Hyvältä näytti Wikipedia osion lisäykset ja hyvä että hieman tiivistit tekstiä Hajakenttä. Lähdeteos on englanniksi. Pari pientä kohtaa haluaisin muutettavaksi ja laitan niistä tarkemmin vaikkapa emailia.
Tuosta De Tomason aikakaudesta kokosin joitakin tietoja (teksti alla) vastaukseksi Motomatin esittämään kysymykseen. Lähteenä on ensisijaisesti (2)Walker Mick, Moto Guzzi Twins, Osprey Publishing 1988, ISBN 0-85045-650-9) ja jotakin poimittu myös kirjasta (1)David G. Styles, Moto Guzzi, Sutton Publishing 2000, ISBN 0-7509-2041-6 ja
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alejandro_de_TomasoGuzzin V-twinien yksityiskohtaisemman kehityksen/mallihistorian jätin tässä käsittelemättä, siitähän on paljon aineistoa ja tietoa myös Gruppolaisilla jo olemassa.
Alla olevaa tekstiä voi kommentoida, korjata ja käyttää kuten aikaisempiakin.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Alejandro de Tomason aikaa (1973-1996)
Moto Guzzi tehtaan taival 1960 luvulla oli taloudellisesti vaikea. Autot yleistyivät ja moottoripyörien kysyntä väheni. Tuotanto oli kuitenkin jatkuvaa, mutta keskittyi entistä enemmän pieniin pyöriin ja mopoihin. Guzzille tunnusomainen makaavasylinterinen 500cc oli tietenkin edelleen tarjottavana mm. poliisipyöräksi. Vuonna 1966 talous oli heikko, toiminta jatkui, mutta yritys-saneeraus alkoi 1966 viranomaisten johdettamana (SEIMM-Sociata Esercizio Industriale Moto Mechanice). SEIMM hallinnon tarkoituksena oli yleensä parantaa toiminnassa olevien yritysten kannattavuutta ja löytää yritykselle uusi teollinen omistaja tai rahoittaja.
Carlo Guzzi ja Parodit olivat poissa ja myös työhönsä hyvin sitoutunut Giulio Ceasare Carcano (1910-2005) oli lähtenyt yrityksestä. Carcano ei koskaan halunnut puhua haastatteluissa lähtönsä syistä, eikä myöskään enää koskaan mennyt minkään toisen moottoripyörävalmistajan palvelukseen. Lopun työuransa hän teki veneiden ja laivojen parissa ja kuoli 95 vuotiaana Mandello del Lariossa vuonna 2005. Moto Guzzin uutena menestyksenä olivat hänen suunnittelemansa kardaanivetoiset 90° V-twin mallit. Carcano ehti siten hyvin nähdä jo 70-luvun alusta lähtien tekemänsä laadukkaan perustyön hedelmät.
Moto Guzzi oli siis jo hyvässä kunnossa silloin, kun SEIMM oli valmis myymään yrityksen Alejandro de Tomasolle joulukuussa 1972. Ennen Moto Guzzin haltuun ottoa de Tomaso oli ostanut niinikään SEIMM hallinnassa olleen pienemmän Benelli yhtiön. Vuoden 1973 alusta nämä kaksi merkkiä käsittävän emoyhtiön nimeksi tuli Seimm Moto Guzzi.
Alejandro de Tomaso (1928-2003) oli syntynyt Argentiinassa varakkaaseen ja vaikutusvaltaisen perheeseen. Hänestä tuli varsin mestyksekäs kilpa-autoilija 1950 luvulla. De Tomaso tapasi nuoren varakkaasta amerikkalaisesta perheestä tulevan kilpa-autoilijan Elizabeth Haskinsin. He alkoivat ajaa kilpaa yhdessä, saavuttivat kohtalaista menestystä ja menivät naimisiin 1958. Argentiinan poliittinen tilanne muuttui ja Alejandro muutti perheineen isänsä entiseen kotimaahan Italiaan. Rakennettuaan kilpa-autoja perustamassaan De Tomaso Automobili –tehtaassa, Ford Motor Company osti de Tomason yrityksen vuonna 1965 erittäin hyvään hintaan. Tästä kaupasta oli saatu pääomaa uusia tehdashankintoja varten.
