Kirjoittaja Aihe: Asian vierestä: ortoperspekta  (Luettu 3784 kertaa)

Urpo ja Turpo

  • Viestejä: 1 144
Vs: Asian vierestä: ortoperspekta
« Vastaus #15 : Helmikuu 17, 2023, 12:56:20 ip »
Jos halutaan vain staattinen sähkö kuriin niin voivat hyvin olla saman langan päässä ja ohut huomaamaton
kytkentälanka riittää hyvin.

Hajakenttä

  • Viestejä: 864
Vs: Asian vierestä: ortoperspekta
« Vastaus #16 : Helmikuu 17, 2023, 14:54:41 ip »
Onko Matilla kissannahkatossut jalassa? Jos tälli on tosiaan tasavirtasellainen, siis ei yhtään tunnu täristävältä kun metalliosaa koskee, yksi paukku vaan tulee ja kunnon ketunhännällä, niin silloin se laitteisto on nimenomaan maadoitettu. Todennäköisesti se maa tulee antenniliittimen vaipan kautta talon keskusantennijärjestelmästä. Tähän viittaisi havainto, että tälli tulee nimenomaan viritivahvistimiin liitetyiltä kamppeilta. Silloin kylläkin samatapainen tälli pitäisi tulla kaikesta maadoitetusta, kuten vesijohdosta, sähköliedestä ym...

Tätä kirjoittaessa ilmeni, että Matilla on maastaerotettu paikallisantenni. Siitä ei siis tule maata laitteelle. Se tulee sitten sähköverkon kautta laitteen häiriönpoiston konkkien välityksellä, ellei pistorasia ja-tulppa ole suojajohtimellisia, kuten ilmeisesti pitäisi. Historic vehkeet, radiot erityisesti ovat metallirunkoisia, ja takalevy on metallia ja laitteen sisäiseti kytketty sen signaalimaaksi.

Staattinen sähköisku ei oikesataan tule niistä kohteista, joihin koskee, vaan menee niihin ja tulee siis henkilöstä. Kun eristävällä lattialla hiihtelee villasukilla syntyy henkilöön varaus ja sen purkautuessa, kun jokin purkaustie ilmaantuu, tuntuu sähköisku, joka voi olla jännitteeltään hyvinkin suuri. Keittiötilan lattialle on toisinaan asennettu klinkkeripinnoite. Se imee hiukan vettä ja on siten jossain määrin antistaattinen. Kuivalla pakkasilmalla sekin on eristävä. Meidän emäntä kärsi kovasti niistä tälleistä. En keksinyt muuta kuin tehdä antstaattisesta muovista, komponenttikaupan harmaa pussi, leikatun palan 5x5 cm siistillä teippauksella tiskipöydän kulmaan. Kun siihen sormella koskee niin varaus purkautuu hallitusti suurella vastuksella ja sähköiskua ei tunnu, vaikka se teoriassa tapahtuukin.

Historic radiot ovat aikansa tavan mukaan rakennettuja. Niiden nappulat ovat metallia ja siksi sopivia purkausteitästaattiselle varaukselle. Nykylaitteissa onkin muovinupit kaikkialla. Jopa takalevy, jossa antenniliitinkin on, on muovia, kuten kaikki muutkin kuoret. Antenniliittimen tasavirtaerotus ja potentiaalin tasus on mahdollista tehdä laitteen sisälle. Tämä koskee vain näitä historic vehkeitä ja aina on huolehdittava, että niiden metallinen takalevy on jännitteetön luotettavaa maadoitusta vasten vaihtojännitemittarilla mitaten. Jos laite on maadoittamattomassa pistorasiassa, häiriönpoistokytkentä, ehjäkin, tekee n. 100 voltin jännitteen runkoon. Silloin näin ei saa tehdä! Silti ei ole oikein, että ainoa maadoitus toimii antennijohdon kautta! Asian voi mittarilla todeta kun antennijohto on irti. Vanhimmissa laitteissa ei ole hakkurivirtalähdettä. Usein niiden virransyötössä on ensimmäisenä verkkomuuntaja. Siinä syntyy galvaaninen erotus maasta ja sähköverkosta. Mahdollinen häiriönpoisto on tehty vasta muuntajan jälkeen, ja silloin antennipiirin DC-erotus maasta ja potentiaalin tasaus voidaan tehdä. Vaikka Matti ei sitä kysynytkään niin kirjoitan sen silti, jos joku vaikka tarvitsee.

