TTT:n hurvittelusta tulee mieleen omat Rautavaaranaikaiset riennot mieleen. Tosin eräät, harvat, isännät valittelivat että joku on käynyt siirtämässä hiekkaa metsäautotieltä "lepikkoon". Lohdutuksena heille että en ollut ainoa. Pikkupolkujen koluamisesta ei kukaan valittanut. Onnistuimme, jopa, perustamaan Rautavaalle, yhdessä silloisen vaimokokelaan kanssa, alan yhdistyksen. Se, valitettavasti, kaatui siihen että muutimme pari vuotta myöhemmin pois kaupallisista ja opiskelusyistä. Sukupuolikumppaniehdokas muutti Eestiin ja minä opiskelemaan silloiseen Mänttään lisää lentokonetekniikkaa. Koulutetuista mekaanikoista oli silloin huutava puute. Minulla oli hyvä pohja Ilmavoimista. Vuotta myöhemmin, asiaa jota emme olisi voinut edes "arvata", oli Elisabethin Hornet-kiima, joka sitten kulminoitui siihen että taas, uudelleen, olin lentokoneasentajan roolissa uudelleen mutta vaativimmissa hommissa. Kun se proggis oli hoidettu maaliin niin minut siirrettiin avaruusalusosastolle. Olin, hyvin ilmeisesti, varsin joutilas siihenkin hommaan. Muut teki Hornetteja sarjatyönä, minä ihan muuta. Palkkakin oli, pitkästä aikaa, kokolailla kohdallaan. Huomasivat, varmaan, etten ole ihan sarjatyöhenkilö sillä en ole koskaan tykännyt tehdä kahta kertaa samaa hommaa. Kuvittelin että avaruusaluksia ei tarvita kuin yksi. Kuitenkin tehtiin, aina, kaksi samanlaista. Se oli (Kaiketi vieläkin.) sääntö ESA:n hommissa. Yksi hyvä ja varakappale. XMM ja Rosetta olivat projektit. European Space Agency oli tilaaja.
Että on kiva olla eläkkeellä. Voi suunnitella päivien riennot hyvissä ajoin mutta parempi kun ei kauheasti suunnittele.
Mainittakoon että olen, edelleenkin, kokolailla hyvissä väleissä elävien exsien kanssa. (No. Yksi on Perniön kirkon kupeessa kuopattuna. Kieltämättä kaipaan. Teini-ihastus. Toinen rantaruotsalainen, elossa oleva, soittelee satunnaisesti kaljaspäissään.) Viimeisin ex on nykyisen yhtiökumppanini vihittynä vaimona. Se sitä edellinen ex, Rautavaaran aikainen, on Suomen Eestin suurlähetystössä duunissa. Ei mitään turhia mimmejä. Arvostan kaikkia suuresti.
Luin tuon uudestaan. Metsäpoluilta naimajuttuihin. joo o. No, nyksä piti monen kotimaisen mp-kerhon tilejä aikanaan. Vaan ei pidä enää kun pääsi päällikköhommiin. Tuntee ennestään nuo exsätkin... Siis jo ennen minua. Taisi tietää mitä... Kaikilla on omat ristinsä.
Jos nyt joku edellä mainittu ottaa nokkiinsa, tai heidän omaisensa, valitan avautumistani ja varsinkin tässä yhteydessä mutta tämä jotenkin helpottaa oloani siksi että en ole kaikille ollut, aikoinaan, kovin kiltti.
