se uskonkappale, jonka mukaan ECUissa ei ole juuri koskaan vikaa.
Avainsanat ovat 'juuri koskaan'. Eihän se komponentti sitä tiedä missä laitteessa tai millä piirilevyllä se on. Jos juotos on huono niin asia on pläkki. ECUn valmistuksessa on, tavalliseen hupielektroniikkaan verrattuna, sellainen ero, että ECU aina testataan ennen myyntiin hyväskyntää. Hupilaitteet menevät valmistuslinjalta suotaan myyntiin ja testaus tapahtuu, ulkoistettuna, kuluttajan toimesta asiakaspalautuksina. Se myös vaikuttaa hintaan.
Yli 50 vuoden aikana olen korjannut elektroniikkaa kyllästymiseen asti. Aina ensin testataan kaikki liittimet ja oheislaiteiden liitokset. Kun vika on paikannettu piirilevyyn, kuten po. tapauksessakin on tehty, halpislaitteen piirilevy vaihdetaan tai koko halpislaite romutetaan. Jos on kallis laite ja kalliit osat, kuten osalleni on siunaantunut maanpuolustustyössä, otetaan piirilevy pöydälle ja hyvässä valossa, hyvillä silmillä ja suurennuslaseilla käydään läpi juotokset. Hyvin usein se kylmäjuotos tai liikahtanut juotos löytyy aika nopeasti.
Kun 50-60 luvuilla tehtiin piirilevyt ne useimmiten juotettiin käsin. Sitten opittiin aaltojuotos, jossa piirilevy "uitetaan" sulan tinalyijyn altaan yli ja altaaseen tehtiin potkurin avulla aalto, joka kosketti piirilevyn pintaa ja teki kerralla kaikki juotokset. Juote ei aina mennyt kaikkiin paikkoihin, tai juotteen juoksute. Jos kuljetinketju oli likainen ja kitisi ja tärähteli, niin syntyi liikahtaneita juotoksia. Levy tai komponentti liikahti samalla kun tina jähmettyi. Sellainen näkyy hyvällä suurennuksella hyvin. Siinä on tinakartiossa kiertävä halkeama. Se myös tuntuu sormin kun neulanterävällä sondilla nitkuttaa. Liikahtanut juotos saattaa toimia testauksen ajan tai pitkäänkin, kunnes metalli halkeamassa hapettuu. Aika paljon tuli roskaa, vaikka tulostakin vissiin, koska se systeemi oli pitkään pääasiallinen tuotanto. Aikojen saatossa sekin menetelmä paljon kehittyi. Silti, kun sotavarusteita tilattiin 80-90 luvuilla niin vaatimuksena oli, että levyt juotetaan käsin ja tarkastetaan. Sellaisissa ei vikojakaan ollut – en muista yhtäkään, mutta aika kultaa muistoja.
Pintaliitostekniikka muutti asiaa sikäli, että kaiken "käsityön" tekee robotti ja käsittämättömällä nopeudella. Kun komponentti asetetaan levylle niin ensin siihen tökätään tippa liimaa ja sitten komomentti. Se poisti liikahtaneen juotoksen ongelman lähes täysin. Kun liitos juotetaan vasta sitten ja robotti myös testataa sen tökkäämällä mittarin siihen kiinni, jokaiseen yksitellen, sutta ei tule – juuri koskaan.
Robottityökin on jo pitkään kehittynyt paremmaksi. Nyt on tullut taas uusi opettelu siihenkin kun lyijy kiellettiin juotosaineista ja lämpötilat nousivat, niin paljon, että juottimeni termostaatti on täytynyt kääntää täysille. Kestää taas aikansa, että teollisuus oppii menetelmät ja saa paremmin toimivia tuotteita markkinoille. Testaus näkyy olevan edelleen kuluttajille ulkoistettu. ECU ei onnistu pääsemään ostajalle saakka ennen kuin Mandellon tehdas on sen testannut pyörässä kiinni, paitsi jos kaikesta huolimatta on päässyt syntymään tärähtänyt juotos, joka toimii muutaman vuoden ja sitten...
