Tietokoneet ja niiden käyttöjärjestelmät työkaluina.

[Hajakenttä]

Eräät meistä eivät raaski toimivia vanhoja tietokoneita roskiin heittää. Asensin taannoin Asus eee 901 miniläppäriin Debianin 32 bittisen Buster jakelun kun Ubuntulla ei enää 32 bittisiä jakeluita ole. Työpöytäympäristöksi valitsin Maté työpöydän. Debianilla on kivasti asennuksessa vaihtoehtoina eri työpöytäympäristöjä. Tämä vanha miniläppäri on ollut mukana sivulaukussa monissa seikkailuissa, eikä vähiten sen takia, että se on mahdollista ladata pyörän sähköjärjsetelmästä 12V normaalisähköllä vaikka ajon aikana.

Asensin sitten uusimman GuzziDiagin ja sen tykötarpeet tähän Debianiin ja kokeilin: hyvin toimii kaikki. GD on versio V0.50 ja FTDI on mallia direct, ei siis virtual ja löytyy lataussivulta välilehdeltä D2XX sieltä aika alhaalta versio 1.3.6 ja kerrasta toimi.

Ubuntu on kehitetty Debianista ja ne ovat aika paljon samanlaisia käytöltään. Pääkäyttäjäoikeuksilla on kuitenkin oleellinen ero. Debianilla ei ole sudo periaatetta kuten Ubuntulla (jossa sudo muuttaa käyttäjän pääkäyttäjäksi omalla tunnussanalla) vaan pääkäyttäjäksi on erikaseen mentävä komennolla su:

Koodia: [Valitse]

su
'pääkäyttäjän tunnussana'
Debiania asentaessa annetaan käyttäjänimet kaikille käyttäjille ja niille tunnussanat ja niiden lisäksi pääkäyttäjän tunnussana, joka on eri kuin minkään käyttäjän oma. Tätä pääkäyttäjän tunnussanaa käyttäen pääsee pääkäyttäjäksi, jos sen tietää.

Kuten tunnettua Linuxilla GuzziDiag käynnistyy oikein vain pääkäyttäjänä. Ubuntullahan se tapahtuu sudo  komennolla, mutta Debianilla asia on erilainen, ehkä jopa helpompi. Koska GD:tä ei mitenkään asenneta, vaan se on jossain halutussa hakemistossa tiedostona sellaisenaan. Sen käynnistäminen tapahtuu helpoiten kaksoisklikkaamalla tuota tiedostoa tiedostoselaimessa. Mutta, koska se on tehtävä pääkäyttäjänä, (muuten se kyllä käynnistyy, mutta ei yhdisty pyörään) täytyy se tiedostoselain käynnistää pääkäyttäjän oikeuksin ensin:

Koodia: [Valitse]

su
'pääkäyttäjän tunnussana
Tällöin käynnistyskehoite, prompti saa hiukan erilaisen ulkoasun pääkäyttäjän oikeuksien merkiksi ja voidaan antaa tiedostoselaimen käynnistyskomento kutsumalla sitä nimeltä:

Koodia: [Valitse]

caja
Tuo caja on oletus tiedostoselain Maté työpöydällä. Voisi se olla muukin, vaikka thunar xfce työpöydällä.

Tällöin tiedostoselain aukeaa pääkäyttäjän oikeuksilla ja muuta ei tarvita kun kaksoisklikata GD: tiedostokuvaketta ja sitten se toimii hienosti.

Käytön lopuksi, kun GD on irrotettu ja sammutettu, päätetään pääkäyttäjän oikeudet pääteessä, joka on ollut koko ajan auki taustalla, komennolla:

Koodia: [Valitse]

'control'+c
Siis nappi Ctrl alhaalla c-kirjain (kuten Windowsin 'kopioi') ja prompti muuttuu taas tavalliseksi.

Ubuntu on yksi suosituimmista Linux jakeluista helppokäyttöisyytensä vuoksi, mutta Debian on sen serkku ja kehityslinjan aloittaja. Debian on erityisen vakaa ja luotettava. Se on myös serkkujansa kevyempi ja ehkä juuri siitä johtuen hiukan vaativampi käytettävä, mutta ei kuitenkaan vaikea. Jakluita löytyy myös moderneja laitteita varten, mutta vanhatkin jakelut ylläpidetään. Siksi tämä 32 bittinenkin vielä toimii ja vanha työjuhta sai uuden elämän.

Asennus tehdään siten, että googletetaan Debian, etsitään sopiva jakelujulkaisu, ladataan levykuva omalle kiintolevylle, valmistetaan asennusmuistitikku jollain usb-tikun kirjoitusohjelmalla optiolla image, käynnisteään asennettava tietokone ko. asennus-usb-tikulta ja seurataan asennusavustajan ohjeita.

[motomatti]

Taidan hallita ja omistaa toistakymmentä läppäriä.
Vanhimmat ovat viime vuosituhannelta mutta niissä on senaikaset käyttöjärjestelmät ja ohjelmat tai myöhemmin asennetut koneiden "sietokyvyn" alittavat käyttikset ja ohjelmistot. Vähän niin kuin kone per pyörä per pyörän käyttöjärjestelmä.

