Omalla ḱohdallani, siellä takamuksen puolella, on aina kylmä rinki jos on paikattu kumi alla.
Tosin poikkeuskin on. Breva 1100:sella Lapista palatessa Rovaniemellä laitettiin uusi kumi alle. Sillä sitten kaksipäällä kohti Savoa poronkäristyksen jälkeen muikuille ja sieltä Päijät-Hämeeseen viikonlopun viettoon. Jossain vähän ennen Anttolaa alkoi takapää lierua sivuttain. Pikainen pysähdys tien laitaan ja pyörä keskituelle. Takakumia pyöritellessäni tuli vastaan naula joka oli jo ollut pitkään matkassa koska oli kulunut pyöriessään mukana. Ei pumppua, ei paikkapulloa eikä työkaluja jolla takapyörän irrottaisi vaikka se olisikin ollut helppoa kalujen kanssa.
Siinä pähkäillessämme saapui letka Ural-harrastajia paikalle ja pysähtyivät kuten motoristien pitääkin. Taisni kyllä varoiksi käsiä heilutella pysähtymisen merkiksi.
Heillä ei ollut paikkapulloa mutta pumppu oli sekä yksi isokantainen peltiruuvi. Työkaluja sentään oli erinomainen valikoima. Heidän pihdeillään nykäsin naulan pois ja viimeiset ilmat sen myötä.
Peltiruuvi ruuvattiin kantaa myöden renkaaseen ja lainapumpulla änkesin ilmaa sen verran että päästiin jatkamaan Anttolan suuntaan.
Kohta oikealla puolella menosuuntaan, kuten muistelinkin, on konekorjaamo. Isäntä ei ollut paikalla vaan asioimassa Mikkelissä mutta tulisi parin tunnin sisään. Rouva keitteli kahvit ja useampaa sorttia oli kastettavaa.
Isäntä saapui kauppareissusta kassit kilisten ja hänelle esitin että pitäisi paikata sisärenkaaton rengas. Sanoi osaavansa paikata mutta moottoripyörän suhteen ei löydy kompetenssiä. Tarjouduin tekemään takapyörän irrotuksen, renkaan irrotuksen vanteelta jos hän sitten sen paikkaa. Ja sama takaisinpäin.
Isäntä pisti paikkauskoneen lämpenemään siinä kun itse otin lämpöjä renkaan irrotuksen suhteen. Peltiruuvikin oli ihmeen tiukassa. Kun kumi oli irti niin "tassun" eli kudosrakenteisen paikan liimaus kuumapuristimessa kävi aika nopeaan. Kumi takaisin vanteelle sillä tasapainotusvehkeitä ei ollut. Takapyörä paikoilleen ja sitten kyselemään mitä maksaa. Ei maksanut mitään. Isäntä oli sitä mieltä että hän oppi kovasti aiheesta ja se olisi korvaus työstä ja aineista ja toivotteli hyvät matkat.
Ajelin sitten renkaan loppuun asti tyytyväisenä kunhan ensin tasapainotin sen. Eikä pelottanut yhtään sillä naula oli terävä ja se oli ikään kuin "syrjäyttänyt" rengasmateriaalin eikä ollut repinyt rakenteita. Tuskin se muutaman kilometrin väliakaispaikkauskaan mitään rikkoi. Ja se kuumaliimattu "tassu" oli edelleen hienosti paikoillaan kun seuraavan kerran rengasta vaihtelin.
Ai niin, meinasi unohtua: ennen "tassutusta" naulanreikään tungettiin pikaliimaa ettei sinne pääse pikkukiveä tms. muuta terävää.
