T3 Calin sähköissä mystisiä piirteitä

[lemppari]

Sain tän kauden aikana Calin käynnin aika kohdalleen, vastaa kaasuun suoraan eikä ole enää tunnetta että vaijerissa on kuminauha välissä. Kaasarien ultraääniputsaus, huolellinen alipainebalanssi ja Newtronicin sytkän tarkka säätö kummallekin pytylle erikseen ynnä muuta pientä ja vot.
 
Kauden päätöspäivänä kävin Valkeakoskelta pikkuteitä myöten Hattulassa ja kun käynnistin pyörän Mierolan sillaln luona paluumatkaa varten, ei ollut merkkivaloja. Parkeilla valojen merkkivalo syttyi, samoin itse parkkivalo ja takavalo. Ajovaloa kytkiessä syttyi latausvalo, H4 ei. Torvet ei soi, kaukovilkku ei myöskään mutta vilkut toimii samoin kuin niiden merkkivalo. Kotitallissa totesin vielä, että torven nappulaa painamalla valorele napsahtaa ja H4 syttyy.

Tähän asti löydettyä: 2 valopiiriä omilla releillä?, vasempaan kahvaan tulevista piuhoista harmaassa kaukovalovilkun johdossa liki 100 ohmia vastusta joka jäljittyi releelle saakka. Lampun kuoren sisällä useampi rinnakkainen jälkiasennusjohto huonosti eristetyillä liittimillä, siis tyypillinen linnunpesä. Mittariston merkkivaloille menevissä johdoissa 1-2 ohmin lukemia. Vasen sähkökatkaisijahan ei ole orkkis vaan mm. LM 1000, Quota ja Cali 3 käytössä ollut uudempi malli. Siksi ihmettelin miksi torvilla on suora maa runkoon, koska T3:n kytkentäkaaviossa torvet maatetaan sillä kahvan nappulalla. Onko tossa uudemmassa siis torvien syöttövirta joka palaa torville käytyään kahvassa?

Päätin jo vaihtaa pääjohtokimpun kokonaan, on alle satasen S+D:ssä. Samoin se linnunpesä lampun sisällä pitää raivata ja vaihtaa merkkivalojen johdot. Valoreleiden kohdalla tuleekin tenkkapoo. Helpompi tie on seurata orkkiskaaviota jolloin ymmärtääkseni myös valovirta kiertää sen valokatkaisijan kautta. Toisaalta haluaisin vetää valovirran omalla sulakkeella suoraan akulta halogeenille niin, että katkaisija toimittaisi herätevirran valoreleelle.  Tällaiselle sähköisesti haasteelliselle/rajoitteiselle eläköityneelle optikolle se vain saattaa olla ylikäymätön paikka.

[TimoEv]

Vanhemmissa pyörissä sähköjutut ovat periaatteessa yksinkertaisia; Laitteet ovat - sytytyspuolta lukuunottamatta - lähes pelkästään lamppuja, releitä ja nappuloita.
Sähkökaavio on yleensä oikein, mutta johtosarja ei ole valmistettu kuin kaaviossa. Tarkoitan, että johto ei aina ole vedetty suoraan A=>B, vaan valmistusteknisesti saattaa kiertää jostain. Ja sitten erikseen ovat kotitarveasentajat, jotka eivät viitsi edes paperin riekalettakaan säästää kertomaan mitä ja missä...

Tarkistettavia paikkoja:
Maadoituspisteet - hapettumia, löysää, poikkihinkkaantuneita...
Releet - sisäinen hapettuma, kantakytkennän hapettuminen...
Liittimet: vettä, löysää, korroosioita...
Nappulat: Kuten yllä...

Vian etsiminen vaatii runsaan määrän asennussanoja varattuna, aikaa ja lehmänhermoja. Releitä, sulakkeita jne. ei saa sääliä - uusi ne, niin toimii seuraavat 10v.
Parhaimmillaan löytyy vartissa - pahimmillaan ensi viikolla.

Vian etsiminen on periaatteessa helppo: Ohmimittari ja volttimittari. Nämä 12V vehkeet eivät aina halua toimia, jos jännitettä jää matkanvarrelle parisen volttia.

