Pieniä lenkkejä lähikunnissa ja vähän työmatkaa, mutta niin vain 700 km tullut reilussa viikossa. Nyt päivän parin tauko. Huohotin on pikkuisen murtunut siitä kannen läheltä. Hikoilee öljyä. Vähän mutta kuitenkin. Uusi tulossa postissa, ehkä jo tänään.
Katselin juuri, että alapää on keskellä sitä letkuhässäkkää. Tankki ainakin pois ja ilmanputsarin kotelo. Ehkä siihen sitten jo pääsee hyvin käsiksi.
Tein eilen virheen. Normaali katu ja auto edessä, etäisyys hyvä. Oikealta lähestyi metsästä suojatietä hitaasti kävelijä, hänellä etäisyys tiehen 10 m. Vilkaisin sinne puskaan päin ja mietiskelin juuri, että se on siinä ja siinä, kannattaako minun "tieliiikennelain mukaisesti" jäädä odottamaan, koska suojatien kohdalle tullessani kävelijä on vasta ehkä 5 metrin päässä vielä. Tuskin.
Sitten sainkin painaa molempia jarruja niin, että norsu huojui, koska auto olikin jo pysähtynyt, mikä ei nyt ollut tullut mieleeni. Eivät autot tuollaisissa tilanteissa Helsingissä pysähdy, ja vilkaisin juuri samalla hetkellä puskaan, kun joku ruotsalainen päätti olla jalo. Sainkin takapyörää vähän lukkoon ja pientä speedway-tuntumaa, mikä on verraten koomista, kun kyse on isosta matkapyörästä. Ehdin kyllä kurkata tilan, mihin tarvittaessa ohjaan, ettei siinä mielessä, mutta olipa kuitenkin osoitus keskittymisen herpaantumisesta, väsymyksestä ja mitä siitä heti voi seurata.
Työstä paluu ei muutenkaan ole täällä nautinto iltapäivällä neljän viiden pintaan. Itse on väsynyt, kaiki ovat väsyneitä ja pöly lentää. Parasta on kun moottoripyörän nokka osoittaa parkissakin koko ajan Kehä III:n ulkopuolelle jonnekin, missä vapaat vedet virtaavat. Ajoneuvojen kannalta tilanne on muutenkin paha ja pahenee, kun tärkeitä sisäisiä kokoomaväyliä kavennetaan ja suljetaan kokonaan.
