Moro.
Nyt on taas lisää kokemusta Norgesta. Lomareissu Saksan kautta Itävaltaan ja Sveitsiin alkoi mukavasti. Etelä-Saksassa alkoi kytkin temppuilla, ei irrottanut, tarkistimme nesteet ja totesimme, että lopussa alkaa olla, jostain vuotaa. Lisää nestettä ja matka jatkuu, Itävallan puolelle päästyämme ja pysähdyttyämme rajalla hydrauliletkun suojasukka puhkeaa ja nesteet suoraan koneen päälle, komeat savut lähtee. Nyt alkaa katteiden purku ja vuodon etsintä, paikalle tulee myös paikallisen autoliiton kaveri joka soittelee eri puolille etsien huoltoa, kaikki ovat kuulemma lomalla. Selvää vuotokohtaa ei löydy, mutta saammepa ainakin kuoren pois hydrauliletkusta jolloin neste ei pääse kertymään suojamuovin ja teräspunosletkun väliin. Soiteltiin Piikkiöönkin josta koettivat löytää lähinta Guzzin huoltajaa, olisi ollut kuulemma Saksan puolella noin 100 km olinpaikastamme, soitto sinne ja toteamus, että lomat pyörii Saksan poijalla. Lopulta löysimme netin jonka kautta saimme lähimmän Guzzin huoltajan yhteystiedot noin 60 km päästä Schruns nimiseltä paikkakunnalta. Mopo oli siinä kunnossa kytkimen osalta ettei sillä voinut ajaa kaupunkiolosuhteissa joten Norge peräkärryyn ja menoksi, kustannus 284 ekee. Tuttu logo tienvarressa ja norge pajalle ilta 19.00, kaveri rupesi heti töihin ja purki pyörän takaapäin niin, että pääsi käsiksi hydrauliletkun alapäähän käsiksi, tosi hankalassa paikassa. Vika löytyi hydrauliletkun liitoksesta, prässäys oli todennäköisesti epäonnistunut ja vuoto pikkuhiljaa laajeni posahtaen lopulta tietenkin lomareissulla. Kaveri teki töitä noin 2 tuntia, yritti ensin korjata vanhaa, mutta totesi, että ei pidä tehtaan tekele ja laittoi lopulta omista värkeistään jatkamalla uuden letkun paikalleen, kustannus vain 100 ekee. Kytkin toimii taas, yöpaikka löytyi samasta kylästä, oikein motoristihotelli, vaatimaton tosin, mutta kyllä uni maittoi remppapäivän jälkeen. Aamulla kävimme vielä kiittelemässä ja hyvästelemässä remonttimiehen joka puhuu vain saksaa ja me vain englantia, kaverin nimi Hohenfellner, osoite Silvrettastrasse 201, Schruns, ammattimies ja Guzzifani viimeisen päälle, oli nimittäin kymmenkunta erilaista Guzzia tallissaan. Täältä jatkoimme matkaa eteenpäin yhtä reissun hienointa mutkatietä jota tuskin olisi löytynyt ilman ko. kytkinongelmaa, Norgen keskituki on kyllä kaksi päällä näissä mutkissa aivan liian alhaalla,mutta se on sitten jo toisen tarinan arvoinen.