Asian vierestä: ortoperspekta

[motomatti]

Onko Gruppossa tai Gruppon sivuilla käyvillä vierailijoilla kiinnostusta aiheeseen?
Itse näiden kanssa näin rospuuttoaikana touhuilen.
Onko kellekään jäänyt ortoperspektan keskikaiutinta jouten, mieluiten toimivaa. Tai sitten hyvä pari senaikaisia stereokaiuttimia.  Pikkuviallisestakin voin keskustella. Kyse on lähinnä että ulkonäkö ja neljä ohmin kaiutinkuorma täsmäisi. Tuolta blogistani saa hieman kuvaa ja mallia mistä on kysymys.

Tässä viime viikon puuhailujani kotinurkissa: http://www.motomatti.fi/2023/02/levysoitinremontti-ja-muuta-aiheesta.html

[Urpo ja Turpo]

Laitoit niin houkuttelevan syötin, että on ihan pakko hiukan maistaa.
Ensin ajattelin, että tähän en puutu, mutta sormet ajautuivat väkisin näppäimistölle.

Kuvissa Urpon Voimaradio OP3, Köykän alkuperäinen vahvistinartikkeli ERT 1/1969
ja Saloran 3000 ortoperspektaesite vuodelta 1973.

[Urpo ja Turpo]

Niistä kaiuttimista:
Ei haittaa mitään, jos 4 ohmin liitäntään kytkee 8 ohmin kaiuttimen.
Kuuluu vain hiukan hiljempää. Toisinpäin voisi olla ylikuormittumisen vaara.

[Monti]

Mulla oli monta vuotta Wattram joka on Köykän viimeisin malli ajalta jolloin se kehui tehneensä vihdoin trankusta yhtä hyvän kuin putkesta. Siinä oli OP ja Stereomode. Jossain Saloran ohjeissa olen nähnyt kuvia missä sivukaiuttimet on nätisti keskikaiuttimen molemmin puolin samalla tavoin kun 3D systeemeissä. En hiffaa miksi kun Köykkä itse omin pikku kätösin tekemässään ohjeessa korostaa suurin piirtein niin että olkoot missä hyvänsä kunhan eivät symmetrisesti. Tässä ohjeessa ei tule ilmi mutta jos ei ihan väärin muista niin sivukaiuttimet pitää kytkeä sarjaan ja vielä vastavaiheeseen keskenään.

Nyt ei ole enää Köykkää kun olen siirtynyt 100% monosysteemin kuuntelijaksi joka toimii pienessä huoneessa lähikuuntelussa oikein hyvin, ellei paremmin.

[motomatti]

Varmaan etsisin Köykän tekemiä laitteita mieluimmin sillä jostain luin että hän taisi suivaantua Saloran toimiin sillä ne vehkeet eivät täyttäneet hänen tasoaan. Näinhän se on kaupallisuudessa. Tehdään vain liki tyydyttävää. Hifisti saatan olla mutta vain siksi että en satsaa riittävästi aiheeseen. Rahat menevät bensaan, dieseliin ja moottoripyöriin. Että High End jää minulta kokematta.

Mutta olen näilläkin vehkeillä saavuttanut eräänlaista tyytyväisyyttä ja kotipuuhailua silloin kun en ole oluella tai Kerholla tai Verstaalla.
Rajoitin, eli Rouva, tosin naputtaa eli jos on puuhaillut niin paikat pitää laittaa kuntoon ennen kuin hän saapuu töistään. Vähän niinkuin salaa pitää puuhata. Tällä hetkellä on keskustelussa miten järjestän myös olohuoneen äänentoiston uudelleen. Tyylin vuoksi siellä on lähinnä B&O:n tuotteita. Haluan myös sinne vinyylisoittimen. Kaikki muut tarpeelliset siellä onkin jo.

