Olen myös itse valanut alumiinista jotain pientä, mutta raaka-aineena on ollut aina 4000-sarjan Si-seostettu alumiini, joka on valuominaisuuksiltaan parasta alumiinia koska korkeilla Si-pitoisuuksilla siinä esiintyy eutektinen piste, jossa sulate jähmettyy hyvin kapeassa lämpötilaikkunassa, jolloin seosaineiden suotautuminen estyy ja saadaan aikaan homogeeninen rakenne koko valuun. Silumiini on kaikkein perinteisin valualumiini ja siinä on Si:n osuus peräti 12,6% jossa kohdassa Al-Si sulatteella esiintyy eutektinen piste 577 C asteen kohdalla. Puhdas alumiini vaatii sulaakseen noin 660 C. Todella hyvää raaka-ainetta kotikokokin valuihin ovat esim. autojen moottoreiden alumiinikannet ja alumiiniset vaihdelaatikon kuoret. Kun tekee sulatettavaa panosta, niin ehkä kannattaa jättää esim. moottoreiden männät pois keitoksesta, koska ne ovat Zn -seosteisia 7000 -sarjan aineita, jotka ovat selkeästi erkautuskarkenevia ja sellainen seos jossa on vaihteleva määrä Si plus Zn on hiukan vaikeasti ennustettavissa miten se toimii. Todennäköisesti siinäkin saa erkautuskarkaisulla hyvän lujuuden aikaan, mutta muuten ominaisuudet ovat hiukan tuurin peliä. Jos tekee valun pelkästään romutetuista männistä, saa taattua korkealujuuksista valua, mutta siinä pystyy esiintymään mikrosuotautumia, varsinkin jos valu jäähtyy hitaasti. Korkean lujuuden saavuttamiseksi se vaatii uudelleenkuumennuksen noin 500 C:een ja nopean jäähdytyksen ennen keinovanhennuskäsittelyä jossain päälle 120 C:ssä useita tunteja.
