Nämä ovat varsin mielenkiintoisia aiheita.
Oma Cali 1400 lähenee mainittuja lukemia.
Sellainen kokemus on että monet motoristit, ihan yleensä ottaen, ajavat varsin alhaisilla kierrosluvuilla. Muutoinha se on mukavaa ja kuulostaa hienolta kun paukutellaan alakierroksilla kylän raittia. Omasta kokemuksesta, vuosikymmenten mittaan, on selvinnyt että aina pitää ajaa yli 3000 kierrosta minuutissa jos on V2 alla. Ducatinikin hakkasi ketjunsa huonoiksi äkkiä kun ajelin sillä kuin jollain paukkuraudalla. Kierroskone on se. Silloin ei tule kauheasti resonaatiota. Vaan, aina, jossain vaiheessa, teräs antaa periksi. Syy on yksinkertaisesti iskukuormitus.
Olen haastatellut monia kardaanipyörän omistajia. Eri merkeistä. Suzukin ja Hondan kardaanit, kuulemma, kestävät yli satatuhatta kilometriä sillään. Vaan en ole ollut todistamassa. Toisaalta, koneet ovat, enimmäkseen, tasakäyntisiä rivikoneita. Sillä lie merkittävä vaikutus. Älkää "nytkytelkö".
Jatkan itseäni.
Nuo pienempiakseliset nivelet on tarkoitettu varsin matalille kierroksille. Tuo IKH on suunnattu pitkälti maatalouden palvelukseen. Mutta kyllä sieltä oikeitakin osia saa mutta pitää tietää mitä valitsee. Tulevan suven arvelin ajavani vanhalla kardaanilla sillä on, vielä, pari tonnia kuuteenkymppiin. Juuri laitoin takapyörän paikoilleen. Katsoin laakerit navan ja perän puolelta. Sekä kardaanin takanivelen. Siitä en löytänyt vaivaa. Perää en purkanut. Kunhan pyörittelin, vääntelin ja kuuntelin. Kun on tullut paha paikka niin paikalliset koneliikkeet Tampereeella ja lähikaupungeissa ovat jeesanneet. Malli mukaan ja etsintää. Eläkeläisellä kun on aikaa.
Nuo vetourakot kardaanipyörissä on jätetty vähälle huomiolle. Varsinkin jos renkaavaihto tapahtuu huoltoliikkeessä. Eivät pese vetourakoita. Ehkä pyyhkivät pahimman kuran, ja jos hyvin käy niin laittavat vaseliiniäkin. Itselläni on tapa pestä urakot. Pyörännavan puolella se on helppo koska vetolaippa urakkoineen irtoaa vetämällä takanavasta. Sysäyksenvaimennin jää navan puolelle. Toki liuottimien kanssa pitää olla joku roti sillä perävaihteen tiivisteisiin sitä ei pidä ruiskutella. Tehdään vain kuivapesu. Itse olen laittanut merikäyttöön tarkoitettua sitkostettua vaseliiniä. Se ei reagoi kosteuden kanssa. Jos tumma vaseliini muuttuu valkoiseksi niin siihen on seonnut vettä. Vanha vaseliini maantiepölyn ja hiekan kanssa muuttuu hioma-aineeksi.
Katson vielä tulevan suven tähän asti tehdyillä huolloilla. Pelkästään takapyörän irrotus ja kiinnitys, irrottamatta perävaihdetta kardaanista on lievästi työläs verrattuna muihin kardaanivetoisiin pyöriin. Helpommasta päästä, joita minulla on ollut, oli Breva 1100. Helppohuoltoinen eikä yhtään vikaa. Siinä kun on vai yksi aisa takapyörää tukemassa mutta perävaihteessa on kaksi laakeria. Esimerkiksi eräissä BMW-malleissa ei ole kuin yksi laakeri. Kerhokaverin uudehkoon enduro-Bemuun on jo tehty peräremontti eikä sillä ole kauheasti ajettu. Ei mennyt takuuseen. Kuulemma kulutusosa.