Ensin opiskelin asiaa Centauron osalta jossa minulla on kaksi yhteensovitettua moottorinohjausta joihin minulla on pääsy. Toki pyörän alkuperäinen moottorinohjaus ei ole ohjelmoitavissa kuin erikseen "lastuttamalla" (Mikä siihen on tehty.) mutta em. WeberMarelli käyttää moottorin alkuperäisia sytytyslaitteita ja ruiskutusta läppärunkojen sisäpuolisia suuttimilla kun taas täysin ohjelmoitava "Laiho-boksi" reagoi ahtopaineeseen ja kierroslukuun ja se käyttää ulkopuolisia suuttimia. MotoJussilla lienee jossain jemiksessä samanlainen boksi. (Läppärunkoina käytän Ducati SPS:n tuplasuutinläppärunkoja.)

Centauron vikalogi siis luetaan joko ledin vilkkumisen tahtiin tai GuzziDiagilla selväsanaisesti. Molemmissa em. "ruiskuissa" käytän jotain "kivikauden Windowsia" koska ko. tietokoneelle on talletettuna kaikki aiemmat säädöt mitä sille on tehty. Ensimmäiset säädöt teki di. Laiho joista sitten persdynolla parantelin tulosta. Edelleen kulkee iloisesti se. Aiempiin ruiskupyöriini tein säätöjä vain analogisesti esimerkiksi säätämällä kaasunasentopotentiometrin nollapistettä hieman rikkaammalle.

Toinen ahdettu ja ruiskutettu pyöräni on T3 California eli 850cc pyöreäsylinterinen ja tein sen niin asia ei yhdellä vilkaisulla näy päällepäin.
Siinä on moottoriohjauksena MegaSquirt jonka elektroniikan minulle rakensi ystäväni Repe valaen jopa kotelon alumiinista että jäähdytyspintaa olisi riittävästi. Siihen minulla on kaksi ohjelmointitietokonetta. Toinen on miniläppäri Asus Eee PC joka on tarkoitettu lapsille ja jossa on jokin Linux-pohjainen käyttis. En nyt vain muista mikä. Toinen, varamylly on jokin W-versio jossa siinä pyörivä MegaSquirt -ohjelmisto. Kyseinen pyörä on nyt "telakalla" ja tarkoitus olisi männänrengastaa ja asentaa samalla uudet venttiilinohjurit ja uudet isommat venttiilit hengityksen parantamiseksi sekä em. asioiden vaatimat muut muutokset.

Sen jälkeisissä pyörissä kuten 1100 Breva ja 1400 California GTS ei ole tarvinnut juuri säätöjä tehdä kuin ensinmainittuun. Sen järjestelmänhallinnasta ja vikalogien luvusta huolehdin GD:llä joka pyörii Windows-alustalla. Sama mylly hoitaa myös 1400:sen "päivittämisen". Kuitenkin niin että mihinkään em. tietokoneista ei ole mahdollista päivittää uusimpiin Windows-versioihin eikä ole edes tarve. GuzziDiag, esimerkikisi, toimii alkukantaisissakin käyttöjärjestemissä varsin hyvin ja luotettavasti.

Vuosikymmenien myötä en ole heittänyt mitään läppäreitäni pois vaan ne ovat käytössä tai, uskottavammin sanoen, tarvittaessa käytössä. Niitä on autotallin hyllyssä ja tässä kirjasto/viihdelaitehuoneessa jossa tätäkin juttua näpyttelen. Käynnistelen laitteita kerran-pari vuoteen ja katson että toimivat. Akut toki ovat sököjä olleet kauan sitten.

Hajakentältä saamani pikkuinen Asus on myös löytänyt käyttöympäristönsä. Se kulkee usein mukana pyörän takapoksin pohjalla. Tai sitten hieman isompi läppäri, joka ei myöskään täytä tavaratilaa liikaa, teen vianlukemisasioita ja otan toisinaan matkalle mukaan. Jopa kokoontumisiin joissa sitä onkin tarvittu nimenomaan vianlukuun.

Niissä malleissa joissa on moottorinohjaksena/ajonhallintajärjestelmänä 7SM on ollut merkittävimpänä vikana akun alhainen varaustila. Se taas on johtunut akun ikääntymisestä. Alhainen akkujännite generoi vikoja joita ei ole tosiasiassa olemassa. Kun laittaa uuden akun ja kuittaa vikalogin niin ilmoitukset loppuvat kuin seinään.
Toinen 7SM Euro3 -malleissa esiintyvä yleinen vikailmoitus on kaasunasentopotentiometrien toimintahäiriöt. Useita erilaisia ilmoituksia jotka, kuten edempänä kerron, viittaavat useaan asiaan kuten kaasuvaijerien säätöihin, kaasunasentoptentiometrin virhelukemiin, logiikkaristiriitoihin, jne. Aiheuttaa ajossa vikasietotilan jossa tilassa ajaminen on takkuista.

