Blogi on selkeä ja todella hyvin kirjoitettu.
Lukeminen on aina kirjoitustaidon pohjalla.
Minulla on jonkinlainen tuntuma kirjoitusasioihin. Kirjoitustaidossa on aina syvätaso, jolla luodaan sisältö. Sitten on pintataso, jossa voi olla oikeakielisyyden kanssa vaikka miten paljon tarkasteltavaa, mutta sisältö ei siitä liiemmin kärsi. Koulussa äidinkielen numero kärsi!
Ohjeellisissa teksteissä kannattaa suosia melko lyhyttä virkettä, ettei tule tulkintaongelmia. Saatesanoissa voi luritella vapaammin, jolloin ei tule sellaista hakkaavaa tunnetta kuin ruokaresepteissä: lisää suola, riko kananmuna.
Monet nuoret pitävät videoista, koska eivät joko osaa tai jaksa lukea. Jos he osaavatkin vielä mekaanisesti lukea peräkkäin olevia sanoja, eivät silti tiedä, "missä on itä ja missä länsi" ilman havainnollistavaa videota. YouTube-videot auttavat heitä näkemään sen, minkä me nappaamme tekstistä ja rakennepiirroksesta.
Poikani on autonasentaja, ja hän aina nauraa, kun tarjoan piirustusta, että "ne ovat tyhmille". Hän on kyllä oikeassa. Käsi ja silmä kohtaavat. Vasta peruskoulun käytyään hän on alkanut edes vähän lukea kirjoja. Hän osaa paljon itse, mutta jos hän haluaisi joskus koulutustehtäviin, pitää kyllä oppia myös havainnollistamaan. Sanoja ja kuvia käyttäen.