ACGR on nyt lusittu osaltani. Lyhyt kertaus:
Lähdin jo torstaina aamupäivällä tarkoituksena edetä osan matkaa likemmäs. Mutta yhteyksien vajavaisuudesta johtuen, sillä en omaa ns. älykännykkää, jäi viestintä vajaaksi sillä matkustajakodin isäntä oli perunut varaukseni laittamalla sähköpostia. Ovi oli lukossa ja siinä isännän puhnumero. Otin yhteyttä ja sain selville että tieto peruutuksesta on tehty keskiviikkona iltasella. Lähtökiimassa seuraavana aamuna en vilkaissut sähköpostiani.
Haitta ei ollut iso. Paikka oli vähintäänkin erikoinen ja epäilyttävä sen nähtyäni: ent. polttoaineen jakelupiste eli konkkaan mennyt huoltis. Päätin siis ajaa perille. Vaikka sillä hetkellä olin melkoisesti lännemmässä kohteesta johon oli matkaa vielä jotain 2 - 3 sataa kilometriä tavoitteesta ja reittivalinnasta katsoen.
Säräisniemessä kävin katsomassa Oulujärveä. Kainuunmereksi jotkut sitä kutsuvat. No, onhan se iso mutta se asia ei Säräisniemstä katsoen selviä. Kävin kääntymässä aallonmurtajalla ja laskettelin oman tuotokseni järveen joten nyt se, ainakin, on hieman suolaisempi ja siten "merellisempi". Lokit eivät pitäneet läsnäolostani.
Säräisniemessä ei ollut palveluja saatavissa vielä eli jatkoin matkaa noin suurinpiirtein itää kohti.
Alkumatkasta oli mieleiseni ajokeli: Pilvipoutaa ja lämpö 9 - 12 Celsiusta. Erinomainen sää reippaaseen etenemiseen. Mutta sitä oli vain noin kolmensadan kilometrin edestä. Paikoitellen vesisateen kera. Ajelin siis lähempänä Pohjanlahden rantoja.
Majoittumisen puute sai aikaan päässäni kytkennän joka ajatti liki poikki maan. Olin siis ennen liki olematonta auringonlaskua perillä, torstai-iltana, Kylmäluoman "neuvonnassa" juuri ennen sulkemisaikaa. Sain petipaikan ja neljä arvokasta olutta. Kahdessa mielessä.
Tuolla muissa informaatiölähteissä on jonkin verran jo kuvia ja mielikuvia tapahtumasta joten siihen en puutu kuin "vasta parin päivän" päästä kunhan saan kuvat ja tekstin blogiini. Katsokaa vaikka Gruppon FB:stä sillä aikaa muiden ottamia kuvia.
Paluumatka oli oma seikkailunsa. Ajelin siksakkia itäpuolen teitä valiten, mahdollisuuksien mukaan, niitä teitä joita en ollut ennen ajanut tai olin ajanut harvoin tai ei ainakaan samaan suuntaan kuin nyt. Aika vähän niitä on enää. Sorateitä välttelin. Idemmässä piti väistellä metsän karjaa. Ylitin Viitostien useampaan kertaa.
Päivänen laittoi vastaan pilvettömältä taivaalta. Lämminkin rupesi olemaan sillä 20 astetta alkaa hiottamaan ja kaikki siitä yli on lisärasitetta. Mutta pakkohan sitä oli edetä. Pidin taajaan nesteentankkaustaukoja ja ruokailin niukasti mutta säännöllisesti.
Joskus illansuussa osuin kylään nimeltä Keitele. Sen kupeessa on majoitus- ja ravitsemustoimintaa. Tuttu paikka jo nuoruusvuosilta. Paikallisten kanssa terassilla sanailin ja muisteltiin vanhoja aikoja. Ikäluokka kun sattui kohdalleen. Yöpaikkakin olisi, ehkä, päiväsen käännyttyä pohjoisen puolelle, sillä itäisen naapurimaamme laadukas edustaja, Tatiana Perseeva, nimi muutettu saniteettisyistä, tarjosi petipaikkaa rantamökissä jonka ihanuuden kauniin sanoin torjuin valitellen vähäistä ansiotasoni ja erityistä kiirettä oman puolison luokse ennen hänen nukkumaanmenoaikaansa. Totuus yleensä tehoaa. Niin nytkin ja tämä idän kukka siirtyi hieman idemmäksi parkkipaikan toiseen laitaan tarkistamaan mahdollisia potentiaalisia asiakkaita.
Hinta oli sinänsä kohtuullinen ihan yön ylikin mutta olisi ehkä edellyttänyt jonkinlaisia pakkoliikkeitä hetken verran. Kun kerran hintaan kuuluu.
Laitoin siis paisteen selkäpuolelle ja suuntailin Oikein Kivoja Mutkateitä Vesannolle, siitä Istunmäelle josta isompaa baanaa Hirvaskankaalle ali Nelostien Uuraisten ja Multian mutkateitä. Keuruulla tankki täyteen sekä erittäin tuttuja teitä Kolhon, Vilppulan ja Ruhalan kautta Kuuskutosta pätkä Jäminkipohjaan josta onkin vain pikku pöräys Manseen. Iltapalalla poikkesin Kessan Baariin kauniin Aunessillan kupeseen, jonka rakentamista on oma sukuni muinoin rahoittanut, Kämmenniemeen, josta Suomen pisin vuono alkaa. Suosittelen veneilyretkeä jos ei satu olemaan proletaari jota ökyhuviloiden katselu rassaa.
Lasillinen hyvää punkkua ja pehkuihin. Vaimo nukkuu jo eikä oikein itsekään jaksaisi...
Suuret kiitokseni seurasta eikä tarvinnut lähteä tyhjin käsin!
