Tuanoinnii – mitään tiedä ko. värkistä, mutta noin yleisesti ottaen epäilisin, kolleegani tavoin, pyörimisanturia. Optisia ne eivät ole olleet enää pitkään aikaan. Niitä tuli paljon halvemmaksi rakentaa Hall-anturilla. Se perustuu magneettikenttään ja antaa pulssijunaa "1"/"0". Kuvailun oerusteella se antaa nyt pysyvää bittiä, joko loogista ykköstä "1", tai loogista nollaa "0". Hall-anturin tarvitsema magneettikenttä tehdään yleensä erillisellä magneetilla, joka on aivan pieni siru. Se on toisissa laitteissa kapseloitu anturin kanssa samaan epoksikapseliin, mutta toisissa rakenteissa erillinen ja säädettävä ja saattaa joutua hukkaan. Anturin "lukupuolella" on sitten se pyörivä koneen osa ja siinä "hampaita", joita anturi magneettisesti lukee ilman kosketusta. Jos siihen "lukurakoon", joka ei ole iso rako, joutuu rautahilettä, jota se magneetti tietysti hyvin keräilee, se lukeminen muodostuu huteraksi. Ja onhan sillä anturilla tietysti myös sähköliittimet. Siinä menee todellinen hituvirta, joten pienikin lika tekee haittaa tiittävästi. Matin mainitsema puhdistus on siis siihenkin yleispätevä konsti. Kyseisen magneetin paikallaolo lienee myös tarkistettavissa, esim. vertaamalla johonkin toiseen saman asian anturiin. Sveitsin armeijan monitoimilinkkarissa oli joskus pikkiriikkinen kompassi. Sillä oli kätevää tarkastaa Hall-anturien magneetit eräästä asejärjestelmästä, jossa niitä oli paljon.