Antenniliittimen DC-erotus ja potentiaalin tasaus:
Ensin tarkistetaan: onko takalevy metallia, eli onko antennikaapelin vaippa galvaanisesti laitteen kuoreen kytketty. Jos on niin kaivetaan liittimelle isompi reikä ja asennetan siihen muovilevyn pala ja liitiin siihen rungosta eristettynä. Laitteen sisällä juotetaan keskijohdin entiseen paikkaansa, mutta vaipan maajohdin kytketään sarjaan laitteen vastaavaan nappikondensaattorilla, n. 1 nF, konkan suuruuella ei ole suurta väliä kunhan ei ole liian pieni eikä elektrolyyttikonkka. Konkan rinnalle kytketään 1 Mohm (megaohmin) vastus potentiaalin tasaajaksi. Nämä komponentit juotetaan mahdollisimman lyhyillä kytkentäjohtimilla. Vielä pitää muistaa laitemaa, signaalien GND, se kytketään mahdollisimman lyhyellä johtimella laiterungosta, esim. sen muovilapun kiinnitysruuvin alta, konkan ja vastuksen ja laitteen puoleisesta päästä, ei antenniliittimen puoleisesta. Yleensä virittimeen menee liittimestä ohut koaksiaalinen kaapeli. Sen keskijohdin siis kulkee kuten ennekin, mutta vaippa saa sarjakonkan ja konkka rinnalleen vastuksen. Ohuen koaksiaalin kanssa pitää olla varovainen, että sen eriste ei kolvilla sula oikosulkuun. Nyt antennijärjestelmän maa on DC-erotettu ja potentiaalitasattu laitteesta, mutta maadoitus voi silti vielä tulla muutakin kautta: televisiosta sen antenniliittimestä skart kaapelin kautta, maadoitetusta (nollatusta) pistorasiasta, jne...

Jos antennipistorasian lähellä on kuparinen lämpöputki, ne ovat usein muoviputkia, voi vaarattomasti mitata antennin ja patterin välistä vastusmittarilla: onko selvä johtavuus? Voi, ja kannattaakin ensin mitata: onko sillä välillä jännite vaihtojännitemittauksella? Ei saa olla! Jos on tasajännite niin joku tee-se-itse mies on tehnyt virhellisen virityksen jossain asunnossa. Sekin on korjattava!

Mutta... Jos sähköisku tuntuu jatkuvasti kosketuksen aikana ja kutittaa tai ravistaa, on kyseessä sähkövika vaihtosähkön syötön puolella ja vaatii korjauksen.

Ei olisi ensimmäinen kerta kun tee-se-itse mies olisi kytkenyt rautakaupan maadoitetun pistorasian entisen maadoittamattoman tilalle saadakseen maadoitetun tulpan sopimaan. Aika pitkään oli luvallista, ei enää, kytkeä maadoitettu rasia ns. nollatuksi. Suojakosketin silloin kytketään vasempaan tai alempaan käyttöjohtimeen, jossa tulee silloin olla neutral, eli nollajohdin. Pelkkiin johtimen väreihin ei tällöin saa luottaa, vaan on käytettävä mittaria, eikä saa luottaa myöskään mihinkään ns. vaihekynään. Tätä sanottiin myös käyttömaadoitukseksi. Sillä oli huonoja puolia: jos syystä tai toisesta ketjun jossain jakorasiassa vaihtui sen pistorasian nolla- ja vaihejohtimien paikat keskenään, syntyi kuolemanloukku. Samoin syntyi vaarallinen kytkös, jos jossain kohdassa nollajohdin irtosi. Myös audiolaitteille synty helposti hurinoita ehjässäkin nollatussa systeemissä, nollajohtimen kelluvan jännitehäviön takia. Siksi nykyisin ei nollausta saa tehdä uusiin taloihin.