Niin...ja akunkengät olet tietenkin jo katsonut ja samalla latausjännite.

Edit: Takavuosina kirjoittelin asiasta jonkin kerran Il Falconeen. Lehtiarkisto...

[lemppari]

Linnunpesä

[TimoEv]

Olen jonkun kerran törmännyt tuollaisiin. Yleensä veneissä, kun ne on niin helppoja. "Viittiks vähän vilkaista, jos sen saisit kuntoon? Ei sen pitäisi olla kovin paha!"
Olen yleensä pistänyt naskalit pakkiin. Kun ei "vähän vilkaisten" saa tollkkua ja paljon vilkaisten pitäis saada ainakin vähän korvausta ajankäytöstä.

[motomatti]

Omituisia ja muuntuneita sähköhäiriöitä on tullut koettua ja katseltua.
Joitakin pääkohteita voi tarkastella:
- maadoitukset eli ne johdot jotka ovat ruuvilla kiinni rungossa voivat olla liitoksistaan hapettuneita.
- releviat ja releiden väärin kytkentä tai asennus väärään kohtaan sillä reileitä on useita erilaisia eri takoituksiin.
- relejalat ja niiden liitinten puhtaus ja varmistuminen että liittimet ovat tiukkoja.
- johdinten löysät liitoksen liittimiin.
- sulakejalkojen liitokset ja niiden liitospintojen puhtaus.
- johtimien johdinsukkien eheys erityisesti emäputken tietämillä ja ajovalon sisällä.
- kovettuneiden tai murtuneiden johdinsukkien vaihto ehyisiin.
- isot ryhmäliittimet ja niiden yksittäisliittinparien tiukkuus ja johtavuus.
- hapettumat sähkölaitteissa paikoissa joihin ei näe helposti.
- kuluneet, likaiset ja hapettuneet ohjaustangon katkaisimet.
- virtalukon kunto ja sen johdinliittimet.
- mahdolliset jälkiasennukset tai muutokset ja niiden kunto ja maadoitukset.
- väliaikaiset "hyppyjohdot" tai poistettujen lisälaitteiden poistamatta jääneet johdinliitokset.

Aputarpeina on hyvä olla kärkipihdit joilla voi koetella johdinliitoksien eheyttä. Yleismittari ja koetinkynä paljastaa missä virta kulkee ja missä ei. Hammasharjalla ja messinkiharjalla voi puhdistaa liittimiä apuna bräkleen tai vastaava ruiske, paineilmaa ja liittimiin tarkoitettua suojavahaa. Kauppiaalla on tarjota muitakin puhdistus- ja suoja-aineita.

Hapettuman tunnistamien liittoksesta: jos on harmaa tai vihreää muhjua liitoksessa niin se on jo alkanut syöpyä mutta usein pelastettavissa puhdistamalla ja kiristämällä liitosta. Lika voi myös estää sähkön kulkua. Yleensäkin liitosten kunnon tarkastelu ja puhdistus vuosittain estää kummallisten sähköhäiriöiden syntyä.

[Hajakenttä]

Linnunpesä

Matti antoi hyvät nuotit. Jotta niitä pääsisi tekemään johdonmukaisesti pitäisi mielestäni purkaa tuollaiset linnunpesät. Niitä syntyy kun hätäisesti tehdään korjauksia, enemmän tai vähemmän tilapäisiksi tarkoitettuja, jotka sitten jäävät viimeistelemättä.
 
Auki vaan yksin johdoin koko pesä ja sitten selvitys jokaisen karvan tarkoituksesta. Maalarinteipistä kannattaa tehdä joka johtoon pieni lipuke ja merkki käyttötarkoituksesta tai muusta vinkistä. Ekana merkitään ne, jotka jo varmaksi tiedetään, vilkut taisivat olla sellaisia. Äkkiä laskien tuossa lampun kotelossa kuuluu olla 6 johdinta. Yksi yhteinen ja paksu maajohdin, joka haarautuu neljään paikkaan, sekä pitkä ja lyhyt ajovalo, vilkut ja parkki. Jos on enemmän niin niille on sitten oltava hyvä ja perusteltu syy. Kun kaikki on paikoillaan siististi saattaa olla että vikakin on kadonnut salaperäisesti. Ainakin on monta kertaluokkaa helpompi tutkia systeemiä. Ja kun kaikki muutkin liinunpesät on selvitetty siistiksi voi olla, että vastaisuudessa vianhaku on helppoa, jos edes tarpeellistakaan.

