Ketjun perusteella on vaikea sanoa, mikä on topiikki, mutta sotketaan kaikki ainekset ja katsotaan, mitä tulee.
Vapaa-ajan tukikohtaani johtava tie kulkee yhdellä noin 600-700 metrin matkalla routivan savimaan päällä. Asvaltointi on tehty pohjatöiltään huonosti, kuten kaikki tällaiset paikat. Maa pitää tuollaisessa löysän saven paikassa kuoria pois routarajaan saakka. Muuten se kiehuu siinä ohuen pien alla, nousee rypyille ja välillä joihinkin kohtiin ilmestyy aikamoisia suppia.
Paikkauksille tapahtuu samalla tavalla. Eivät ne hyödytä. Tie on kelirikon aikaan dyyneillä. Ainoa mahdollisuus olisi kuoria koko tie jonnekin kuuteenkymmeneen senttiin syväksi uraksi ja täyttää siltä mitalta uusi sora ja asfaltti, joka alkaisi pysyä. Sitä ei rahoita kukaan. Se on sellaista pintaläärimistä sitten ja montun merkki on halpa.
Nopeusrajoitus on 80. Tie on leveä ja motoristille se voisi olla mukava ajettava. Mutta tuota kohtaa varokaa, jos siitä menette. Siihen hajoaa myös auto.
Tällainen tavallista karskimpi pätkä löytyy tiellä 7056 Virtain Killinkoski - Alavus alkupäästä Alitalonperän paikkeilla. Se ei koskaan tule kuntoon edellä mainituista syistä. Mutta pitkin Suomea näitä on ja paljon.
Onneton se, joka päättää laittaa puita uuniin traktorin ja isäntä-corollien letkan ohi ja loimauttaa pitkälti toistasatasen vauhdilla Alitalon murrosesteeseen, jota "kuoppaiseksi" tieksi voisi hiukan pehmitellen kutsua.