Varsinkin audiolaitteissa, mutta nykyisin kaikissa, on sähkönsyötössä häiriönpoisto. Se on tehty parilla ferriittihelmellä ja parilla nappikonkalla. Konkat vanhenevat ja alkavat vuotaa. Koska ne ovat molemmista johtimista, nolla ja vaihe, symmetrisesti kytketyt runkomaahan ja tekevät kapasitiivisen jännitteen jakajan, niiden keskellä, siis juuri siinä maadoituksessa on teoriassa puolet käyttöjännitteestä, siis n. 100 V vaihtosähköä. Se näkyy ihan yleismittarilla pistotulpan suojajohtimessa. Konkkien päästämä virta on pienestä kapasitanssista johtuen hyvin pieni, eikä saa useimmilla edes tuntemuksia aikaan, mutta vikavirtasuojakytkimen se saattaa  riittää laukaisemaan. Mitään jännitettä siinä ei esiinny, jos se on kytketty maadoitettuun pistorasiaan kuten kuuluu.Toisin on asia, jos tuo parin sentin hintainen konkka on rikki ja vuotaa ja maadoitettu tulppa on maadoittamattomassa rasiassa. Tai, jos kulunut verkkokaapeli on uusittu kunnolliseen ja samalla vaihdettu maadoittamaton pistotulppa maadoitetun tilalle "käytännön syistä". Silloin laiterunko on jännitteellinen, samoin kaikki muutkin runkoon kosketuksissa olevat napit ja osat. Jos sen lisäksi laiterungosta on antennikaapeli keskusantennirasiaan. Silloin se vikajännite, vaarallinenkin, saattaa olla kaikissa rakennuksen pistorasioissa. Siksi antennikeskuksessa on vahva maadoitus, tai ainakin pitää olla.

Vielä kerran. Staattisen sähkövarauksen räpsynesto tehdään 1 Mohmin vastuksella potentiaalintasauksena, ei suoralla maadoituksella. Maadoitettuun tulppaan maadoitettu pistorasia. Metallirunkoinen laite, myös metallinen takalevy, aina maadoitetulla 3-napaisella johdolla maadoitettuun tulppaan ja maadoitettuun rasiaan.

Sentire la forza!
Terv: Timo

motomatti

  • Viestejä: 13 023
Vs: Asian vierestä: ortoperspekta
« Vastaus #17 : Helmikuu 17, 2023, 15:51:59 ip »
Talo on tehty -71, moderninpia kytkentöjä, maadoitettuja pistorasioita on vain keittiössä, kylpyhuoneessa ja molemmissa vessoissa. Kaikki muut ovat seinässä litteinä reikinä.
Muualla en ole saanut tällejä kuin näistä vanhoista stereoista ja olisin taipuvainen että kehitän kissanahkasähköä ihan itse hiihtelemällä keinokuituisissa verkkareissa ja villasukissa pitkin muovisia kokolattiamattoja ja tekovillaisia lattimattoja.

Sovittelin edellisessä viestissä mainitsemiani kapineita päällekkään. Tuli kasarivehkeet mieleen muistojen syövereistä ja silloiset "räkit" miten niitä kutsuttiin joissa oli laitteet päällekkäin, lasiovi ja pyörät alla. Taidan palauttaa vanhan järjestyksen mutta saatan tehdä hyllykölle joitain järjestelyjä ensin. Samalla tulee katsottua kytkennät oikein ja viedä johdinnippu pystytukien kautta piilossa laitteelta laitteelle. Laitteissa on varsin runsas liitinvalikoima lähtöjä ja tuloja eri tarkoituksiin. Pääasiassa DIN-tyyppisiä pyöreitä. Ovat varsin toimivia. En des tiedä montako liitinstandardia on aikojen saatossa ollut. Onneksi scart-liitin on jo hävitetty maailmasta liki kokonaan. Surkein liitin ikinä.

Samat välijohdot eivät täysin toimi olohuoneen B&O:n kanssa. Ovat, tanskalaiset, tehneet oman version joissa on enemmän pinnejä ja vielä yksi keskellä. Olen kuitenkin onnistunut kytkemään digiteeveen niiden kanssa kimppaan mutta analogisesti. Sellaisia lähtöjä vielä löytyy joistakin peleistä. Tosin joutuu käyttämään kahta kaukosäädintä.