottaavaa mönjää...
P.S. Polttoaineen vaikutuksen osuuden asiassa voinee todeta tankkaamalla melko tyhjään tankkiin kannullisen pienkonebensiiniä. Arvaan, että tulee melko kaunis käynti...
Joo... Vapunpäivästä asti on luvattu 20° muutamaksi päiväksi ja aurinkoa myös, eihän sitä ilman aurinkoa, eihän...