Kyseessä on, kuitenkin, helppo vika eikä viat olekaan ne joita järjestelmä ilmoittaa vaan vika onkin siinä että järjestelmä luulee että vika on komponenttivika. Ei välttämättä olekaan. Vika onkin seurantajärjestemässä kun seuranta ei saa selvää asioista. Asia on helppo korjata: avataan kaasunasentopontentiometrien liittimet, puhdistetaan ja suojataan liitinpinnat ja napsautetaan liittimet kiinni. Vikoja ei sen jälkeen olekaan. http://www.motomatti.fi/2021/04/california-1400-gts-kaasunasentopotenti.html

Toinen hiljattain ilmestynyt vika jonka vikailmoitukset menivät "hieman väärään osoitteeseen" oli kytkinkahvan asentokytkimessä. Se oli rikki mutta vikailmoitus vei hieman metsään. Vika vaikeutti myös ajamista siirtymällä vikasietotilaan. Salli myö ajaa sivutuki alhaalla.
http://www.motomatti.fi/2021/04/1400gts-kytkinkahvan-asentokytkin.html

[Summu]

Jos töipaikalla on mahdollisuus valita kannettava, niin suosittelen ottamaan "toughbook"-läppärin. Niissä on yleensä ip-suojaus ja auringossa luettava näyttö. Kun koneiden liisaus- tai poistoaika on 3-4 vuotta, niin lunastamalla sellaisen saa oivan koneen moneksi vuodeksi. Lunastusmenettely tulee halvemmaksi kuin ser-jätteen käsittely, kun koneita on kymmeniä tai satoja jäämässä nurkkiin kun uudet tulevat. Noin yleisen elämänkokemuksen tuomalla arvovalla totean, että monet käyttäjät saavat kohtuullisen huonoon kuntoon koneensa.

[motomatti]

Omakin eka läppäri on silloiselta työnantajaltani saatu paksu ja painava laitos. Siellä lepäävät Centauron moottorinohjauksen säädöt.
Vaimokulta myös kantaa, pyynnöstäni, muutaman vuoden ikäisiä läppäreitä duunistaan jotka on tyhjätty perusteellisesti. Toimisivat silti vaikka verkkokoneena niin kuin tämä anopilta perimäni mylly joka sekin on yli kymmenvuotias. Käyttiksenä Xubuntu. Jälkimmäinen päivittyy liki päivittäin automaattisesti.

Jos edellinen kirjoitukseni oli hieman pitkä niin mainittakoon että GuzziDiag ja sen lisäohjelmat eivät vaadi juurikaan suorituskykyä. Kunhan on jonkinlainen bittimylly.

[Camn]

Minä myös koetin sinnikkäästi saada reilut 3 vuotta vanhaa Lenovo T420 (kunnollinen „ musta“ työkone) kannettavaa itselleni. Tarjouduin maksamaan IT ammattilaisen kulut (”sertifioitu tyhjennys”). Ei käynyt päinsä. Konsernin tieturvapolitiikka ei salli. No can do  .

[Urpo ja Turpo]

Toimintakuntoinen Fieldworks -läppäri 90 -luvulta.
Magnesiumrunko, Win98, akku- tai verkkokäyttö.

[Hajakenttä]

Minä myös koetin sinnikkäästi saada reilut 3 vuotta vanhaa Lenovo T420 (kunnollinen „ musta“ työkone) kannettavaa itselleni. Tarjouduin maksamaan IT ammattilaisen kulut (”sertifioitu tyhjennys”). Ei käynyt päinsä. Konsernin tieturvapolitiikka ei salli. No can do  .

Nykyaikaisessa tietokoneessa on monta paikkaa, johon voidaan sijoittaa vakoilukoodia. Kiintolevyt voidaan tyhjentää ja ammattilainen osaa tyhjentää myös sen pahamaineisen MBR sektorin, ja osaa sen harrastajakin kun hiukan opettelee. Pelkkä tyjennys ei riitä vaan levy täytyy ylikirjoittaa. Koneessa on myös muita muisteja, joiden tyhjentäminen vaatii vahvoja taikoja tai ei käy päinsä lainkaan. UEFI muisti vastaa nykyisin BIOS muistia ja hoitelee laitteen alkukäynnistyksen. Sen tyhjentäminen ei käy päinsä, koska sitten laite olisi käyttökelvoton (paitsi jos osaa ladata siihen uuden sisällön). Melkein kaikissa laitteissa on secure-boot flash muisti, jossa on lähes koko käyttöjärjestelmä tärkeimpien avaimien ja käyttöoikeuksien kera. Sen tyhjentäminen on lähes mahdotonta jo nimenssäänkin ilmenevästä syystä, eihän se olisi turvabootti jos sitä voisi vahingottaa. Se on falashmuisti piiri emolevyllä ja täytyy fyysisesti poistaa kolvilla ja tuhota. Tilalle voi asentaa uuden tyhjän, jos tarvitsee selllaisen, minä en tarvitse. Useimmat verkkouhteysmodulit sisältävät muistia, joissa on ainakin salasanoja ja käyttäjätunnuksia. Kuka osaa tyhjentää ne ilman varsinaisen verkkoliikenneohjelman vahingottumista? Ainakaan kovin halvalla näitä putsauksia ei voi tehdä. Sopii siis epäillä vahvasti, että asiakas, joka lupaa hoitaa tyhjennyksen, ei pysty sitä tekemään niin halvalla, että se alittaisi koneen arvon. Teollisessa mittakaavassa on mahdollista kunnostaa käytettyjä laitteita uusiokäyttöön, sellaisia myymäöitä on, mm. Taitonetti.