Yksi Urpon liittämässä kuvassa eli keskikaiutin periaatteessa riittäisi niin niitä tallenteita joita ortoperspekta ei ymmärrä voisi soittaa tavan stereona koska on tuo 2001 yhdistelmästereo mutta voisi tarpeen tullen soittaa sopivaa levyä 3000:sen kautta. Mutta kaksi kaappia olisi parasta.

Hyvä esimerkki oli kun vieraanamme kävi tuttu muusikko. Paljon ollut lauluyhtyeissä, kuoroissa ja soolona bändinsä kanssa. Ei ollut kuullutkaan ortoperspektasta. Soitin hänelle Bellman-kvartettia noin alkuun. Hauska oli nähdä hänen ilmeensä ja toteamus että nää kaverit voi melkein nähdä millä kohtaa he kukin laulavat. Sitten mentiinkin toistakymmentä senttiä levyhyllyä eteenpäin ja ilta vähän venähti.

[Urpo ja Turpo]

Laitan yksinkertaisen ohjeen, jolla tavallisen perinteisen stereon omistaja voi
testata, tykkääkö ortoperspektasta.
Ensiksikin vahvistimen pitää olla perinteinen analoginen, jonka kaiutinlähtöjen miinusnavat (musta)
ovat sisäisesti kytkettynä toisiinsa. Yleismittarilla sama 0,2-0,3 ohmia kuin mittajohtimien oikosulussa.
Lisävarusteiksi tarvitaan on/ei -kytkin, 25-50 ohmin n. 4W potentiometri ja kaksi pikkulinnun pöntön kokoista
sivukaiutinta vaikka kirpputorilta.
https://www.starelec.fi/product_info.php?cPath=21_157_297&products_id=2209

1. Aseta vahvistimen stereokaiuttimet kuuntelualueen eteen keskelle vierekkäin.
2. Tee seuraava kytkentä (kaikki tavarat tulevat sarjaan, järjestyksellä ei niin väliä):
Vahvistimen vasen plusnapa (pun) - kytkin - potentiometri - vasemman sivukaiuttimen miinusnapa
vasemman sivukaiuttimen plusnapa - oikean sivukaiuttimen plusnapa
oikean sivukaiuttimen miinusnapa - vahvistimen oikea plusnapa (pun)

Siinä se.

[Hajakenttä]

Ortoperspekta kehittyi ainakin aluksi siksi, että haluttiin laitteisto, joka vaatii vain vähän tilaa ja muutkin ympäristövaatimukset vastaavat jotenkin asuinhuoetta, ja silti saadaan hyvä äänentoisto. Se ei saanut suurta suosiota, koska tehtiin muutamia periaatteellisia virheitä.

Keskikaiuttimen on oltava korkealuokkainen, koska siitä tulee pääosa äänestä. Usein siihen tarkoitukseen asetettiin bassokaiutin, ilman keski- ja korkeaäänielementtejä. Se oli virhe, joka teki äänestä tukkoisen tuntuisen. Myös sivukaiuttimien on oltava korkealuokkaiset, koska ne tekevät tilaäänen. Usein siihen tarkoitukseen laitettiin jotkin pienet kirpputoripurkit ja saatiin muovinen, kapeakaistainen, törisijä...

Virheenä voidaan pitää myös sitä, että äänitteet tehdään miksatulla yksilömikityksellä. Siihenhän kuluttaja ei voi vaikuttaa, mutta virhe se silti on. Siis orkesterin kaikilla kapineilla ja laulajilla on mikki, ja mikseripöydässä sitten jotenkin, yleensä sattumanvaraisesti, ne jaetaan kahteen stereokanavaan. Tuloksena on valestereo, ennemmin kuin stereo, eikä ainakaan tilaääni. Erityisesti ortoperspekta sotkee siitä nuhaista soppaa. Ja niitä äänitteitä on paljon.

