Nevada 750 etuiskunvaimentimet

[Clown Million]

Olin eilen aikeissa purkaa keulan - 94 750 Nevadasta. Aikeeksi se myös jäi. En saanut iskareita irti t-paloista. Tuntuvat olevan todella tiukassa kiinni. Kiristyspultit on irti, hahloihin lyöty kiilaa, Wd-40:stä suihkittu, kumivasaralla hakattu ja lämpöä annettu. Pitkällä kiintoavaimella teleskoopin yläpäästä kääntämällä molemmat iskarit saa vaivoin hieman pyörähtämään.

Muutama keula on vuosien varrella tullut purettua, enkä aikaisemmin ole törmännyt näin tiukassa oleviin iskareihin. Onko nyt jäänyt jotain huomaamatta? Sopivalla hylsyllä ja pajavasaralla noi varmasti saisi hakattua voimalla irti, mutta kun ei viitsisi vaurioittaa hyväkuntoisia osia... Tämän jälkeen t-palojen reiät pitäisi varmaan myös avartaa, että saisi iskarit takaisin paikoilleen. Vinkkejä otetaan vastaan.

[motomatti]

Eipä itselleni ole aikoihin sattunut noin tiukkaa keulaputkien kireyttä.
Olet kyllä jo tehnyt pääosan keinoista joilla tiukkuutta lievennetään.

Yksi asia on aika joka auttaa. Jos on hieman kiilattu ja väliin on saatu liukastetta se auttaa hiljalleen. Ainetta voi lisäillä muutaman tunnin välein. Kolme - neljä kertaa vuorokaudessa. Epäilen että kolmioiden ja keulaputkien väliin on syntynyt korrosiota eli "alumiinihometta" Se on alumiinioksidia ja kovaa ainetta.

Jos yläputket pyörivät kolmioissa on jo suuret mahdollisuudet saada ne irti.

Joskus on ollut tapaus jossa ajanpuutteen vuoksi luovutimme erään tuttavan pyörän keulan purkamisen yläkautta. Teimme huollon alakautta eli alaputket irti niin saimme vaihdettua huulitiivisteet ja pölysuojat sekä koottua keulan. sen jälkeen vain ylätulpista uudet öljyt keulaan.

Jos keulaputket saat kokonaan irti niin kolmioista voi hioa reiät puhtaiksi hienohkolla hiomakankaalla.

[Pekka]

Varmaankin olisi hyvä saada putket nyt irti kolmioista. Saisi sen mahdollisen syöpymisen pysäytettyä kolmioiden ja putkien välistä.
Yrittäisin ainakin ensin irrottaa yläkolmion. Jos sen saa irti, mahdolliset yhdensuuntaisuuden aiheuttamat jumitukset ainakin vähenevät.
Lisäksi vaikuttaa siltä, ettei ohjauslaakerinkaan voitelua ole tehty kuin viimeiksi.

[Clown Million]

Hyviä huomiota, kiitos. Pitää jatkaa väsytystaistelua noiden kanssa.

[TunturiTT]

Omassa pikkulohkossa oli samalla tavalla. Kiilat hahloissa (ei liikaa voimaa näille, ettei halkeaa) ja ohutta irrotusöljyä parina päivänä. Silti piti kiertää irti. Taisin tehdä auton jakohihnasta työkalun, jolla sai otteen putkesta. Mitään hapettumaa välissä ei ollut, ja kasaaminen oli käytännössä yhtä haastava, vaikka olin putsannut t-kappaleiden reiät hiekkapaperilla.

[Breeze]

Kuulostaa aika tutulta, koska muistot Larion keulan kanssa telmimisestä tulee mieleen.

[TunturiTT]

Joo, Latoon keula tuntuu muillakin olleen haastava kumppani. Muistan, kun kasatessa vaimo sai pitää ohjaustangosta vastaan, kun kiersin putkea takaisin..

[motomatti]

Ylä- ja alakolmion reikiin voi varovasti tarjota karaliuskalaikkaa, kotoisemmin "virsikirjaa". Hieman isompi kuin reikä ja varovasti pyöräytetään reiässä muutama kierros aluksi vaikka akkuporakoneella ja kokeillaan joko teleskooppiputki mahtuu. Pitää varoa ettei hio reikää suistaan väljiksi.
Tässä kuvia malliksi: http://www.a-palojoki.fi/tuotteet/hioma-ja-kiillotustarvikkeet/karaliuskalaikat

[TunturiTT]

Tuollaisella hionta pyrkii nimen omaan kuluttamaan suut väljäksi, kun ei ole tukea hiontamateriaalille. Kalvamalla tulisi paras, luonnollisesti.

[Breeze]

Ylä- ja alakolmion reikiin voi varovasti tarjota karaliuskalaikkaa, kotoisemmin "virsikirjaa". Hieman isompi kuin reikä ja varovasti pyöräytetään reiässä muutama kierros aluksi vaikka akkuporakoneella ja kokeillaan joko teleskooppiputki mahtuu. Pitää varoa ettei hio reikää suistaan väljiksi.
Tässä kuvia malliksi: http://www.a-palojoki.fi/tuotteet/hioma-ja-kiillotustarvikkeet/karaliuskalaikat

Tuolla kun pyyhkäisee "pölyt" pois ylä- ja alakolmioiden rei'istä, niin painin määrä vähenee kummasti, mutta mitään peruuntamatonta ei ole kuitenkaan tapahtunut.

[@]

Mulla oli tismalleen sama ongelma kun purin Agostinilta vuosia takaperin ostamani MilleGT:n keulan. Pulverimaalatut kolmiot oli juntattu kiinni niin, etteivät hievahtaneetkaan. Löin puukiilat hahloihin, käänsin keulan ylösalaisin ja hakkasin muovisella rekyylivasaralla kolmioiden alapuolelta. Samalla suihkin väliin jotain hyllystä löytämääni silikoniöljyä. Pikkuhilkaa alkoivat liikkumaan ja sain purettua keulan ilman vaurioita.

Lopuksi hoonasi reiät väljemmiksi porakoneeseen kiinnitettävällä hoonauskivellä:

https://www.google.fi/search?q=hoonauskivi&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwi4qKqpmJfpAhUH0aYKHVOiA1oQ_AUoAXoECAsQAw&biw=1351&bih=598#imgrc=jVCiJyBJ6yvlFM

[Clown Million]

Kiitos vastauksista. Pitääpä miettiä mitä noille kolmioille tekee siinä vaiheessa, kun tulee takaisin asennuksen aika.

[motomatti]

Sylinterihoonikivi tulee hieman arvokkaammaksi eikä poista sitä ongelmaa että lyhyt reikä ei kuluisi silläkin epätasaisesti. Mutta silläkin onnistuu kun pitää hoonin keskikohdan suht keskellä reiän pituusmittaa.

Olen, omalta osaltani, havainnut että nykyään, siis uudemmiss pyörissä, kolmioiden reiät ovat olleet varsin helppoja tiukkuuden suhteen. Onhan siihen pultin, tai pulttien, kiristämään reikään kiristysvaraa eikä tarvitse pelätä että sen silmukka katkeaa. Tosin valumateriaali ei ole mitään jousiterästä joten ei liioitella kannata. Kun teleskooppiputki menee eri'istä läpi pienellä ponnistuksella saa sen myös kiristetyksi liikkumattomaksi.

Mutta asiaan ei ole aina luotettu: muutamissa 60- ja 70-lukujen Guzzimalleihin on laitettu yläkolmioon kartiokiinnitykset teleskoopin sisäputkille. Vanhemmista en tiedä mutta arvaan...