===============

Kun kerran tuli puheeksi, niin:

Vakoilukoodi johonkin flashmuistiin sijoitettuna on tosi pieni koodinpätkä. Periaatteessa se on sanamalainen kuin omaan käyttöön tarkoitettu varmuuskopiontiohjelma. Tein vastikään itselle sellaisen kikkareen, kun saatavilla olevat valmiit backupohjelmat ovat kaikki niin järkyttävän monimutkaisia ja turvallisuuskin on epäilyttävä. Kaikissa niissä on myös joitakin puutteellisuuksia, mitä missäkin, ei yhtään kunnollista. Periaatteessa on kuitenkin kyse hyvin yksinkertaisesta hommasta. Siksi tein oman. Laitan sen tässä jakoon, saa käyttää avoimella lisessillä. Se on Linux/Unix ohjelma, mutta sama toimii soveltaen Winukallakin. (Varsinaista koodia siinä on ne 13 riviä, joissa ei ole kommenttimerkkiä #.)

Koodia: [Valitse]

#!/bin/sh
if ! mount | grep -qE '^/dev/[^ ]+ on /media/timo/backupkortti '
then
    echo "Kohdetta bacupkortti ei löytynyt, tai se ei ole mountattu. Laita muistikortti kiinni, tai mounttaa se."
    exit 1
fi
mkdir -p /media/timo/backupkortti/Arkisto
if
cp -ua /home/timo/ -t /media/timo/backupkortti/Arkisto/ | echo "Tehdään varmuuskopiota kohteeseen backupkortti, odota!"
then
echo "Tehty!"
else
echo "Hups. Jotain meni väärin."
fi
# Tämä tekee kotihakemiston varmuuskopion sd-kortille
# inkrementaalisesti.
# kortin on oltava nimeltään backupkortti ja ext4 formatoitu.
# Jos backupkortti on formatoitu johonkin muuhun tiedostojärjestelmään, vaikka
# fat32, niin kopiointi kestää kauan ja tulee paljon virheilmoituksia.
# Käynnistä tämä päätteessä komennolla:
# ./tbackup.sh
# Tämä kylläkin kannattaa siirtää sudona rootin hakemistoon:
# /usr/bin
# Silloin se käynnistyy komennolla:
# tbackup.sh
# Muista ajaa komento: chmod a+x tbackup.sh ensin, jotta tulee käyttöoikeus.
Kuten koodista näkyy se kopioi käyttäjän kotihakemiston sisällön sd-kortille, mutta muistipaikka voisi olla muukin, vaikka web-osoite. Käytän tähän päivittäiseen varmuuskopioon sd-korttia koska tässä laitteessa sattuu olemaan sellainen sd-kortin slotti, johon kortti piiloutuu kokonaan, eikä siis haittaa, vaikka se on siellä aina. Ohjelman nimi on tuo tbackup.sh, joka voi olla muukin kunhan pääte on .sh.

[Hajakenttä]

Taas on aikaa vierinyt yli vuosi, eikä kukaan ole keksinyt asiaa tälle säikeelle. Myös uusi Ubuntu on julkaistu jo puoli vuotta sitten ja sitä varmaan entinen käyttöjärjestelmä tarjoaa päivitettäväksi.

Ubuntun käyttöjärjestelmiähän uusitaan puolivuosittain, mutta vain kahden vuoden välein julkaistaan pitkän ylläpidon järjestelmiä (LTS). Ubuntumaisesti niiden nimet ovat mallia vuosi.kuukausi ja joskus käytetään myös koodinimeä mallia adjektiivi eläimen nimi, jotka alkavat samalla alkukirjaimella ja se kirjain menee aakkosjärjestyksessä, nyt on vuorossa J, eli 22.04 LTS Jammy Jellyfish ja sen ylläpito on siis 5 vuotta. Lokakuussa jo tulee uusi lyhyen ajan ylläpidetty (yksi vuosi) 22.10 Kinetic Kudu.

Asensin yhteen läppäriin Jammyn kokeeksi, en ole aivan tyytyväinen. Siinä on grafiikan hallintana Wayland-niminen uutuus, jonka johdosta muutamat sovellukset eivät toimi. Sen ongelman voi kyllä ohittaa, jos osaa. Siinä on myös usimmat sovelliukset paketoitu muotoon Snap, joka aiheuttaa jatkuvasti vaikeuksia, edes Firefox ei toimi kunnolla, senkin harmin voi ohittaa, jos osaa. Muitakin ongemia on esiintynyt ja systeemin epävakaus on harmillista. Hyvä tarkoitus on siis tehnyt systeemille halaa.