M-S mikityksellä syntyy ainoa hyvä tuote ortoperspektaa varten. (Ei saa sekoittaa MS-mikrofoniin, joka tarkoittaa Microsoftin sovelluksiin sovitettua, yleensä monomikkiä.) Siinä on kaksi mikroonia: Kartiosuunnattu M-mikki, eli keskimikki osoittaa solistia tai pää-äänilähettä ja 8-kuvioinen S-mikki, eli sivumikki molemmille sivuille siten, että kahdeksikon kuollut kulma osoittaa solistiin, tai siis pää-äänilähteeseen. Syntyy kaksi äänitettä M ja S, joissa M sisältää päätavaran ja S ambienssin, ympäristön heijastusäänet ja se juuri tekee sen tilan. Niistä tehdään sitten siirrettäväksi, nauhoitettavaksi, kuttaperkaan raavittavaksi kaksikanavainen stereo summaamalla M+S vasemmaksi kanavaksi ja M-S oikeaksi.

https://pulustudio.com/kirjasto/stereomikitystekniikat/

Kun ortoperspektalla sitten sitä toistetaan, summataan vasen ja oikea stereokanava monokanavaksi ja soitetaan ulos mahdollisimman hyvällä ja laajakaistaisella kaiuttimella, koska se sisältää M-äänen ja lisäksi ympäristön tilaäänen tekevän S-äänen. Turha luulla, että se saa olla vaatimaton pömpeli, koska on "vaan" mono. Tilavaikutus tehdään sekoittamalla vasemmaksi sivukaiutinääneksi R-L ja oikeaksi -(R-L) ja soittamalla ne kuuluviin mahdollisimman hyvällä korkea- ja keskiäänikaiuttimella. Jälleen on turha luulla, että siinä käy mikä tahansa romuautosta säästetty tötterö, koska "siitähän ei edes kuulu mitään käsitettävää".

Mikä tahansa kaksikanavastereo voidaan siis toistaa ortoperspektalla, mutta aika pian kuuntelija huomaa, että sointi ei ole hyvä. Vain M-S mikityksellä tehty äänite soi oikein. Siksi sanotaan, että ortoperspekta on aikansa elänyt, tai että sen ääni on tukkoinen.

Niin – se kaiutinkaappi. Jos vaan on pääsyä puusepän verstaalle, suosittelen timpraamaan n 50 litran kotelon, nimenomaan painekammiokotelon, ei bassorefleksiä tähän tarkoitukseen. (Bassorefleksillä on aina resonanssitaajuus ja heti sen yläpuolella vaimennusmonttu, yleensä juuri lauluäänellä.) Ei mitään vaneria eikä lastulevyä vaan tuuman paksuista umpipuista liimalevyä. Laatikon on oltava ehdottoman tiivis. Myös elementeillä on oltava tiivisteet. Sisällä on oltava bassolle oma kamari n. 40 litraa, keskiäänille loput, korkeaäänielemntti on yleensä umpikapseli. Jakosuodatin on oltava hyvä. Kaksi sivukaiutinta voi olla ohuempaa puulevyä n. 18 mm ja n. 4 litraa riittää. Siinä ei tarvitse olla bassokaiutinta, eikä edes midibassoa. Keskiääni ja korkeaäänkaiuttimet tarvitaan ja hyvät.

https://www.hifitalo.fi/products/seas-fu10rb-laajakaista-8-ohm?variant=32656218751115
Näitä laajakaistaisia 100 millisiä olen käyttänyt sivupurkkeihin. Ovat olleet hämmästyttävän hyvät ja tasapainoiset. Riittävät yksinään 4 litran laatikoissa, ja soittavat mainiosti myös normistereota, matalat äänet siihen yhteen keskikanavaan.

Kaiutinelementtejä olen ostanut Hifitalosta netitse. Muuten – vanha kaiutinelementti ei ole ehkä hyvä. Niillä on taipumus vanheta. Magneetin vuo heikkenee tärinässä ajan myötä.

Huh... tulipa taas vuodatus, mutta kun tämä on vakava asia.