P.S. Moottoriyörä ei ole mikään auto, jolla vaan ajetaan. Se on tarkkuusinstrumentti, joka on tunnettava läpikotaisin, jotta sitä voi täysipainoisesti käyttää. Siksi määräaikaiskatsatuksiakaan ei toistaiseksi ole pidetty perusteltuna. Käyttäjät pitävät pyöränsä kunnossa, jotta voisivat kunnolla niitä käyttää. Kaikenlainen huoltaminen, puhdistaminen ja siistiminen, viankorjauksetkin, lisäävät kokemusta ja laitteen tuntemusta. Siksi sellainen on suositeltavaa ja taitoja kartuttavaa, kunhan pidetään järki ja kohtuus muistissa. Kunnossa oleva pyörä ja sen tunteminen myös parantaa turvallisuutta.

[motomatti]

Riippuu kovasti mallista paljonko lampun kuupan sisällä on johdostoa. Esimerkiksi Cali 850 T3:n johdot haaroittuvat siten että lampun kuupassa on isohkoja ryhmäliittimiä varten niille sopivat aukot ja runkoa myöden johtosarjassa niille parinsa. Lampun puolella ovat naarasliittimiä ja johdinsarjassa uroksia. Pinnejä on kymmeniä yhteensä kolmessa liittimessä. Tämän tyypin liittimiä kolme lampun takana (Uros) ja toiset kolme (Naaras) lampun sisällä: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3zJ9EgHLSs5nXpKqrrCoRn0t2KHX6yQVgzeFk6vldI-GwxVW72s1De9lTovFsRrfQMPzLSL6g8UqPuQao3YwkFYu7dZqiVSrnyThhg5SKXl9HKSjwq87kfb8PQzaaeXPb8mSZomA1282Q5QBwqX30bRYgD1jNwmIE2j-gX-E5MbmA9zjZK-fJ9fM_zQ/w640-h544/T3B_Ppnniliitin_alkuper%C3%A4inen_kahvakytkimet_vasen.JPG

Lisäksi on muita liittimiä. Sähköjohdotukseen tulee helposti pyörän kokoonpanon vuoksi useita liittimiä siksi että tehdään sarjatyötä. Vasta loppukokoonpanossa liitetään liitokset. Käytön kannalta katsoen liittimiä tarvitaan paljon vähemmän.

Vanhoissa liittimissä on usein väljyyttä. Naaraspuolen liitoksia voi hieman kiristellä yhden kerrallaan pienillä kärkipihdeillä ja koettamalla tuleeko liitoksesta pitävä. Tuntuman pitää olla hieman "tahmea".
Vuosien saatossa on ollut monenlaista sähkösuunnittelijaa Guzzilla koska liitinratkaisujen kirjo on melkoisen laaja.

Jos pyörällä on ajettu jo yli kymmenen vuotta voisi olla hyvä käydä kaikki liitokset läpi, puhdistaa ja suihkia vahaa pinneihin ennen kytkemistä.

Mikäli on käynyt niin onnettomasti että liittimien jompi kumpi puoli, tai molemmat, ovat syöpyneet niin alan liikkeistä saa niihin sopivia korvaavia pinnejä. Samalla voi hankkia liitinpihdit, "rullpressning" leuoilla. Niillä kootaan Supersealeja ja tavanomaisia eristämättömiä Abikoja. Käyvät ne joihinkin muihinkin liitintyyppeihin. Kuorintapihdit erikseen on myös hyvä hankkia jos on enemmänkin liittämistä.

90-luvun ja uudempien Guzzien liitinvalikoimassa on paljon vesitiiviitä Superseal-liittimiä. Varokaa halpoja kopioita kuten erään B-alkuisen liikkeen kyseiset liittimet. Ne eivät ole vesitiiviit eivätkä kestä uudelleen avaamista. Roiskevesitiiviit Bosch-liitimet ovat usein laiteliittiminä kuten kolminapainen TPS:n liitin ja kaksinapaiset suutinliittimet. Niitäkin voi em. värkeillä koota tai vaihtaa ehyt pinni vanhan tilalle.