<mielipidettä> Tästä syystä olen pitäytynyt entisessä vakaassa  (X)Ubuntussa 20.04 LTS (Focal Fossa) ja suosittelen muillekin. Kun sen ylläpitoaika kuluu 3 vuoden jälkeen loppuun niin tutkin uudelleen, minkä asennan, eikä systeemi toimimasta lakkaa vielä sittenkään. Vaihtoentona on myös muita Linux jakeluita, esim. Fedora. </mielipidettä>

Jos joku on jo päivittänyt Jammyyn ja kokeillut siinä GuzziDiagin toimivuutta niin kertokoon kuinka kävi. En siis ole sitä kokeilua tehnyt ja GD:a olen ajellut Debianilla, koska siitä on 32-bittinen jakelu, joka sopii vanhaan Asus eee minläppäriin. Se on kätevä tuolla kentällä ja syö 12V tasasähköä, joka on myös jonkinlainen etu.

[motomatti]

Aloitanpa nurinperin eli lopusta.
Säätökoneena joihinkin toimenpiteisiin on nimenomaan eee Asus, melko vanha, akku edesmennyt mutta hoitaa, muunmuassa, Ignitech-sytkää ja Megasquirttia.

Anopilta, jo yli 6 vuotta sitten, saatu  kuusnelonen sittemmin ylikirjoitettuine Windowseineen on netti-ynnä toimistokoneena ja pyörittää Ubuntua. Hajakentälle kiitos ohjeistuksesta. Juuri tuli tarjous vaihtaa uuteen Ubuntuun mutta kiireissäni klikkasin "ilmoita myöhemmin" tms -sisällöllä mainittua kohtaa. Yllä mainitun asian suhteen, ehkä, toimenpiteeni oli oikein. Odottelen kunnes saan jostain selvyyden että tuleva päivitys on ns. selvillä vesillä eikä sisällä omituisia hankaluuksia. En jaksa sellaisten kanssa pelata. Toki olen valmis lataamaan koneelle uuden käyttiksen kunhan kuulen että se on varmatoiminen ilman hankaluuksia. Nykyiseen olen ollut erittäin tyytyväinen näin peruskäyttäjänä ja osapäiväisenä nettiaddiktina.

Asian vierestä. Taitaa olla hyllyissä kymmenkunta eri läppäriä joissa kussakin on jonkin moottorin ohjausjärjestelmä. Pääosin Windowseja. Eivät ole olleet nettikelpoisia vuosiin. Hoitavat silti duuninsa.

Sitten vielä muuta: nykyinen nettikone ryhtyi kuumenemaan hurjasti. Ihmettelin hetken ja otin pölynimurin kouraan. Se valkea läntti puhaltimessa ei ollutkaan suodatin vaan pölyläjä. Ei kuumene enää. Toimenpide on toistettu.

[motomatti]

Samalla perinto-Hp:lla mennään edelleen. Ubuntua on päivitetty sen mitä pitää. Kaikki tarpeellinen on. Paitsi uusi akku pitää jostain hankkia ns. kenttäkäyttöön. Tällä, pääosin, säätyvät pyöräni ja kaikki sosiaaliset nettitarpeet.
https://www.a-paristopiste.fi/
Muutoin kiitokset Joutsaan.

[Urpo ja Turpo]

Turpon vanhan työläppärin taivastie alkoi reilu vuosi sitten kun uusi Ubuntu (olisiko ollut 20.04) tahmasi todella pahasti. Edellinenkin oli ollut hitaanpuoleinen. Tilalle Tokmannilta käytetty Lenovo leasingkone, jossa on Win 10 pro.

[Hajakenttä]

Pöly on se suurin syy, joka läppäristä saa "vanhan" laitteen. Puhdistus käy näppärältä harrastajaltakin ihan hyvin kun osaa olla huolellinen. Tietokoneen avaamisesta on how to videoita runsaati ja hakusanalla löytyy.

Kun pölyä kertyy ja ilmanvaihto estyy ja laite lämpenee se, mallista ja tyypistä riippuen, alkaa pienentää kellotaajuutta lämmön tuoton vähentämiseksi. Silloin laite helposti alkaa hidastella ja tahmata ja jotuu kierrätykseen ilman omaa ansiotansa. Ja tämä koskee kaikkia käyttöjärjestelmiä.

Jos on kyseessä Linux käyttöjärjestelmä voi koneen lämpötilan ja tuulettimen kierrosluvun tarkistaa komentopäätteessä:

Koodia: [Valitse]

sensors
Muitakin konsteja, myös ihan graafisiakin on olemassa, mutta ne täytyy ensin asentaa. Varmaan muillakin käyttöjärjestelmillä on omat konstinsa asiaan.