[motomatti]

Laitetaan korvan taa. Aina voi kehittyä. Ehkä Työväenopiston veistotunnilla. Nuoruudessani näitä kursseja oli mutta kotelot olivat kymppimillistä lastulevyä ja pakollinen iso bassorefleksiputki viemärimuovista piti olla. Ja aina musta pintakerni ja etulevyksi musta kangas jonka täytyi olla irrotettava omassa kehyksessään. Tämä oli puusepän itse suunnittelema. Jotkut pienet käämit sinne laitettiin. Itselläni oli, muistaakseni liettualaisperäinen, Radiotehnika kaiutinpari jossa oli nuppeja joilla voi ääntä säätää ja hienot käyrät etulevyssä. Jotain massalevyä nekin. Äänen paljous taisi silloin olla tärkein mittari. Tosin Radiotehnika oli parempi.

Itselläni on kaksi settiä ortoperspektakaiuttimia. Sivukaiuttimet pienempiä kuin linnunpönttö mutta keskikaiuttimet ovat reilumman kokoiset.
Rouva löysi heti niistä negatiivista kun niiden päälle ei voi laittaa vaikka kukkaruukkua. Isoin elementti kun kohdistuu ylöspäin.
Keskipöntöistä, kun niitä on kaksi omistuksessani, vallankin kun ne kytkee samaan kanavaan, saisi kerrostalossa häädön josko vaikka oopperaa luukuttaisi.

Tuohon Thorens soittimeen olen varsin tyytyväinen. Siinä on melko tuore Shure äänirasia. Ei raavi levyjä ja on helppo käyttää.

[Hajakenttä]

Kaiutinkotelon ainevahvuus on aivan ratkaiseva äänenlaadun kannalta. Varsinkaan sivujaiuttimien alla, päällä, sivulla ei saa olla mitään heijastavia pintoja vaan tyhjää tai ehkä ääntäimevää materiaalia. Jonkin hyllyn reunalla on hyvä. Tai purkin alla 10 cm jalat. Muuten tulee suuntavaikutusta ja kummallisia ominaisuuksia. Myös kotelon etulevyn kaikki reunakantit pitää höylätä pyöristetyiksi. Sekin vaikuttaa suuntakuvioon. Tutkimuksista huolimatta en ole saanut selville miksi, mutta niin se vaan on. Kartion edessä ei ole hyvä olla mitään sermiä. Kukka kaiuttimen päällä ei varmaan pidä siitä tärinästä, eikä ääni siitä kilinästä parane, eikä kaiutin tykkää kukkienkasteluvedestä. (Emäntä kyllä uskoo kun kerrotaan, että voimakas magneetti saa kukan kuolemaan.)

Kaiutinelementtien kehitystä on tietysti paljon tapahtunut koko ajan, mutta yksi suuri kehitysaskel on neodyymimagneetti.

Luin sitä blokia levysoittimesta. Sain kerran samantapaisen jousituksen vinoutuman korjatuksi kun löysäsin niiden jousien kiinnityksen ja käänsin niitä kaikkia sopivasti pituusakselillaan, että vinovetojen vektorisummaksi tuli lähes nolla.

Ne äänivarren säätöjutut taitavat olla neulapaino ja antiskating. Niille taitaa olla myös mittarit siinä näkyvissä. Jos ovat hyvät niin mitäpä niitä muuttamaan. Pienempi neulapaino kuluttaa levyä ja neulaa vähemmän, mutta saa helposti neulan hyppäämään uralta toiselle-toiselle-toiselle. Antiskating kompensoi neulan radiaalisen liikevoiman. Jos poistetaan neula, tai ollaan varovaisia, ja laitetaan märkä jääkuutio pyörivälle levylle ja picup sen päälle, äänivarsi ei saa kääntyä ulko- eikä sisäkurviin, vaan pitää pysyä siinä mihin laitetaan.

