On ollut lämpömittari käytössä nyt muutaman viikon. Mustan tilasin ja valkoinen tuli, mutta kelpaa sekin. Hyvin sopii pakoilleen ja saa sillä edelleen öljyn määränkin katsotuksi, vaikka mitään asteikkoa siinä ei ole. Kun se tiivisteelleen sopivasti tiukkaantuu niin se sitten on siinä asennossa, vaikka nurin päin, mutta nurin niskoin sitä myös kurkitaan, joten ei haittaa. Tiivistää kuitenkin öljytikun aukon, eikä vuoda.
Olen aina pohtinut: mitä mahtaa olla lämpötalous tuolla konehuoneessa? Nyt siitä saa jotain selkoa öljyn lämmön kautta. Anni käyttää etanolia, joten kokemukseni ovat hiukan viileitä verrattuna bensiinikäyttöön, luulen.
Kun ilman lämpötila on 15° ja kuski juuri ja juuri tarkenee ajoon lähteä saa Anni käynnistyä narraamalla ja kauniilla puheilla ja hellillä silityksillä ja käydä hetken, ehkä 5 min lämpimäksi, ennen ajoon lähtöä. Muuten on käynnissä katkoksia ja kieltäytymistä, jos vähänkin yllyttää. Kun kyliltä maantielle pääsee niin sitten on öljyn lämpö noussut jo 70°-80° välimaille ja meno maistuu jo aivan täysilläkin. Kunnon lenkin jälkeen onkin lämpö jo sitten 80°-90° tienoilla, siis alamaissa silti.
Jos sää on helteinen ja lämpöä 27° niin Anni kyllä suostuu käyntiin heti pikku pyöräytyksellä ja ajoon voi lähteä vaikka heti. On eri asia kuinka oikein se on teknisesti, mutta minusta kuormitettu moottori lämpenee nopeiten ja kierroksia tietenkin varotaan kylmiltään. Ensimmäisellä kahvipaikalla öljynlämpö oli yli 100°, joka on jo aivan terveellinen. Siinä tultiin kyllä 40 alueella kylänraittia vähän matkaa ennen pysähdystä. Helteisellä tietyömaalla seistessä tyhjäkäynnillä vilkuilin mittaria ja kyllä se yli 110° nousi, joten saattoi vesi poistua öljystä. Kylän reunassa tankkipaikalla oli viisari 110°-120° tienoilla, ilman silmälaseja. Siitä muutama km hidasajoa kotipihaan niin jopa oli 120°.
Tietoisuus lisää tuskaa. Onhan tässä toista kymmentä vuotta ajettu epätietoisuudessa sujuvasti. Saa nähdä, tuleeko ahdistus vai valaistuminen...
