Imatralla oli erittäin kova tuuli 4.7. ja aika-ajot peruutettiin kuljettajien toivomuksesta. Lauantaina 5.7. oli oikein komea päivä ja hienoja ajoja nähtiin paljon. Mieleen jäi Erno Kostamon voittosuoritus Super Bike luokassa. Imatran katuradalla keskinopeus 163 ja risat on minusta hurja vauhti. Rataenätyskin meni uusiksi. Muutkin ajot olivat minulle, ensikertalaiselle suuri elämys. Tapaturmat: 2 sivuvaunuilla ja 1 Super Sportilla, selvisivät ilman pahempia henkilövahinkoja. Ajot jatkuivat vielä su. 6.7. mutta satoi koko päivän ja minulle oli jo silloin suunniteltu kotiin lähtö heti aamusta. Hotellien pihat olivat täynnä vieraiden moottoripyöriä. Samoin koko kaupunki muutenkin. Yleisöä oli tosi paljon. Luonnollisesti silmäilin: olisiko muita Guzzeja, mutta en löytänyt.
Ajoin Imatralle ja takaisin lähes täydessä vesisateessa ja kurassa. Lämmintäkin oli vain 14 – 16° ja villakamppeet oli tarpeen. Coreteksit pitivät kyllä kuivana. Tänään pesin sekä kamppeet, että pyörän.
Minusta on erikoista, että media vaikenee lähes täysin Imatran ajoista, vaikka se on yksi tärkeimpiä Suomen moottoriurheilun kohokohtia. Ainoastaan yhden kisavieraan luvaton vierailu Venäjän rajatolpalla selfietä varten ylitti uutiskynnyksen.
https://www.imatranajo.fi/content/fi/1/20005/Tulokset%20.htmlTuosta saataneen tulokset kunhan ehtivät ne sivulle laittaa.