Pyörimisnopeudelle ei näy olevan säätöä. Jos on tasavirtamoottori, sillä on keskipakosäädin. Se on mekaaninen ja katkoo vetovitraa, jos vielä toimii, aiheuttaen napsumista (tyypillinen vika). Siksi sillä on häiriökonkat moottorin kyljessä. Ne vanhenevat ja voidaan vaihtaa uusiin helposti. Jos on vaihtovirtamoottori se pyörii verkon synkrossa, eikä konkkia ole. Molemmilla on pronssilaakerit ja niillä öljyhuopa.

Vetohihna tyypillisesti kovettuu ja katkeilee. Niitä saa uusia. Mittaa vaan pituuden, leveyden ja paksuuden.

Levylautasen matto kovettuu, käpristyy ja lohkeilee. Niitä saa uusia, mutta pitää olla puolijohtavaa ainetta, muuten ritisee soitto, ja maadoitusjohdin on oltava. Se on ohut notkea johdin kelluvasta osasta läheltä lautasen laakeria takalevyn liittimeen.

Ai miksikö matalia ääniä ei tarvitse suunnata? Matalat äänet ovat painevaihtelua, kuten muutkin äänet. Niillä vaan vaihtelu on niin hidasta, että kaiutinkartiosta lähtevä paineaalto on kaikkialla huoneessa saman tien, ekä ehdi vaihtua kartiossa paljoa ennen kuin kuulijan korvassa ja vieläpä molemmissa korvissa samanlaisina. Korkea ääni vipottaa niin nopeasti, että korvaan ehtiessään se on jo vanhentunut ja kartiossa on muodostunut jo uusi, ja molempiin korviinkaan se ei saavu samaan aikaan, paitsi silloin kun korvat ovat samalla etäisyydellä kartiosta. Siitä johtuu suuntakuulo ja äänimaiseman tilavaikutus.

Audiolaitteiden tilaääni ja äänimaisema tehdään juuri näillä viiveillä. Ne tehdään enemmän tai vähemmän keinotekoisesti äänimestarien taiteellisena luomuksena.

Avoimessa tilassa matalakin ääni tekee suuntavaikutuksen, mutta ei tilavaikutelmaa. Tiedämme varsin hyvin missä suunnassa ukkonen jyrisee. Norsut viestivät matalilla infraäänillä ja tietävät mainiosti missä suunnasa lajitoveri on.

[Urpo ja Turpo]

Päivän kuva:
B&O:n kahdeksikkokuvioinen nauhamikrofoni BM6 ja Sennheiserin herttakuvioinen mikrofoni MD421,
joilla Urpo teki nöössipoikana MS-äänityksiä.

Taustalla talouden tällä hetkellä ainoa Linux-tietokone Raspberry Pi (jos Android-laitteita ei lasketa mukaan).

[motomatti]

Lapsuuden äänikokemuksista.
Katonrajassa olevaan Helvar-radioon ei saanut kajota. Vaari antoi kuunnella Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Sen jälkeen uutiset, sää ja sitten radio kiinni. Seuraavana päivänä, niin kuin jokaisena muunakin arkipäivänä, kuuntelukokemus jäi noihin asioihin. Sunnuntaisin radiosta kuunneltiin myös jumalanpalvelus. Silloin ei saanut leikkiä eikä edes puhua.

Sitten kun oli vauraammalla naapurin pojalla vain pieni kannettava kasettidekki ja sen mukana tullut mikrofoni niin äänitettiin sillä radion tai tv:n tarjontaa. Hiljaisuus piti olla ja se muille läsnäolijoille kuulutettiin mutta usein kasetilta kuului: Pojat, mehua ja pullaa! Siitä tullut ärtymys oli valtavaa. Eikä kukaan edes pyytänyt anteeksi.

