Ei ole helppoa vastausta, mutta on sähköoppi.
Kun tässä ilmeisesti on kärjellisestä sytystä kyse saanee vanha Wartburg kuski sanoa sanasen.
Kun kärjet ovat kiinni niiden kautta kulkee virta, joka tulee akusta puolan läpi. Virta on tyypillisesti 3-4 A ja se vaatii siis puolan ensiövastuksen 4,4 - 4,8 ohm.
Isompi virta saa isomman magneettivuon aikaiseksi. Kun kärjet aukeavat se magneettivuo häviää, mutta sen energia ei voi hävitä ja se aiheuttaa itseinduktion sähkömotorisen voiman, joka ei voi mihinkään virrata, mutta virtaa kyllä, kerron seuraavaksi minne. Sen sijaan ja siitä johtuen sen jännite alkaa kasvaa kohti ääretöntä, johon se ei pääse, kerron kohta miksi, ja pääsee n. 300 V asti. Koska puolalla on toisiokäämi ja ensiön ja toision kierroslukujen suhde, muuntosuhde, on 150 -200 toision jännite kasvaa kohti 50 000 V:a pääsemättä siihen asti, kerron kohta miksi.
Kun kärjet aukeavat itseinduktion 300 V:n takapotku pyrkii jatkamaan virtaa, jonka kulku on estynyt kun kärjet ovat auki, ja äärettömäksi pyrkivä jännite murtaa kärkien pikku ilmaraon eristysvastuksen ja synnyttää valokaaren, joka toistuessaan ennemmin tai myöhemmin tuhoaa kärjet. Siksi kärkien rinnalle kytketään kondensaattori, joka itseinduktion takapotkun tullessa varautuu n. 300 V:iin ja sammuttaa em. valokaaren lähes alkuunsa. Miksi juuri 300 V? No siksi, kun puolan ensiön induktanssi ja kondensaattorin kapasitanssi muodostavat resonanssipiirin, mutta se onkin jo toinen juttu.
Kun puolan 300 V takapotku aiheuttaa myös virran, joka sen kondensaattorin varaa, ja puolalla on em. muuntosuhde, sen toisiossa näkyy muuntosuhdekertainen jännite n. 50 000 V. Tai näkyisi, ellei sytytystulpassa tapahtuisi läpilyönnin valokaaren syttyminen ennen sitä. Sylinterin paine ja tulpan kärkiväli määräävät sen jännitteen, jolla valokaari syttyy, tyypillisesti 20 000 V. Korkeajännitepulssista, sen induktion takapotkun aiheuttamasta, leikkaantuu siis huippu pois valokaaren sytyttyä tulpassa. Pulssi on teoriassa gaussin käyrän mallinen. Mitä aikaisemmin sen huippu leikataan, siis valokaari syttyy, sitä pitempään valokaari palaa. Bensiinikaasu syttyy kokemusten mukaan vasta kun valokaari on pituudeltaan millisekunnin luokkaa tai enemmän.
Jos puolan ensiön vastus on em. pienempi, sen käämilanka on paksumpaa, katkojan kautta kulkeva virta on suurempi, katkojan kipinöinti on pahempaa, energia, joka puolan magneettikenttään varautuu on suurempi, takapotku on isompi, toisiojännitepulssi on isompi, valokaari tulpassa palaa pitempään, bensiinikaasu syttyy paremmin, kärjet kuluvat loppuun nopeammin.
Jos puolan ensiövastus on em. suurempi, puolan ja katkojan virta ja katkojan kipinöinti on vähäisempää ja kestoaika pitkä, jopa vuosien käytön kestävä, puolan muuntosuhde tod.näk. 200 tai jopa yli ja korkeajännitepulssi aivan riittävä tekemään 1 ms tai enemmän kestävän valokaaren tulppaan.
Mihin sitten tarvitaan matalaohmista puolaa? Kun keksittiin, ja Wartburgin kuskikin keksi, että katkomalla puolan virtaa korkeajännitetransistorilla mekaanisten kärkien sijasta ja ohjaamalla transistoria sillä mekaanisella kärjellä, päästään kokonaan eroon kärkien kipinöinnistä. Transistori vaan sattuu olemaan häviöllinen. Se edustaa parin ohmin vastusta sarjassa puolan ensiön kanssa. (Kärjillä ei käytännössä ole vastusta.) Täytyi siis virtapiirin muista osista, siis puolasta pudottaa vastusta, jotta kokonaisjännitehäviö olisi siedettävä.
3 ohm puola on siis niitä syttyjä varten, joissa katkojana on transistori. 4,8 ohm puola on kärjellisiä, oikeita moottoreita, varten.
