Kun etsin eri lähteistä noita antureita, näytti siltä, että ne ovat kaikki induktiivisia antureita. Eivät oikein voi hall-antureita ollakaan sen hitauden takia. Induktiivinen anturi voidaan tuvan pöydällä tutkia:
Anturin keskellä on magnetoitu kovateräs tappi ja sen ympärillä käämi. Vika voi tulle kahdella tavalla. Käämi voi mennä poikki. Käämin vastus on 650 ohm, jos se on ehjä. Se kannattaa mitata liittimestä lähtien yleismittarilla, koska silloin tulee mitatuksi myös liitoskaapelin pätkä ja liitin. Voi olla myös terästapin magnetointi kadonnut, jos esim. on useita kertoja käyty lähellä curie-lämpötilaa, ja saattaa se heiketä itsestäänkin vanhemmiten. Sen voi koestaa jollain meltorautaisella esineellä, ei ruuvitaltalla, joka on jo itsessään magneettinen. Jos ei tunnu magneettiselta voi sen magnetoida uudelleen pitämällä sitä hetken voimakkaassa magneettikentässä jollain isolla kestomagneetilla.
Jos käämi on poikki se voi olla on/off vika joka riippuu lämpötilasta tai tärinästä jne. Magneettisuuden puute taas tekee anturista epäherkän ja se sitten toimii/ei toimi olosuhteiden mukaan. Toimiessaan se antaa moottorin pyöriessä pulssijonoa, joka oskilloskoopilla katsoen on n. 0,5 V pp. Signaali syntyy magneettivuon muutoksista käämissä itsessään, eikä sillä ole virtalähdettä. Induktiivisessa anturissa on vain kaksi johdinta, mutta voi olla kolmantena suojavaippa.
Jos kyseessä kuitenkin olisi hall tyyppinen anturi sen testaus tapahtuu pyörässä sähköissä kiinni, mutta paikaltaan irti ollen. Yksi johdin on maa, yksi tuo sähköä hall komponentille ja yksi antaa pulssijunaa. Sen amplitudi on isompi ja mitattavissa yleismittarilla. Pitää vaan löytää kolmesta kaksi oikeaa karvaa miitarille, toinen on maa, samalla kun meltorautaesinettä liikutellaan anturin tuntopään lähelle ja pois toistuvasti. Jännite vaihtelee n. 12 V (looginen 1) ja n. 0,5 V (looginen 0). Siinäkin on keskellä magnetoitu kovateräksinen tappi ja hall-komponentti reagoi magneettivuon voimakkuuteen.