Kansakoululla oli kelanauhuri. Johtajaopettajan poika sai käyttää sitä, ei muut. Koulun jälkeen jäin monesti, vaikka se tiesi koulubussista myöhästymistä ja seitsemän kilometrin kävelyä kotiin myöhemmin, kuuntelemaan em. henkilön äänittämiä juttuja kuten radion musiikkiohjelmistojen taltiointeja. Silloin oli kevyt iskelmämusiikki suosiossa vaikka samaan aikaa jo ulkomaisilta kanavilta kuului ns. popmusiikkia. Mutta sitä paheksuttiin vanhempien ja opettajien taholta eikä opettajatkaan antaneet meidän sellaista tallentaa vaikka tiesimme että eräiden oppilailden isommilla sisaruksilla oli oikea levysoitinkin. Tämä siis 60-luvun puolessavälissä. Kokemus oli, koska elävää musiikkia oli muksun mahdotonta kuunnella oikein missään, pelkästään siinä että kyseisen kelanauhurin kansi toimi kaiuttimena, antoi kuvan siitä millainen voisi oikean bändin esittämä äänimaailma olla.

Edellämainituista seikoista johtuen tallennettu musiikki on jäänyt harrastukseksi. Mutta ei niin ettenkö keikoilla kävisi. Nuoriso pitää asiaa pöljänä koska on palveluita joista saa kuunnella mitä tahansa. Usein aivan ilmaiseksi. Olen käyttänyt em. palveluita mutta se ei jotenkin tyydytä. Jotain tuossa vanhojen vinyylien ja kymmeniä vuosia vanhojen kapineitten kanssa puuhailemisessa on. Lisäksi nyt saa jälleen varsin hyvin prässättyjä tallenteita tämän hetken bändeiltä. Vinyyli ei ole katoamassa kokonaan. Moni kokoonpano on tehnyt vanhoja levyjä uusiksi nykytekniikkaa hyväksi käyttäen. Äänimaailma ja dynamiikkaa on parempi näissä "uusiöprässäyksissä". Varsinkin bluesartistien uudenuutukaisia levyjä on kertynyt lyhyellä aikaa vaaksanmittainen nippu. Usein niin että keikan jälkeen olen mennyt artistilta niitä kyselemään ja saanut rahala ja joskus, ilmankin. Levyhyllyyn pitää laittaa jatketta.

Thorensin jousihommaan liittyen.
Kokeilin jo tuota jousten pyörittelyä mutta se ei ratkaissut asiaa täysin. Niiden sisällä on kahta eri pehmeää materiaalia vaimentimena, otaksun. Seuraava rupeama on että nyppään jouset irti ja tutkin mitä tuo pehmoinen aine on ja saako sitä uusiokäytettyä vai onko peräti kovettunutta. Mitään murustelua ei ole tapahtunut. Jousi jousittaa vaan sisällä oleva massa vaimentaa jousen liikkeet ja samalla levylautasen ja äänivarren liikkeitä. Vai jätänkö jouset tyhjiksi ja hankin kymmen senttiä vahvan betonilevyn levysoitinjalaksi.

Sadepäivän hommia. Joitain huomioita jo alla olevan juttulinkin kohteeseen jo teinkin. Siihen tulevat seuraavatkin vaiheet. Muutoin pitää pyrkiä saamaan kesämopo eli Cali T3 1000 Blower käyntikuntoon. Siinä on ongelmana kytkentäkaavio. Ei ole löytynyt ihan sopivaa. Värit ei täsmää eikä kaikki kytkennätkään. Pyörän hankitutin Hollannista mutta sen historia ei ole tiedossa kokonaan.
http://www.motomatti.fi/2023/02/levysoitinremontti-ja-muuta-aiheesta.html

[Hajakenttä]