Benellin tehdas oli Riminillä noin 500 km päässä Mandellosta ja sen tuotevalikoima oli varsin kirjava (50 cc, 65 cc 2-t, kaksi erilaista 250 cc (4-t single) ja 650 cc Tornado (paral-twin)). De Tomaso tuotti nopeasti Benellille uudet 2-t mallit 50cc, 125cc, 250cc (twini), sekä 4-t mallit 250cc ja 500cc Quatro (rivinelosia) ja 750 Sei (rivikutonen). Quatro 500 oli suora kopio Honda CB500 Four mallista ja Sei oli pitkälti sama kone, mutta lisättynä kaksi sylinteriä (750 Sei ensiesittely 1973, myöhemmin tuli suurennettu 900 Sei). De Tomaso piti kaikkia japanilaismerkkejä tunkeilijoina Italian markkinoilla ja koetti voittaa ne niiden omilla aseilla, tekemällä samanlaisia pyöriä. Ehkä tämän asenteensa vuoksi De Tomason ei ole sanottu koskaan oiken ymmärtäneen Guzzin uniikkia V-twin filosofiaa ja hänen ajatuksensa pääsivät parhaiten esiin Benellin tuotannossa.
DeTomasolla oli vaikutusvaltaa ja hän sai aikaan jopa poliittisen päätöksen 1977, jolla kiellettiin japanilaismerkkien tuonti Italiaan. Päätös kumottiin osittain 1978 Luxenburgissa EY tuomio-istuimen käsiteltyä Japanin asiasta tekemän valituksen. Tuontikielto Italiaan japanilaisille alle 400cc moottoripyörille jäi kuitenkin voimaan.
Hyvin menestyvien V-twinien ansiosta Moto Guzzi onnistui pitämään kiinni omasta identiteetistään paljon paremmin kuin Benelli. Benellin uusia malleja myytiin kuitenkin myös Moto Guzzi nimellä (uudet 2-t mallit ja 350/400cc (4-t nelikot 1974-79) ja samoin Benelli 250 Quatro/Moto Guzzi 254 (alkaen 1975). Erot Benellien ja Guzzien välillä olivat näissä malleissa hyvin vähäisiä.
Mandellossa V7 pohjaisten V-twinien kehitys jatkui joka tapauksessa vahvana läpi 70 luvun osana De Tomaso Industries konsernia. Tärkeänä malliston laajennuksena valmistuivat uuteen kevyempään moottorilohkoon perustuvat Lino Tontin (1920-2002) suunnittelemat V-twinit V35 ja V50 vuonna 1977. Myös nämä uudet kevyemmät mallit menestyivät hyvin ja vahvistivat edelleen Guzzin kardaanivetoisten V-twin pyörien brändiä.
De Tomason konserniin oli 1976 liitetty myös Maserati automerkki ja Innocenti yhtiö, joka oli aikaisemmin tehnyt Lambretta-skoottereita ja myöhemmin British Leylandin lisenssillä koonnut Morris/Austin autoja Milanossa.
Mandellossa alkoi olla pulaa tuotanto- ja varastotiloista. Vuonna 1979 pienempien V35 ja V50 mallien valmistus siirtyi Innocentin tiloihin Milanoon. Siellä aloitettiin myös V65 mallin valmistus 1983 ja V75 vuonna 1989. Tilaongelmaa ratkaistiin myös Benellin ja Guzzin yhteisellä varaosakeskuksella (Centro Ricambi) joka tuli Fretoon lähelle Modenaa vuonna 1983.
Konsernijohtaja De Tomason terveys heikkeni 1993 eikä entisestään laajentuneen monialaisen, nyt Trident Rowan Group Inc. nimisen konsernin talous ollut enää vahva. Seimm Moto Guzzi oli kuitenkin kannattava ja heikosti kannattavan Benellin valmistus lopetettiin. Yritys TIM ja Finprogetti SpA-pankki alkoivat hallita Moto Guzzia, vaikka De Tomaso jäikin Siemm Moto Guzzi yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi elokuuhun 1996 saakka.
Guzzin mallisto ja yrityksen kannattavuus olivat hyvällä mallilla. Vuonna 1998 Guzzin hallitus ja toimitusjohtaja Cecchinato halusivat siirtää Moto Guzzin koko tuotannon pois Mandellosta Monzaan Philips Electronicsin entisiin teollisuushalleihin. Cecchinato esitteli asian 350 hengen henkilöstölle Mandellossa. Henkilöstö kieltäytyi, toimitusjohtaja sai lähteä. Sen jälkeen omistajiksi on vaihtunut Aprilia (2000-2004) ja Piaggio (2005-), mutta silti merkittävin osa tuotantoa on saanut pysyä Mandello del Lariossa yhtäjaksoisesti jo täydet 100 vuotta.
