Hyvä otsikko...
Minulla oli Nevada kolme vuotta ajossa, kun olin ensin ollut parikymmentä vuotta ajamatta. Tykkäsin paljon, mutta omaa aikaa ajoreissuihin ei tahtonut olla eikä vaimo tykännyt olla pyörän kyydissä eikä muutenkaan koko pyörätouhusta. Vaihdoin pyörän avoautoon, ja vaimokin tuli kyytiin. Sitten vaihdoin vaimonkin. Viime kesänä harmittelin, että kun on hyvät ajokelit, mutta minulla vaan ei koskaan omaa aikaa ajoreissuihin, kunnes hoksasin, että ajan autoa melkein joka päivä, ja jos hankin pyörän, jolla voin korvata autolla ajot, on omaa ajoaikaa runsaastikin. Siihen soveltui hyvin BMW:n pikkugessu isoine, vesitiiviine alumiinilaukkuineen ja nappularenkaineen. Se on tallissa edelleen arki- ja järkipyöränä, sillä käyn kaupassa, töissä ja muilla asioilla.
Moto Guzzin kaipuu kuitenkin painoi koko ajan, Guzzin moottorin tuntu ja äänet ja pyörän henki, mutta ajattelin, että se saattaa olla vain nostalgiaa... Kävin tässä kuitenkin alkukesän mittaan koeajamassa kelvollisen määrän erilaisia pyöriä (2xHonda, 2xYamaha, 1xSuzuki, 3xCali ja muutamankin bemarin päällä kävin istuksimassa) ja tulin siihen tulokseen, että ei Guzzin moottorin päällä ajelu ole minulle mitään nostalgiaa, vaan ihan elävää nautintoa - nimenomaan se moottorin tuntuma, ääni ja pyörän henki - ja yllätyksekseni vielä huomasin, että ei Cali tuntunutkaan niin omalta kuin olin kuvitellut. Sen sijaan intuitio lähti vetämään Norgen suuntaan, ja kun sellaisen hyvän yksilön tuossa koeajoin, oli se siinä.
Ilokseni nykyinen vaimo ei katso pahalla ajelupuuhiani, vaikkei niin kyytiläisiä olekaan. Voin siis hyvillä mielin ajella niin pikkuarkiajoja Bemulla, kuin suunnitella vähän pidempiä reissuja Norgen kanssa.