Eräs graafinen ja päivittyvä sovellus: Asennus:

Koodia: [Valitse]

sudo apt install xsensors
Käynnistys päätteessä, jos ei päävalikosta löydy:

Koodia: [Valitse]

xsensors
'Tehtävien hallinta' sovelluksesta, joka on Ubuntuissa oletuksena, näkee muistin käytttöasteen ja prosesorin suoriutumisen, sekä sen: mikä sovellus ahmii resursseja. Siitä voi yös ampua kuulan kalloon jollekin ahmattisovellukselle, jos uskaltaa.

Kerta kerralta uudemmat käyttöjärjestelmät vaativat aina enemmän suorituskykyä laiteympäristöltä. Jos katson Xubuntun Firefoxilla jalkapalloa kokoruututilassa se vaatii n. 2 GB muistia ja sitä on 4 GB, joten hyvin mahtuu toimimaan ja vanha Intell i3 prosessori jakssa vielä veivata, ja silti on näköjään välillä swappia käytetty, eli muisti jossain vaiheessa vuotanut yli... Jos olisi "normaali" Ubuntu Gnome työpöytäympäristöllä en olisi niin varma: jaksaisiko toimia.

Itse käyttöjärjestelmän puhdistus on myös joskus tarpeen. Sinne kertyy kaikkea turhaa asennusjätettä ihan vaikka päivitystenkin jäljiltä. Sen voi siivota (Linuxilta) komentopäätteessä pitkän puoleisella sudo komennolla, josta voi kyllä tehdä aliaksenkin (voin sen kysyttäessä neuvoa), että ei tarvitse aina muistella koko loitsua:
**

Koodia: [Valitse]

sudo apt autoremove --purge && sudo apt autoclean
Kyllähän nykyisille kiintolevyille ja uusimmille SSD:llekin mahtuu dataa runsaastikin, ja ehkä siksi nykyiset järjestelmät eivät itse pidä niin tarpeellisena poistaa omia roskiaan. Levyn täyttötilanteen näkee päätekomennolla:

Koodia: [Valitse]

df -h
Tulosteessa on monta riviä, mutta oleellisiahan siinä on käyttöjärjestelmän tila, joka on merkitty pelkällä / merkillä, siis juuriosio. Ja toinen merkttävä on yleensä aika lopussa /home osio, jossa on omat tuotokset, valokuvat, musiikki ja muut tallenteet.

Kun uusi Linux jakelujilkaisu tulee jakoon menee yleesä raskausaikaan sellainen oblikatoorinen 9 kuukautta, kunnes lapsi alkaa olla valmis pahaan maailmaan. Hyvät ihmiset sitä päivittavät ahkerasti ja vähitellen se alkaa olla moitteeton. Niin on myös Ubuntu/Xubuntu 22.04 LTS. Minun letunpaistajallani on tuo Jammy Jellyfish, joka nyt on jo 22.04.1 LTS. Ja kuten moni arvaakin, tietysti Xubuntu. Asensin sen jo ennen julkaisua ns. esijulkaisuna, joka oli tietenkin täysi raakile, ja oli sitä vielä myös huhtikuussa julkaisunsa aikaan, mutta vähitellen sen puutteet ovat korjaantuneet ja nykyisin se on jo aivan moitteeton. Suosittelen.

https://xubuntu.org/download/

Ubuntu 20.04 LTS tarjoaa aina muistaessaan päivitystä uuteen jakeluun. En ole vielä vaivautunut sitä omaan läppäriini ottamaan, koska Focal Fossa toimii vielä aivan täysin ja tukihan on pitkä.

Jos on epäselvää oman jakelun versiosta, sen näkee komentopäätteessä:

Koodia: [Valitse]

lsb_release -a
Ubuntun isäntäyhtiö Canonical ltd on tehnyt linjauksen, että vähitellen kaikkien sovellusten paketointi tulee olemaan snap. Kaikki eivät pidä asiasta, koska snappien päivitys on hiukan Windowsmainen ja sovellukset hiukan raskaampia. Kai se kuitenkin on siedettävä pitkin hampain.

Ubuntuun perustuva Linux Mint ei ole ottanut snap paketointia käyttöön.

https://www.linuxmint.com/download.php

Sen saa Mate ynpäristöllä, joka muistuttaa hiukan Windowsia ulkoasultaan, tai Xfce työpöydällä, joka muistuttaa Xubuntua. Molemmat ovat hyvin suosittuja.

Snap päivitykset aiheuttavat esteettisen haitan, josta kaikki eivät pidä. Se muistutta päivittäin kaksi viikkoa etukäteen tulossa olevasta päivityksestä, kuin se olisi suurikin asia. Itse päivityksen se tekee automaattisesti taustalla, joka ei ole kaikille mieleen sekään. Siksi teen aina ensimmäisellä muistutuksella täyden päivityksen päätekomennolla:

Koodia: [Valitse]

sudo apt update && sudo apt dist-upgrade && sudo snap refresh
Tarkkasilmäinen huomaa, että siinä on lopussa myös noiden snappien päivityskomento. (Tuonkin rimpsun käyttö olisi aliaksena helppoa).