Juotoskolvi ei ole välttämätön liitinasioissa mutta joskus sitäkin tarvitsee.
Työkalut, johtimet, kutistesukat ja monet Guzzin sähkövaraosat olen hankkinut täältä: https://www.elektori.com/
Myös Tampereen Sähköpalvelu on auttanut harvinaisien liitinosien hankinnassa. Valitettavasti emme saa ostaa kaikkea koska amerikkalaiset pihtaavat ns. puolustusvälineiksi lueteltujen komponenttien myyntiä. Niitäkin Guzzissa on.

[lemppari]

Joo, ajattelin ensin rieksiä irti keskenään kilpailevat valoreleet, sitten vaihdan pääjohtonipun jolloin myös näen, mitä alkuperäiseen johdotukseen kuuluu ja orkkiskaavion avulla käyn sitten sen linnunpesän kimppuun.

 Vertasin jo kaaviosta T3:n vasemman kahvan johdotuksen värejä tuohon uudempaan mikä on pyörään jälkiasennettu ja näyttää siltä,että värikoodi on pysynyt samana. Lisäksi mulla on vanhastaan noita Kustin kulmikkaita moniliittimiä sekä niiden uros- ja naarasliitinpaloja. Lahdessa näyttää olevan firma josta saa laajan kirjon monivärikuorisia johtoja jolloin saadaan nekin orkkiskaavion väreihin tuolla lampun sisällä. Let the game begin!

[motomatti]

Sellaisen olen huomannut että T3:nen kantaa erilaista johdinsarjaa kuin T3 California. (Voi olla myös vuosimallieroja.) Kun ostin varaosia niin tuli jonkin verran perusteejohtoja eikä C. Kulkee niissä toisenvärisissäkin johtimissa sähkö samalla tavalla. Jääpä jälkeenjääneille mielenkiintoinen palapeli. Melkein jo huvittaa etukäteen että se joka saa joskus teelmäni käsiinsä ahtimineen ja ruiskutuksineen niin voi olla hieman silmiteltävää. Niin on itsellänkin mutta kaikki muu on tehty paitsi sähköt. Koko talvi aikaa katsella mistä savua irtoaa.
Tässä alkavaa sähköpuuhastelua: http://www.motomatti.fi/2022/10/california-t3-blower-sahkoliitannat.html

[TimoEv]

>> ajattelin ensin rieksiä irti keskenään <<

Minä tekisin ensin listan uusien johtimien merkinnöistä. Esim. tähän malliin: 21 on oik.vilkku, 22 0n vas vilkku, jne. ihan oman listan mukaan. Eka numero kertoo mihin toimintaan ja toka tarkennuksen.
Merkintään kätevin on tämäntyyppinen teippi: https://www.etra.fi/fi/pmd-merkintanauhakotelo-e58340105
Noita on eri valmistajilla ja useaa eri tyyppiä. Voit tietenkin käyttää sormus-tyyppisiä pujotettavia rinkuloita.

Merkki kiinnitetään tietenkin jokaisen johtimen jokaiseen liitokseen, kiinnityskohtaan, jatkokseen, jne. Ei tällä maailma pelastu, mutta itsellä kovien sanojen käyttö sekä asennusvaiheessa, että myöhemmin, vähenee dramaattisesti. Tehdashan ei merkkejä käytä - kustannussyystä.

[motomatti]

Väreillä, raidoilla, vahvuuksilla ja niputtamalla noita on eroteltu jo kun taas lentokoneissa liki jokainen johto oli samanvärinen. Niissä on juurikin nuo pujotettvat merkkirinkulat. Samoja värejä saattaa hyvinkin olla monessa johdossa mutta ne voi erottaa toimensa mukaan. Myös erilaiset liittimet erottavat eri toiminnot. Mutta noin yleisesti ajatellen, kun pyörää ei tarvitse rakentaa alusta asti uudelleen, niin viallisen virtapiirin voi havainnoida melko helposti. Lähtösijainti ja kohdesijainti yhdistää saman tarkoituksen. Töötän nappia kun painaa niin töötti tööttää ja niin edespäin. Jos ei niin vika voi olla sähkön puute, maadoituksen puute tai vika töötin napissa tai johdossa olevissa jatkokoskohdissa eli liittimissä. Ehkä siinä töötissäkin voi olla vikaa. Kun vain järjestään käy läpi kytkennän niin siitä jokin syy toimimattomuuteen löytyy.

