Jaskat mitä mitä minä välitän mitä "saundeja" tulevaisuudessa "nautitaan".
Kolmimukisen 180-asteisen Laverdan, jollaista en toistaiseksi ole omistanut, ajajaessani korviin kuuluva äänisaaste ja rytinä, kovasti, nuorna miesnä herkisti ties mitä pikkuruisia ruumiin (silloisen vartalon) osia. Myös isokuutioisen V2 Ducatin, joita menneinä aikoina olen ajanut ja omistanut, tyydytystä sillä osastolla olen kokenut. Sama rytmi tehoaa myös neitseisiin, olen huomannut jo ajat sitten.
Guzzi, useimmat mallit, ovat hyvää keskikastia siinä suhteessa miltä homma tuntuu testikkeleissä tai aivolisäkkeessä. Tuntuman lisäksi tietoisuus siitä että matka jatkuu eikä ole hetken huumaa vaan ajointoa on vielä seuraavaksikin suveksi.
Tässä kohtaa, tosin, lainaan vahvasti edesmenneen T. Sarinin kevätmietteitä hänen välineistöstään erään elimen kovettimena. Mutta voin muistojen perusteella allekirjoittaa.
Nykyinen tilanne, tartuntatauteineen ja rajoituksineen, eivät kauheasti rajoita moottoripyöräilyäni.
Olen seurannut säätiloja. Nyt, kevään, pohjoisen pallonpuoliskon runsaslumisen talven jälkeen, Keskipohjanmaalla, Pohjoispohjanmaalla ja ehkä muuallakin, merkittävällä todennäköisyydellä, saattaa tulla isoja tulvia. Jo 80-luvulla olen ajokauden alkajaisiksi tehnyt ajeluita siihen suuntaan. Ajoitus voi olla minuuttihommaa.
Ehkä joistakin on kummallista että luonnonilmiöt, varsinkin dramaattisemmat, kiinnostavat. Olkoon sitten niin.