Jos koko jakelun haluaa päivittää uuteen jakelujulkaisuun, eikä järjestelmä sitä itse tarjoa jostain syystä, voi senkin tietysti käynnistää päätteessä. Jos on LTS pitkän ylläpidon julkaisu se päivittyy seuraavaan lähimpään uuteen LTS julkaisuun. Puolivuotisjulkaisut päivittyvät seuravaan julkaisuun, jolloin se* yleensä parillisten vuosien huhtikuussa on LTS, pitkän tukiajan julkaisu 5 vuotta, muuten huhtikuussa ja lokakuussa puolivuotisjulkaisu, joilla on lyhyt tukiaika.

=Päivittää koko jakelun uuteen julkaisuun, KÄYTÄ HARKITEN!

Koodia: [Valitse]

sudo do-release-upgrade -d
Vaikka päivityksen tekisi miten hyvänsä on tietysti ensin kaikki tärkeät tiedostot talletettava erilliselle muistilaitteelle varmuuden vuoksi. Päivityksen/asennuksen aikana on huolehdittava laitteen kunnollisesta sähkön saannista ja mieluummin langallisesta nettiyhteyestä.

Tuli tässä juttua aika tavalla, mutta loppujen lopuksi kyse on normaalista työkalun huollosta. Voihan kirveenkin tahkota uuteen terään, tai vaihtoehtoisesti hakea kaupasta uuden kirveen, vaikka ei edes tiedä: onko se terävä.

Mainostaa ei saisi, mutta olen ostanut lukuisia tehokkaita entisiä yrityskoneita edullisesti Taitonetti nimisestä nettikaupasta. Ovat olleet aina sitä mitä ovat luvanneetkin. Tehokkaita, lujatekoisia laitteita harrastajan käytössä ja niitä saa myös Linuxilla asennettuna tai aivan tyhjänä. Dell on ollut aina nöyrä merkki Linux asennukseen.


Edit: *Korjasin tiedon tukiajasta. **apt-get on nykyisin pelkkä apt.

[motomatti]

Aloitetaan loppupäästä. Olen, edelleenkin, aloittelija ja otan vastaan mitä ylhäältä tarjotaan. Toki nimimerkki Hajakenttä, on jelpannut hyvin merkittävästi. Hänen hyvät selvityksensä, tapansa mukaan, ovat olleet sen verran vauhdikkaita ja laajoja ollut että ei ole kaikki tieto luunuppiin tallentunut useammallakaan kuulema- ja lukukerralla. Vika lienee itsessäni. Varsinaista haittaa siitä ei ole ollut. Win-jutuista olen luopunut jo kymmenkunta vuotta sitten. Päivityksiä, ei aina ihan päivittäin, mutta tulee. Ovat toimineet. Niistä ei ole tarvinnut stressata. Tämäkin juttu, myös Gruppon palstalla, jo vuosien hallinnalla, on tullut Teidänkin keskustelujenne ulottuville Gruppon keskusteluissa. Toisaalta, on surkuhupaista siksi että monet maksavat selvää rahaa käyttöjärjestelmästä. Kuten minäkin, ennen. Oletan että nykyisen Linux-version voi ladata hyvillä mielin W-merkkisen käyttiksen kumppaniksi jos ei heti haluaisi. Kannattaa kokeilla.
Ilmoituksestani en saa palkkaa.
Kerrottakoon että Rouva ei suostu Xubuntun käyttöön koska työnantaja on määrännyt W-käyttikseen. Syytä en tiedä. Mutta arvaan...

[Hajakenttä]

Matti vähättelee osaamistaan, vaikka sujuvasti säätää digitaalista moottorinohjausta ja muokkaa ohjauskarttoja TunerProlla. 

On se niinkin, että asiaa tulee lasketeltua niin kuin se olisi kaikille tuttua ainakin perusteiltaan. Eihän se aina ole, mutta olen kyllä valmis ohjeistamaan tarkemmin ja kärsivällisemmin. Kirjoitan täällä muutenkin aina hiukan kuin yleisesti kaikille, osaamisistaan tietämättä.

Olen avustanut lähiseutuni vanhoja ihmisiä tulemaan toimeen kaiken tekniikkansa kanssa ja tottunut yksinkertaisen miehen etenemistapoihin. On siellä jokunen Ubuntukin, hyvin ovat pärjänneet, avustaa tarvitsee lähinnä parillisina vuosina loppukesästä uuden julkaisun päivitykseen. Enimmäkseen heillä on Windows 10 koneita. Pari päivää sitten eräs soitti hätääntyneenä. Oli tullut popup ilmoitus McAffee virusskannerilta hurjista virustartunnoista. Ymmärsi olla koskematta mihinkään kunnes näen sen. Koko koneella ei ollut McAffee sovellustakaan. Kyseessä oli huijausyritys, jolla kalasteltiin tietoja. Ikkunat eivät olleet oikeita ikkunoita vaan niiden kuvia, ei voinut sammuttaa, eikä siirtää kuten normaali ikkunat työpöydällä. Myös nettiosoite oli epäilyttävä ja suomenkielessä oli käännösvirheitä. Windows Defender ajettiin ja saatiin terveen koneen raportti.