Liikkuvan kohteen, kuten moottoripyörän, äänen talletus paikallaan olevalla mikillä ei oikein hyvin toimi M-S mikityksellä. Käytin siihen, ja muuhunkin ääniympäristön talletukseen, X-Y mikrofonia jalustalla. Jotta tietokoneella pystyi tekemään tallennuksen hallinnan (Linuxin Audacity) piti kondensaattorimikrofonin amplitudi korottaa 1 mV > 1 V RMS tasolle. Tein siihen vahvistimen, jolla on tuo tarvittava vahvistuskerroin 1000. Kenttäkäytössä tarvittiin myös moottoripyörä ja sen akku sähkön riittävyyden takaamiseksi. Koska ajopelien akkujännite on aika laajalti heiluva ja tietokone on kranttu saamastaan sähköstä tein myös moottoripyörä > tietokone regulaattorin. Siihen tein samaa vauhtia myös puhelimen USB latausta varten oman 5 V regulaattorin samaan koteloon. Turvallisuussyistä regu on sarjasäätäjämallinen, siis ei hakkuri. Siksi siinä syntyy lämpöä ja siksi tuo iso jäähdytin.

Ohessa kuva: Keskellä keskihintainen X-Y mikrofoni; ritilän kehyksessä näkyy heikosti L ja R valkoiset merkit; kytkin ei ole on/off vaan jyrinäsuodatin, joka poistaa hyvin matalat äänet, sitä ei siis pidä käyttää moottoripyörän äänille. Vasemmalla omatekemä vahvistin tietokonetta varten. Oikealla virtalähde tietokoneelle ja puhelimelle tai muille USB laitteille.

Kaikissa tietokoneissa ei ole stereomikrofonille liitintä; on vain kuulokemikrofonin liitin ja sen mikki on pelkkä mono. Usein sitä sanotaan MS mikiksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa M-S mikkiin, joka on aivan eri asia. MS-mikrofoni on lyhenne Microsoftin sovellusten, kuten Teams, yhteensopivasta liittimestä. M-S mikrofoniliitäntä olisi juuri ortoperspektalle tarkoitettu "solisti-ympäristö" liitäntä. Harmillisesti nykyisin on vaikea löytää läppäriä, jolla olisi stereomikrofoniliittimet. Sillolin on hankittava myös USB mikrofoniadapteri. Siinä tulee sitten lisää AD-DA muunnoksia, jotka kaikki ovat äänenmurskaimia. Etuna tulee tuo tarpeellinen mikrofoni etuvahvistin ja kondensaattorimikin tarvitsema phantom.

Ohessa kuva: Ylempi miniläppäri on pienikokoisena keikkunut sivulaukussa mukana kenttä-äänityksissä. Siinä on kaksi liitintä: kuulokeet ja stereomikki. Vaikka se on vanha ja 32 bittinen se on palvellut hienosti myös GuzziDiagin käytössä. Siinä on Debian, joka on vieläkin saatavana 32 bittisenä. Alempi on nykyaikainen läppäri, jossa mikin liitin sisältyy kuulokeliittimeen ja on vain mono.

[motomatti]

Pikku vaiva tahi harmi on molemmissa viritinvahvistimissani. Myös levysoittimen osalta.
Joka kerta kun menen liki laitetta ja pitäisi painaa jotain nappia tai vain levyä kääntäessä saan, kipinän pituudesta päätellen, noin 1000 Voltin tällin. Eihän se juuri satu mutta saattaa säpsäyttää. Joka tapauksessa epämiellyttävää. Vanhassa talossa ei ole maadoitettuja pistorasioita eivätkä ole pistokkeetkaan. Kaksikarvaisia vain ovat johtimetkin. Laitteet ovat puisessa hyllyssä.
Miten teen maadoitukset?

[Urpo ja Turpo]

Maadoitetut pistorasiat eivät staattiseen sähköön auta, jos pistorasiaan kytkettävässä laitteessa ei ole
suojamaadoitusjohdinta (eli siinä ei ole shukopistoketta).
Uusissa sähköasennuksissa nolla- ja suojamaadoitusjohtimet tulevat erillisinä asunnon sulaketaulusta,
mutta tiettävästi edelleen vanhoihin asennuksiin saa tehdä pistorasioihin paikallisen maadoituksen kytkemällä
maadoitus nollajohtimeen. Tätä ei kannata tehdä itse ja sähköasentajakin saattaa erehtyä. Nimittäin yleisessä
tiedossa lienee, että uusissa asennuksissa suojajohdin on keltavihreä ja nollajohdin sininen ja vanhoissa
asennuksissa taas suojajohdin punainen. Mutta tuo punainen johdin on saattanut olla myös vaihejohdin ja noiden
sekoittaminen on aiheuttanut ainakin läheltäpititilanteita. Tuossa linkissä on johtimien väreistä:
http://huhtama.kapsi.fi/ele/index.php?si=ml29.sis