Timon ohje, varsinkin jos purkaa koko sähköjärjestelmän, auttaa sitten kun sitä asentaa takaisin. Itselle on riittänyt kapea maalarinteippi ja kuulakynä. Analogisen puolen kytkennät ovat varsin helppoja siinä suhteeessa mutta siellä digipuolella onkin sitten paljon enemmän johtimia. Niiden kanssa on enemmän puuhastamista ja tietokonetöitä jos ei vehkeet pelaa.

[TunturiTT]

Mun enduro on käynyt elinaikanaan ilmeisesti useamman teini-ikäisen asentajan kautta. Joku tai jotkut ovat päättäneet tehdä johdotukset uusiksi. Naruja on vedetty uusille sijoille ja muutamia kaapeleita vaihdettu. Liitoksia on tehty uudelleen vaihtelevalla menestyksellä ja lopuksi koko komeus teipattu läpeensä sähköteipillä. Osa liitoksista on tehty tietenkin surraamalla karvaperseliitoksia ja teippi päälle. Viime syksynä jo poistin muovikassillisen ylimääräisiä piuhoja, vielä pitäisi tutkia lisää. Olen nyt jahdannut epämääräistä katkosta talveata asti. Välillä katkaisee kaikki sähköt ja sammuttaa koko laitoksen. Tämä vähän kuumottaa uralla, kun seuraava kuski jo hengittää niskaan..
Lähtee kyllä yleensä startista saman tien käyntiin, mutta ei tarvitsisi sammuilla. Tämän kun yhdisti jonkun vesselin itse tekemään kokoteräksiseen kaasarin kurkkuun, joka vatkasi patikossa bensan pinnan sekaisin, oli varsin iloista ajella vaativampaa maastoa. Satuin puolivahingossa läytämään originaalia vastaava kurkun, joten se on hoidettu.
Vielä kun nuo muutamat johdot saa kuosiin, niin eiköhän se siitä. Pyörä on nyt muutenkin isommin puukon alla.

[motomatti]

Aika tyypillistä nuorisopyörässä se että alkuperäiset johtimet ovat osittain tallessa mutta ne johtimet jotka toimivat on vedetty mutkat suoriksi. Ei löydy katkaisijaa saati sulaketta. Teinien pyöriä Ylojärven Kerholla katsellut kun on Mopokerho koolla. Onneksi on innokkaita kerhokavereita jotka selittävät miten pitäisi olla. Vaan ei sitä niin kovin helposti tapahdu että ennalleen korjataan. Riittää kunhan kulkee, valot ei niinkään kiinnosta. Vastaavaa viestintää taitaa harjoittaa Velipoikakin Kangasalan suunnassa.

Tunturi-mopedissa 70-luvulla taisi olla peräti kolme johtoa ja alkuperäinen sokeripalaliitin siinä kaasuttimen vieressä. Ei sitäkään oikein ymmärtänyt vaikka fysiikan opettajalta tiedustelin. Hän viittasi asialle kintaalla ja käski keskittymään oppituntiin. Ei siis tiennyt/ei kiinnostanut.

[Hajakenttä]

Jos on kyseessä entisen korjaaminen niin kannatan pitäytymistä siinä koostumuksessa minkä Luigi on alkujaan tehtaalla suunnitellut. Samat värikoodit ym. joita kytkentäkaaviossa näkyy. Kaikki epäilyttävät johtimet kun purkaa pois ja uusii niin aika vähällä pääsee. Sama pätee tietysti, ja varsinkin silloin, kun halutaan vanha pyörä saattaa museaaliseen alkuperäiskuntoon.

