Bluestonenen kirjoitukseen sen verran että pitänee paikkansa tuo hahmontunnistus. Ihminen näkee ihmishahmoja sielläkin missä niitä ei ole.
Asia siis puoltaa hitassaa taajama-ajossa avokypärää. Maantienopeuksissa, olettaisin, vähemmän koska tunnistamisaikakin on usein vähäisempi. Herää kyllä ajatus siitä että saisiko kypärälle ihmiskasvohahmoisen muodon? Vieläpä hieman isompana.
Oma kokemukseni on, muutaman vuosikymmenen moottoripyörilleenä, että motoristin on oletettava että häntä ei nähdä lainkaan tai ei vain huomioida. Pitää siis ottaa oma tila joskus ihan odottamallakin. Ei siis, näin käyttäytyessä, ole väliä silllä näkikö joku vai ei. Toki oman tilan ottaminen ei aina ole mahdollista. Joutuu riskeeraamaan.
Oma käytös liikenteessä tuo turvaa kun käyttäytyy rauhallisesti, ennakoitavasti autoilijankin näkökulmasta ja välttää yllättäviä toimia.
Omista mokista: kaatumiset ovat pitkälti jääneet sinne nuoruusaikoihin. Cross- ja enduropyörillä on varsin odotettavaa kaatuilla. Vain yksi kaatuminen katupyörällä on vienyt sairaalaan muutamaksi päiväksi. Johtui pyörän äkillisestä ja ennakoimattomasta viasta. Yksi hirvikolari on sattunut aikuisiässä. Hirvi kuoli. Ensiavun kautta kotiin ja sittemmin, jälkiseuraamuksien vuoksi, eläkkeelle ennenaikaisesti. Se hirvi hoipparoi taajama-alueella kaupungin kadulla. Ei kovin ennakoitavaa. Katutyön vuoksi oli muutama valotolppa pimeänä synkkänä syysaamuna.
Riskin kasvaminen lienee myös ikääntymisen syytä. Nykyään saatan olla teiden tukko vaikka pyrinkin ajamaan rajoitusten mukaan. Reaktiokyky ja muu ajattelu saattaa olla hidastunutta. Kompensoin sitä pyrkimällä ennakoitavuuteen.