Staattisen sähkön maadoituksen tekisin niin, että johto kiinni letkukiristimellä lämpöpatterin johonkin osaan, jossa
on metallipinta näkyvissä. Johdon toinen pää vahvistimen takaseinän tai pohjan ruuviin, jos vahvistimessa on
metallikotelo (kuten Salora 3000:ssa on). Jos vahvistin on näin maadoitettu, ei levysoittimessakaan pitäisi sitten
olla ongelmia staattisen sähkön kanssa. Jos sen sijaan levysoittimesta kuuluu pörinää, on joissakin soittimissa ylimääräinen
maadoitusjohto, jota voi kokeilla vahvistimen runkoon eri kohtiin tai vaikka vapaan liitännän maapiikkiin. Jos maadoitusjohtoa
ei ole valmiina, sellaisen voi itse viritellä. Sopivan kohdan haku on mukavaa ajankulua.

Tarkennus tuohon maadoitettujen pistorasioiden vaihtoon: Yhdessä huoneessa kaikkien pistorasioiden pitää olla samaa tyyppiä.

Semmoinen tuli vielä mieleen, että laitteista voi saada näpeilleen, jos radio on yhdistetty taloyhtiön antenniverkkoon ja taloyhtiön
antennivahvistimessa maadoitus on tekemättä. Niinkuin meillä muutama vuosi sitten, antenniverkon rungossa oli 100V. Jos näin
on niin isännöitsijä toivottavasti hoitaa asian kuntoon. Jos ei niin tiettävästi jotkut ovat vetäneet sen antenniliittimen rungon
lämpöpatteriin. Urpo ei tässä kuitenkaan suosittele sellaista. Voi myös käyttää galvaanista erotinta antennijohdossa, mutta
se vaimentaa signaalia.

[motomatti]

Kiitos valistuksesta.
Radion antenni on tämmöistä tyyppiä ja sen sai kätevästi piiloon kirjahyllyn taa: https://www.clasohlson.com/fi/FM-antenni/p/Pr388751000
Vastaavanlainen on myös Mökillä aitassa. Se on majoitustilana siksi ainakin yhden tähden ansainnut.

Radio on varsin kärsinyt inflaation taloudessamme. Verstaalla radio on päällä. Lähinnä Mökillä radiota kuunnellaan ahkerammin kun sinne transistoriradion ja aittastereoiden lisäksi ei muuta viihdevälineistöä tulla hankkimaan. Mainittakoon että Verstaalla on Salora 2001 Thorensilla mutta huonoilla kajareilla. Mutta kyllä niistä uutiset kuulee.

Ryhdynpä maadoitustöihin. On siis kaksi maadoituskohdetta. Erillinen op-viritinvahvistin ja toinen perusstereo jossa Thorens. Kaiketi ne voi laittaa samaan maadoitusjohtimeen?

Olen myös miettinyt tilansäästöä ja laittaisin kolmetonnisen 2001:n alle päällekkäin. Jäähdytyshän niissä on takakannessa niin eivät häirinne toisiaan ainakaan lämpöteknisesti. Tiedä sitten muista mahdollisista pörinävirroista. Rouva olisi tyytyväisempi kun johdot olisivat piilossa. Se on ollut aina sanomisen paikka. Pientä sananvaihtoa tuli myös olohuoneen aktiivikaiuttimista. Ennen tarvittiin yksi johdin per pönttö, nyt kaksi: signaali ja verkkovirta. Käsittämätöntä mielestään.