Hei.
Tässäpä Hesarin tarinaa Pyhäselän lentokoneen rakentajasta
Pyhäselän Leriotti
Maanviljelijä Reijo Kuivalainen rakensi lentävän Blériot-museokoneen, vaikka tehtävän piti olla mahdoton. Nyt Kuivalainen tietää, että puu tottelee hänen käsiään.
Maanviljelijä Reijo Kuivalaisen elämä alkoi nousta siiville kuusi vuotta sitten joensuulaisessa kirjakaupassa, jossa hän sattumalta selaili vanhoista lentävistä koneista kertovaa kirjaa.
Katse pysähtyi harmaaseen kuvaan hennosta yksitasoisesta koneesta, jossa oli kangaspuita muistuttava runkohäkkyrä, leveät, lähes läpinäkyvät siivet ja nokalla piskuinen moottori. Lentäjä istui nahkahuuva päässä runkohäkkyrän keskellä.
"Siinähän se oli, Leriotti", Kuivalainen muistelee.
Kuusi vuotta ja yli 4000 työtuntia myöhemmin Kuivalaisen oma Leriotti, ensimmäisenä Englannin kanaalin yli lentäneen Blériot XI -koneen kaksoiskappale, odottaa loppukokoonpanoa ja koelentoja Joensuun lentokentän hallissa.
Joskus ensi kesänä se viedään Ranskaan Calaisiin ja sillä lennetään Kanaalin ylitse samaa reittiä, jolla ranskalainen Louis Blériot lensi ilmailun historiaan 92 vuotta aikaisemmin.
Alun perin lentäjän piti olla Kuivalainen itse, maanviljelijä Pyhäselän kunnan Hammaslahden kylästä. Viime kesänä suunnitelma muuttui. Viidentoista koululentotunnin jälkeen Kuivalainen, 49, luopui haaveesta hankkia lentolupakirja.
"Ihmisen pitää olla realisti. Minulla ei vain ollut siihen riittävästi fyysisiä eikä henkisiä voimavaroja", sanoo Kuivalainen, mies joka rakensi lentokoneen tyhjästä omin käsin.
KUIVALAINEN EI aloittaessaan tiennyt mitään lentokoneista eikä ilmailusta. Hän halusi vain tehdä jotakin suurta käsillään. Ennen Leriottia mielessä pyöri Kolumbuksen laivan kopio, jolla olisi voinut purjehtia Pyhäselällä, mutta ajatus kaatui rakennustilojen pienuuteen.
Blériot'sta Kuivalainen aikoi alun perin tehdä leikkimökin. Hän aloitti jahtaamalla piirustuksia ympäri Eurooppaa. Saksasta löytyi kirja Louis Blériot'n ensimmäisistä konetyypeistä, ja Krakovan ilmailumuseosta Puolasta ja Münchenistä tuli jonkinlaisia ylimalkaisia piirustuksia.
Niiden perusteella Kuivalainen alkoi 1994 rakentaa Blériot'n runkoa. Seuraavana talvena tuttavat yllyttivät häntä rakentamaan lentävän koneen.
Kuivalainen otti yhteyttä Ilmailulaitokseen ja sai 1996 rakennusluvan Experimental - eli tee-se-itse-luokkaan rekisteröitävälle koneelle. Runko oli silloin jo valmis.
Kuivalaisen työn valvojaksi Ilmailulaitos hyväksyi Pertti Laineen, joka töikseen huoltaa Finnairin koneita Joensuun lentoasemalla ja pyörittää omaa yleisilmailukoneiden huoltoyritystä. Laineella on yli 500 tunnin lentokokemus. Hän lentää koelennot ja on vahvin ehdokas pilotiksi Kanaalin ylityslennolle.
BLERIOT'N RAKENTAMINEN oli erittäin vaikeaa. Valmiita osia ei ollut, Kuivalaisen piti teettää kaikki tai tehdä itse.
