Päätaloon liittyen, voin kertoa että ao. henkilö jäi etäiseksi vaikka tapasin. Silloin satuin olemaan erään Tamperelaisen rakennusmestari Erkki Anttilan seurassa. Varhaisteini kun olin silloin. Kirjallisuudestaan, erityisesti, jäi mieleeni hänen lapsuutensa, vahva äitihahmo ja mieleltään ailahteleva isänsä. Varsin vahvaa ja koskettavaa lapsuutta ja, jopa, myötähäpeää tuottava lapsuutensa ja teiniytensä ja siitä kasvu nuorukaiseksi. Erinomaista ja tarkkaa kerrontaa. Nykylukija voi vierastaa että parin minuutin keskustelusta saattoi tulla tunnin lukujakso. Mielen, maiseman ja silloisen työn kuvaus on veitsentarkkaa. Maatilan poikana tiedän jotain.
Pari vuotta sitten kävin. Kun Guzziralli seudulla oli, tutustumasssa alueeseen. Silloin Päätalo-museo ei ollut auki. portti oli. Siellä paikalliset tervasivat venettä ja laittoivat paikkoja kuntoon. Sanailin melkoisen pitkään heidän kanssaan. Piharakennuksessa oleva museokahvio oli paikallisten emäntien valtakuntaa silloin. Siinä kun tonttia kiertelin niin sain kutsun kahville. Pullaakin oli. Sielläkin meni toista tuntia. Parempi kuin mikään turistikäynti ikinä.
Sain paljon lisätietioa asioista. Kuusi tuntia meni aikaa kun veneen tervaajat rannassa kertoivat tarininoita isiensä ja vaariensa tekemisistä. Termospullon kannesta tarjosivat kahvetta.
Päinvastainen tapaus kävi suht lähellä Kuusamossa: opas Maakuntamuseossa oli nuorehko nainen, Yliopistosta kesävapaalla. Hän vei, meitä, kahta henkilöä, läpi museosalueen. En halunnut häpäistä häntä mutta miksi
on valittu henkilö jolla ei ole hajuakaan työvälineista, poronhoidosta saati rakennusten tyypistä, rakennustavasta ja välineiden histioriasta?
Kysyin häneltä: oletko paikkakuntalainen: olen. Oletko opiskellut historiaa: olen Helsingin Yliopistossa toista vuotta. Mikä on pääaineesi: historia.
Olisi kylän tyttären tietävän vähän enemmän paikallisuudesta ettei olisi tarvinnut minun, etelän hetelmän, kertovan hänelle asioista. Kysyin myös että onko K. Päätalo tuttu kirjailija. No ei ollut. Päätalot luettuani, vaikka en ole sieltä päinkään, olen tutustunut, teininä, maakunnan arkeen sitäkin kautta. Kiertävä maatalouskoneasentaja olin 80-luvulla. Isännät olivat syntyneet, keskimäärin 30 - 40-luvuilla. Vain yhdeltä ammatiltani näitä hommia tein. Useampia ammattittutkintoja suorittanut ja montaa niistä olen tehnyt mutta pariin en ole edes kajonnut.
Tuskin häntä, varsinaisesti, voi syyttää, mutta olisi ollut mukava jos läsnä olisi oppaana ollut joku joka tietäisi. Mimmi hieman punoitti jutun loppupäässä. Koska mitään kiirettä ei baariin ollut ryhdyin keskustelemaan hänen kanssaan. Fiksu mimmi eikä mitään ongelmaa ollut keskustellessa, Oli kasvanut pikkukaupungin ympäristössä ja suuri tarve oli lähteä maailmalle. Ehkä ulkomaille mutta ensin Ouluun. Yllätyin koska hän oli kirjolla Helsingin Yliopistossa. Ehdotin Tamperetta. Ei ole kiinnostava kertoi hän. Näin ne maakuntarajat pitävät puolensa. Ehkä pitää paikkansa: en ole tamperelaisissa baareissa törmännyt oululaisiin tai muihin kainuulaisiin, aika vähän pohjalaisiin eikä uusimaalaisiin juuri koskaan. Olenko jossain umpiossa??? Hauskaa kyllä on.
