On ollut tapana, varsinkin kokeneiden sähkö- ja elektroniikkamiesten kesken, epäillä aina suoralta kädeltä powerivikaa kun ilmenee jotain sellaista häikkää, mikä saa koko jengin huuli pyöreänä ymmälleen. Melkein aina se tuottaakin oikean tuloksen. On vaan löydettävä se poweri tarkalleen. Tuota mittaristoa syöttää kolme poweria. Sähkö tehdään generaattorissa, johon luetaan säätäjä myös. Se on varsin likaisessa paikassa ja sen sähköliittimet kylpevät suolavdessä ja kurassa. Määräaikaishuoltoon ei kuulu liittimien puhdistus ja voitelu – pitäisikö kuulua? Generaattorissa harvoin on vikaa, joka tulisi ja menisi. Se on ns. kerrasta poikki laite. Joissakin malleissa on liukurenkaat ja hiilet, jotka saattavat kyllä temppuilla tilapäisestikin enteillen lopullista latauksen loppumista. Toisena powerina on sähkövarastona toimiva akku. Se on perinteinen kulutusosa ja sen kunnossapitoon laitetaan kohtalaisesti rahaa, joskus turhaankin. Akulle ei paljon mitään voi tehdä, ainakaan turvallisesti. Sähköisesti voi testailla asiallisilla välineillä. Lyijyakussa on 2 V:n kennoja sarjassa ja saattaa olla tilapäinen, harvinainen vika, että yksi kenno on tärinässä oikosulussa, joko tilapäisesti tai pysyvästi. Se siis aiheuttaa 2 V:n jännitteen pudotuksen, jota generaattori yrittää epätoivoisesti korjata keittämällä jäljelle jääneitä kennoja ylilatauksella. Vika näkyy volttimittarilla akun ollessa lepotilassa. Kolmas poweri tuolle mittaristolle on sen itsensä piirilevyllä. Koska se on digitaalihärpäke se logiikka on 99%:n varmuudella TTL logiikkaa. Transistor-transistor-logic syö melkein aina 5 V:n sähköä, joka tehdään akkusähköstä. Se akkusähkö siis tarvitaan, tai ainakin generaattorin antama 14 – 15 V vaikka ilman akkuakin; tyhjästä sitä ei tule. Olen aika paljon nähnyt vaivaa saadkseni transversaalin V2 moottorin käymään tärinättömästi – vaihtelevalla menestyksellä. Silti välillä oikein sattuu p*****n kun näkee millaista ripaskaa mittaristo tekee kumikiinnikkeissään. Ei ole mikään ihme, jos painavimmat komponentit, 5 V:n regilaattorin lyytti, resonoi ja johdin väsyy, tai yleisemmin johtimen pehmytjuotos piirilevyyn väsyy. Siitä tulee mainio toimii - eitoimi - toimii. Moneskohan kerta olisi... Koska tarkistamiseen tarvitaan hyvät silmät, joita meillä kellään ei ole, paitsi nousevalla povella, on totuttu tekemään niin, että piirilevy otetaan pajan/keittiön pöydälle nurin päin ja kuumalla juottimella käydään läpi kaikki juotokset. Samalla vaihdetaan uusiin kaikki lyytit ihan kyselemättä. Siihenkin tarvitaan hyvät silmät tai apuväline:
https://www.optiikkaonline.fi/product/1748/max-detail-clip-on-lahilasitKun ajopelien sähköt hoideltiin niin, että kuparia säästyi käytettiin toisena johtimena, yleensä miinusjohtimena ajopelin runkoa. Se oli tomiva metodi niin kauan kun ei ollut elektroniikkaa, hituvirtahärpäkkeitä. Kun näitä herkempiä laiteosia tuli alkoivat monet harmit ja niitä, hituvirtavehkeitä, alettiin myös katkerasti kirota. Kiroilu jatkuu vieläkin joissakin kahvipöydissä. Eräänä syynä, ei ainoana, on juuri se, että käytetään maadoitusta miinusjohtimena. Kun käytetään hituvirtaa on oltava kaikessa vähänkin pitemmässä sähköjohtimessa tarkkana, että siihen ei tule asiaan kuulumattomia "kontaminaatioita" sähkökentän ja magneettikentän vältyksellä. Siksi on käytettävä kierrettyä paria. Siis kaikki johtimet, niin sähköä syöttävät kuin myös signaalia kantavat, on kierrettävä pituussuunnassa miinusjohtimensa ympäri n. 1 kierros/ 2 tuumaa. Tuntuuko saivartelulta? Voin vakuuttaa, että ei ole. Kun mainittu kenttävaikutus läpäisee kierretyn johdinnipun se läpäisee sen keskimäärin yhtä monta kertaa joka suuntaan. Kenttävaikutuksen vektorisummaksi tulee silloin lähes nolla. Jos toinen johdin on runko tätä kierrettä ei voi toteuttaa. Kun jokin johdin vahingoittuu ja huolellisesti korjataan uudella johtimella, ei riitä, että se sijoitetaan johdinnippuun entisen paikalle, sen on myös tehtävä ne kierrokset. Usein kuulee sanottavan: "Tarkasta maadoitukset". Kyllä se on tärkeää myös, mutta siihen sisältyy tuo sudenkuoppa: se ei saa korvata miinusjohdinta. Nopeusmittarin hall-anturin signaali on juuri sellainen, johon vähäinenkin induktio saa kenkkuja tuloksia. Siksi sen pitäisi olla kolmijohtiminen differeniaalinen. Se toimii hyvissä olosuhteissa vaikka differentiaaliparin toinen puoli olisi poikki, mutta kenkkuilee satunnaisesti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Parikaapeli