Moto Guzzi -moottoripyörän moottori löytyi Saksasta. Kuivalainen valitsi sen, koska se muistutti ulkonäöltään eniten alkuperäisen koneen Anzani-moottoria.
Puutavaraa tarvittiin kuutioittain, runkoon saarnea ja tiheäsyistä mäntyä, osa Kuivalaisen omasta metsästä. Viimeisenä isona osana Hammaslahden lentokonetehtaassa syntyi kaksimetrinen potkuri koivusta ja saarnesta.
Potkurin tekeminen Keski-Suomen ilmailumuseosta saatujen piirustusten avulla kesti vuoden. Kaikki, etenkin potkuri, on tehty viimeisen päälle siististi. Kuivalainen ei suururakkansa aikana ole oikaissut missään.
"En minä mitään kursseja ole käynyt, mutta jostakin syystä puu tottelee minun tahtoani, ehkä siksi että olen koko ikäni metsässä kulkenut. Enkä minä tykkää rötväämisestä. Laatu tuo nautintoa", Kuivalainen sanoo.
Leriottiin uponnutta rahamäärää hän ei halua paljastaa. Koneeseen käytetyt 4000 työtuntia vastaavat keskimääräisen palkkatyöläisen yli kahden vuoden päätyötä.
Kuivalaisen päätöitä ovat olleet tyypillisen itäsuomalaisen pienen maitotilan viljely ja kahden, nyt 20- ja 14-vuotiaan, pojan yksinhuoltajuus. Vaimostaan hän erosi jo ennen Leriottia. Hänellä on 6-8 lehmää, 10 hehtaaria peltoa ja 20 hehtaaria metsää.
"En minä rohkaise poikia jatkamaan. Viljelijä on liikaa luonnon ja Brysselin armoilla, ja markkamääräinen tulos työstä jää huonoksi", Kuivalainen sanoo.
KUIVALAISEN LÄHES
kaikki liikenevä aika on viime vuodet mennyt Leriotin kimpussa. Televisiosta hän on viime vuosina katsonut vain uutiset.
Vuosien puurtaminen on tuonut Kuivalaiselle eräänlaisen kylähullun maineen. Se ei häntä häiritse, pikemminkin päinvastoin.
"Vasta tänä talvena tulin ajatelleeksi, että sellainen mainehan vapauttaa minut lopullisesti elämään ihan niin kuin haluan." Mahdottomasta hankkeesta innostui vuosi sitten ranskalainen tv-yhtiö. Sen miehet ovat käyneet nyt neljä kertaa kuvaamassa Kuivalaista ja hänen urakointiaan Hammaslahdessa.
Ensi keväänä yhtiö on luvannut kuljettaa koneen, lentäjän ja Kuivalaisen poikineen Ranskaan ja takaisin Kanaalin ylitystä varten. Juuri muuta "ponsorointia" eli taloudellista tukea ei olekaan tullut.
"Minusta ihmisten pitäisi etsiä enemmän tällaisia asioita kuten minun koneenrakennukseni. Yleensä ihmiset eivät tunne omia kykyjään eivätkä ymmärrä, että mahdottomuudessakin voi olla mahdollisuus. Minulle Leriotti on antanut tilaisuuden esittää näkemyksiäni, mielipiteitäni ja unelmiani, tavata erilaisia ihmisiä ja hyväksyä toisenkinlaisia mielipiteitä", Kuivalainen sanoo.
KANAALIN YLITYKSEN
jälkeen, jos kone todellakin toimii, Kuivalaisen Blériot voi esiintyä lentonäytöksissä ja sitä voidaan esitellä koululaisryhmille. Kuivalaisen ajatukset lentävät kuitenkin jo eteenpäin.
Hän on hankkinut piirustukset ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Fokker-kolmitasohävittäjästä, kuuluisan Punaisen Paronin koneesta.
Kirjoituksen lähetti Rami Riionheimo
Kiitos hänelle.