Aivan eri juttu on silloin kun on kyseessä projektipyörä ja mikään ennakkoasetelma sähköjen suhteen ei rasita mielikuvitusta. Silloin toimisin juuri kuin Matti kertoi lentotekniikan kohdalla. lentokoneisiin en ole koskenut, mutta lennonvarmennustekniikkaan paljonkin. Aina kun sähkölaitteita on hajallaan paljon ja johtimia paksut niput, kuten moottoripyörissäkin nykyisin on, tulee eteen valinta periaateratkaisusta sähkövetojen käytännöllisyydestä. Ei ole sattuma, että on kehitetty digitaalisia sähköjen ohjauksia.

Projektipyörälle, tai muuten kokonaan uusittavalle sähköjärjestelmälle tekisin radikaalin yksivärikaapeloinnin. Käytännöllisyyden takia. Ostaisin siis hyvää tefloneristeistä harmaata johdinta 100 metrin kelan ja hyvät sarjat merkintävälineitä, teippi tai helmi numeroita, puristusliitos liitintavaraa ja hyvät puristuspihdit sekä vetoketjumallista tuppiletkua nippujen suojaksi. Kukaan ei ole koskaan oppinut, tai saanut edes selvää kytkentäkaavioista, jotka eivät edes aina pidä kutiaan. Vähänkin laajemmissa systeemeissä käytetäänkin vetolistoja, eikä kytkentäkaavioita ole käytetty enää vuosikymmeniin. (Itse laitteista on tietenkin kytkentäkaaviot jossain, mutta niitä harvoin edes korjaillaan.) Johtimessa on aina kaksi päätä A ja B. Edellinen siellä mistä virta lähtee ja jälkimmäinen siellä minne se päätyy. Jokaisesta johtimesta tehdään vetolistaan rivi, jolla on johtimen numero. Sama numero näkyy johtimen kummassakin päässä. (Jos ei yhdellä silmäyksellä näe johtimen kumpaakin päätä, moottoripyörästä kyllä näkee, niin merkitään numeron lisäksi myös A tai B.) Vetolistaan tehdään sarakkeet: No, A-sijainti, liitin/pin no, takoitus, B-sijainti, liitin/pin no, huom. Isonkin pyörän vetolista mahtuu parille a4 arkille. Ainakin LibreOfficella on helppo sellainen tehdä. Turha tehdä liian hienoa, yksinkertainen on hyvä. Laitoin yhden mallin liitteeksi. Muutosten ja korjausten documentointi on sitten helppoa. Editoidaan vaan entistä tai tejhdään uusia rivejä. Sitten van tulostetaan paperi satulan alle varalle. Vakuutan, että saa selvän monin verroin paremmin kuin sähköpiirroksesta.

[motomatti]

Muutamaan toimintahäiriöön on tarvinnut puuttua kun on kysytty mikä vikana. Releitä on, viisikymmentäluvulta liki näihin päiviin, muutamaa standardoitua perusmallia. Niiden ominaisuus on että niitä voi, tyypista riippumatta, tökkiä relejalkoihin sujuvasti riippumatta siitä mikä rele mihinkäkin relejalkaan kuuluu. Se vaatii korjaajaltakin huomiokykyä. Releissä on pinnejä, siis niitä littoisia ulokkeita, tyypillisesti kahdesta viiteen. Mitä enemmän sitä "omituisempi" kytkentä. Releen voi siis tökätä väärään relejalkaan. Tein joskus täällä samalla foorumilla sen virheen että neuvoin että releet voi irrottaa ja liitokset puhdistaa ja laittaa takaisin yhteen. Muutamilta taisi pari relettä mennä väärään relejalkaan. Sain palautetta.

Hämmennystä saattaa aiheuttaa lisäksi se että reletyypit ovat muuttuneet. En sano että kehittyneet vaan releitten koot ovat joko kasvaneet hyvin moninapaisiksi (kymmeniä napoja yhdessä releessä) tai sitten tosi pieniksi. Ei vielä ihan sokeripalan kokoisiksi mutta melkein. Niitä sitten on siroteltu vähän sinne sun tänne. Nykymalleissa ei välttämättä ole erityistä "sähkökeskittymää" vaan tarpeellisia komponentteja on siellä missä tarvitaan. Jopa muun toimikomponentin sisällä. Huollossa, tietenkin, vaihdetaan koko satasen systeemi vaikka jossain parinkymmenen sentin hintaisessa diodissa on häiriö. Se on sitä "tehokkuutta".