Omassa rajoittuneessa maailmakuvassani moottoripyörässä on pyöreät pyörät, pyöreät mittarit (mittari) ja pyöreä ajovalo.
Tuolta pohjalta silmän tottuminen 1400 laitteen lytyynpolkaistun hilloämpärin muotoiseen ajovaloon otti aikansa. Ja taitaa ottaa vieläkin ... Mutta hyvä muutoin. Siis käytölleen.
Audacessahan on täyspyöreä ajovalo.
Sama ahdasmielisyys vaivaa minun silmääni myös takapään (moottoripyörien) suhteen.

Nämä bomberperät ei nappaa, mutta ihmeen sitkeästi se tyyli on pesiytynyt 80-luvulta lähtien varsinkin sportimpaan kalustoon. 80- ja 90-luvulla sieltä taivaisiin kurkottavasta, ja pyörän linjoihin nähden mahdollisimman kauas vedätetystä takaskuupista putosi alas lokasuojan virkaa toimittava suoralinjainen muovikaukalo. Nyt vastaava on korvattu kevytvalurisukolla johon on kiinnitetään rekisterikilpi. Mutta nämä on näitä. Makuasioita ...
Guzzille annan kiitosta tehtaan viimeisten sporttien, V11 sarjan perän muotoilusta. Siinä kopassa on klassista muotoilua. Pyöreyttä joka seuraa ainakin osittain takapyörän linjaa, eikä ampaise toiseen suuntaan, eli taivaisiin. Schäfer-style.