Linuxia olen käyttänyt oikeastaan niin kauan kuin se on ollut olemassa, kohta 30 vuotta. Olen saanut läheltä seurata sen huimaa kehitysvauhtia. Nykyisin eniten käytetyt Ubuntu, Debian, Fedora, Mint, joitakin mainitakseni, ovat jo niin sujuvia, että on vaikea löytää mitään puutteita.

Kun TunerPro tuli mainituksi, se on tyypillinen Windows sovellus, joka periaatteessa tarvitsee alustakseen Windows käyttiksen. Sitä voi kuitenkin aivan sujuvasti ajaa Linuxeilla kun ensin asentaa apuohjelman Wine, joka löytyy sovellusvarastosta. Usein ihmetellään kun se Wine ei sitten näy missään mitenkään. Se on demoni ohjelma, jonka ei kuulukkan näkyä, eikä sille ole käynnistintäkään. Kun TunerPro asennustiedosto on ladattu omaan kotihakemistoon tarvitsee vain käynnistää sen asennus tiedostoselaimessa Winen avulla (hiiren oikealla napilla tiedostoa ja valikosta 'asenna Winellä'). Jos asennus ei ala heti onnistua, voi avuksi asentaa sovellusvarastosta apuohjelman PlayOnLinux. Sillä voi sen asennuksen tehdä selkeän graafisesti. Olen käyttänyt TunerProta Xubuntulla jo vuosia ja hyviä moottorikarttoja tulee.

Muitakin Windows sovelluksia on ajeltu Linuxissa, mutta kaikki eivät Winelle taivu. Jos sovellus tarvitsee USB-yhteyden, kuten TomTom päivitysohjelma, on Wine poissuljettu. Silloin tarvitaan joko oikea Windows, vaikapa kaksoisboottina samaan koneeseen, tai paremmalla vaihtoeddolla, jos on pakko samaan koneeseen laittaa, virtuaalikoneeseen asennettu Windows. Muistia tarvitaan silloin hiukan enemmän, mieluummin vähintään 8 GB. Jos koneessa on ollut ostattaessa Windows tai edes jossain talouden vanhassa koneenrauniossa, sen pohjassa tai akun alla on Windows lisenssitarra. Sen numeroiden perusteella voi omalta Windows tilitä tilata Windows käyttöjärjestelmän levykuvan. Se on tiedosto, joka valuu puolisen tuntia netin yli ja talletetaan tikulle. Sen voi sitten ihan helposti asentaa virtuaalikoneeseen tai mihin vaan koneeseen.

Kaikki Linux käyttäjät, Mattikin, tietävät, että Linuxissa copy-paste tehdään niin, että hiirellä maalataan kopioitava ja mitään naksuttelematta siirretään hiiren aapistikku haluttuun paikkaan ja painetaan hiiren molemmat napit samanaikaisesti, tai hiiren keskipainiketta, jos on, tai hiiren rullan naksua. Näin kopioiden noita loitsuja  ei tule kirotusvirheitä. Loitsuja voi koota vaikka muistilapulle paneeliin käyttöä odottamaan.

Muistaakseni Matilla on Xubuntu 20.04. Sillä on tuki vuoden 2025 huhtikuuhun asti, mutta ei se sittenkään toimimasta lakkaa. Jos se on 18.04, sen tukiaika loppuu ensi keväänä. Matti osaa kyllä käynnistää komentopäätteen ja kopsata siihen tästä koodin:

Koodia: [Valitse]

lsb_release -a
Se on pelkkää tutkivaa koodia, eikä tee mitään muutoksia mihinkään. Pitäisi näkyä jotain tällaista:

Koodia: [Valitse]

timo@romupaja:~$ lsb_release -a
LSB Version: core-11.1.0ubuntu2-noarch:printing-11.1.0ubuntu2-noarch:security-11.1.0ubuntu2-noarch
Distributor ID: Ubuntu
Description: Ubuntu 20.04.5 LTS
Release: 20.04
Codename: focal
timo@romupaja:~$

Se väittää, että on Ubuntu, vaikka onkin Xubuntu, mutta on oikein koska Xubuntu on Ubuntu+XFCE4-työpöytäympäristö. Jakelujulkaisuun tulee aina uutena päivityksiä hyvin tiheään, koska hyvät ihmiset sitä rakentavat. Nykyisin tähänkin tulee päivityksiä enää harvakseltaan kun alkaa olla vakaa järjestelmä. Vaikka tukiaika päättyykin joskus, silti tulee päivityksiä yksittäisiin sovelluksiin ylläpitäjien toimesta.

Tuo mainittu siivouskomento kannattaa kyllä ajaa parin kuukauden välein:

Koodia: [Valitse]

sudo apt autoremove --purge && sudo apt autoclean
Se pyytää tunnussanan (oma käyttäjätunnuksen tunnussana) ja jossain vaiheessa näyttää poistettavan datan määrän ja pyytää lupaa jatkaa painamalla k ja enter.