Veli Hajakenttä saattaa tietää lisää... ( Timo: tuo em. jutun kertoi Heikki H )
Tuanoinnii – kun on puheena nuo renkaat ja kumitavara, suurempi syy dissata pirtua oli se tosiasia, että liittimien eristeet ja tiivisteet olivat jotain kumiseosta, joka ei kestänyt pirtua vaan haurastuivat. Siksi etsittiin muita puhdistusaineita, jotka tottapuhuen, olivat parempiakin joka suhteessa. Aika monet kemikaalit ovat omiaan tuhoamaan kumia. Öljy taitaa olla aika paha. Onhan täälläkin kerrottu perävaihteen öljyvuodoista. Siinähän öljy tippuu juuri pahasti renkaan päälle. Tarinat eivät kerro: onko jouduttu kumeja lepouttamaan sen vuoksi? Ainakin Nevadassa on moottorin takaosassa ölyletkun yhde ja siitä letku ilmanpuhdistimeen huohottamaan. Se hörppii kuumaa öljyä ja aikaa myöten haurastuu, ellei ole neopreenikumia, samaa letkua jota bensatankin sisällä käytetään. Silti se kannattaa aina keväthuollossa tarkistaa, ettei ole kovettunut ja haurastunut. Nimittäin – jos se alkaa vuotaa, sietä tulee öljyä kohtuullisesti takarenkaalle.
Styks on nähtävissä museoituna Kuivasaaressa. Vasemmalla puolella (paapuurissa) heti siiven takareunan takana on nyrkin kokoinen pulpi ja siinä suoraan taakse osoittava moninapainen sähköliitin (RK-liitin, suomalaisittain ärkoo, kyrillisillä rookaa). Jos siinä on muovihattu päällä, sen saa helposti avattua ja voi saada käsityksen liitinnastojan määrästä. Se on napanuoratöpseli, joka irtoaa kun ohjus lähtee, ja joka vaurioituu joka laukauksella lavetin puoleiselta osalta siitä huolimatta, että se kääntyy mekaanisesti jousella sivuun heti kun ohjus lähtee. Siihen tiljaantuu lähtöboosterin (250 kg ruutia paloi parissa sekunnissa) ruutijäämiä jokaiseen liittimen reikään. Niitä ei saanut putsattua millään muulla kuin tenulla ja paineilmalla. Siksi meillä kyllä oli kannu kaupalla pirtua kaapissa lukkojen takana. Ohjuksen matkamoottorin rakettipolttoaine oli kerosiini ja hapetin typpihappo. Niistä tuli aika sotku, jos ei ollut huolellinen. Pelkkä typpihapp jo on niin vaarallinen litku, että koko hallissa ei saanut olla yhtään humalaista, eikä ketään muutakaan, joka ei tiennyt mitä tekee. Siksi se tenu oli lukkojen takana, SSSR lienee toiminut väljemmin.
Hyvästä tenukylvystä huolimatta, tai juuri siksi, se RK-liitin kesti vain muutaman laukauksen ja piti vaihtaa. Sen sisällä on koko johdintilan täyttävä kumiosa, jossa on kanava jokaiselle johtimelle. Sanoimme sitä reikäjuustoksi. Juuri se oli tenulla haurastuvaa tavaraa. Ainakin yhden liittimen olen vaihtanut ja tinaillut kuntoon, kokopäivähomma.
Vastaavia moninapaisia liittimiä, isoja ja pieniä, oli ohjuksen sisällä useita, varsinkin lukuisien irrotettavian yksiköiden pohjaliittimissä. Osa oli luukkujen takana ja kytkettiin vasta juuri ennen laukaisua, kuten taistelulatauksen sytytin. En muista, että niitä olisi koskaan tarvinnut putsailla. Heikki H (RIP) oli hyvä juttumies ja saattaa olla, että omaa maustetta oli useissa kertomuksissa.
Sen sijaan Kari V l. Eemeli (RIP) kerran korjasi Quo Vadiksen tuolla menetelmällä puhaltamalla näyttölaitteen liukurenkaisiin, (joissa on se tahdistuksen pikku katkos, johon hiilipöly teki sillan). Olihan siinä merimiehillä ihmettelemistä.
Vanhoja muistellen olen visusti varonut liruttamasta etanolia tankin päälle saatika liittimille ja muovijohdoille tankatessa.
Takaisin renkaisiin, myös Nevadan Anni sai uudet renkaat talven aikana. Metzelerin renkaita molemmat. Yhden harha-askeleen ja ärsyttävän jumputuksen jälkeen en ole enää muita suvainnut, vaikka onkin hiukan hintavia. Metzeleriä oli tehdaskin käyttänyt uutena. Kestävyydestä on paha sanoa mitään kun Anni, sekä kuskinsa ajelevat niin kesysti, että nytkin piti kumit vaihtaa pikemminkin 6 vuoden iän takia, vaikka olihan ne jo aika kuluneetkin.
