Vanhemmiten ääreisverenkietro heikkenee eikä diabeteskään asiaa auta.
Jalkojen suojaus, itselläni, on tärkein. Ettei verenkierto, siis sen puute, aseta rajoituksia. Kädet eivät, ainakaan vielä, ole kovin herkästi palelleet. Tosin kahvoissakin on eroja. Tai ohjaustangoissa. Esimerkiksi Cali kolmosessa on varsin taakse tuleva ja leveä ohjaustanko jossa kahvat eivät ole poikkipäin ajoviimaan nähden vaan enemmänkin kuin kottikärryn aisat sekä melko takana. Ohjaustankoon ei tarvitse nojata, kuten kovin edessä oleviin tai roikkua niissä. Kyseiset toimet vaativat tukea vartalolle ja siksi, kuten nojatessa tai roikkuessa (korkeat sarvet) eivät vaadi voimaa sillä selkä on pystyssä ajettaessa ja sen vuoksi ei tukea käsien kautta tarvita. Ahterin fiiliksistä voi keskustella myöhemmin.
Omassa pääkäyttöpyörässä, Cali 1400:ssa, on myös ohjaustanko hankittu erikseen ja ilmanohjaimet on valittu tai valmistettu kyseiseen istumasentoon. Myös geelisatula tukee tätä ratkaisua. Kuljettajalle ei ole selkänojaa vielä mutta optio siihen on olemassa.