Tietokoneet ja niiden käyttöjärjestelmät työkaluina.

[Hajakenttä]

Eräät meistä eivät raaski toimivia vanhoja tietokoneita roskiin heittää. Asensin taannoin Asus eee 901 miniläppäriin Debianin 32 bittisen Buster jakelun kun Ubuntulla ei enää 32 bittisiä jakeluita ole. Työpöytäympäristöksi valitsin Maté työpöydän. Debianilla on kivasti asennuksessa vaihtoehtoina eri työpöytäympäristöjä. Tämä vanha miniläppäri on ollut mukana sivulaukussa monissa seikkailuissa, eikä vähiten sen takia, että se on mahdollista ladata pyörän sähköjärjsetelmästä 12V normaalisähköllä vaikka ajon aikana.

Asensin sitten uusimman GuzziDiagin ja sen tykötarpeet tähän Debianiin ja kokeilin: hyvin toimii kaikki. GD on versio V0.50 ja FTDI on mallia direct, ei siis virtual ja löytyy lataussivulta välilehdeltä D2XX sieltä aika alhaalta versio 1.3.6 ja kerrasta toimi.

Ubuntu on kehitetty Debianista ja ne ovat aika paljon samanlaisia käytöltään. Pääkäyttäjäoikeuksilla on kuitenkin oleellinen ero. Debianilla ei ole sudo periaatetta kuten Ubuntulla (jossa sudo muuttaa käyttäjän pääkäyttäjäksi omalla tunnussanalla) vaan pääkäyttäjäksi on erikaseen mentävä komennolla su:

Koodia: [Valitse]

su
'pääkäyttäjän tunnussana'
Debiania asentaessa annetaan käyttäjänimet kaikille käyttäjille ja niille tunnussanat ja niiden lisäksi pääkäyttäjän tunnussana, joka on eri kuin minkään käyttäjän oma. Tätä pääkäyttäjän tunnussanaa käyttäen pääsee pääkäyttäjäksi, jos sen tietää.

Kuten tunnettua Linuxilla GuzziDiag käynnistyy oikein vain pääkäyttäjänä. Ubuntullahan se tapahtuu sudo  komennolla, mutta Debianilla asia on erilainen, ehkä jopa helpompi. Koska GD:tä ei mitenkään asenneta, vaan se on jossain halutussa hakemistossa tiedostona sellaisenaan. Sen käynnistäminen tapahtuu helpoiten kaksoisklikkaamalla tuota tiedostoa tiedostoselaimessa. Mutta, koska se on tehtävä pääkäyttäjänä, (muuten se kyllä käynnistyy, mutta ei yhdisty pyörään) täytyy se tiedostoselain käynnistää pääkäyttäjän oikeuksin ensin:

Koodia: [Valitse]

su
'pääkäyttäjän tunnussana
Tällöin käynnistyskehoite, prompti saa hiukan erilaisen ulkoasun pääkäyttäjän oikeuksien merkiksi ja voidaan antaa tiedostoselaimen käynnistyskomento kutsumalla sitä nimeltä:

Koodia: [Valitse]

caja
Tuo caja on oletus tiedostoselain Maté työpöydällä. Voisi se olla muukin, vaikka thunar xfce työpöydällä.

Tällöin tiedostoselain aukeaa pääkäyttäjän oikeuksilla ja muuta ei tarvita kun kaksoisklikata GD: tiedostokuvaketta ja sitten se toimii hienosti.

Käytön lopuksi, kun GD on irrotettu ja sammutettu, päätetään pääkäyttäjän oikeudet pääteessä, joka on ollut koko ajan auki taustalla, komennolla:

Koodia: [Valitse]

'control'+c
Siis nappi Ctrl alhaalla c-kirjain (kuten Windowsin 'kopioi') ja prompti muuttuu taas tavalliseksi.

Ubuntu on yksi suosituimmista Linux jakeluista helppokäyttöisyytensä vuoksi, mutta Debian on sen serkku ja kehityslinjan aloittaja. Debian on erityisen vakaa ja luotettava. Se on myös serkkujansa kevyempi ja ehkä juuri siitä johtuen hiukan vaativampi käytettävä, mutta ei kuitenkaan vaikea. Jakluita löytyy myös moderneja laitteita varten, mutta vanhatkin jakelut ylläpidetään. Siksi tämä 32 bittinenkin vielä toimii ja vanha työjuhta sai uuden elämän.

Asennus tehdään siten, että googletetaan Debian, etsitään sopiva jakelujulkaisu, ladataan levykuva omalle kiintolevylle, valmistetaan asennusmuistitikku jollain usb-tikun kirjoitusohjelmalla optiolla image, käynnisteään asennettava tietokone ko. asennus-usb-tikulta ja seurataan asennusavustajan ohjeita.

[motomatti]

Taidan hallita ja omistaa toistakymmentä läppäriä.
Vanhimmat ovat viime vuosituhannelta mutta niissä on senaikaset käyttöjärjestelmät ja ohjelmat tai myöhemmin asennetut koneiden "sietokyvyn" alittavat käyttikset ja ohjelmistot. Vähän niin kuin kone per pyörä per pyörän käyttöjärjestelmä.

Ensin opiskelin asiaa Centauron osalta jossa minulla on kaksi yhteensovitettua moottorinohjausta joihin minulla on pääsy. Toki pyörän alkuperäinen moottorinohjaus ei ole ohjelmoitavissa kuin erikseen "lastuttamalla" (Mikä siihen on tehty.) mutta em. WeberMarelli käyttää moottorin alkuperäisia sytytyslaitteita ja ruiskutusta läppärunkojen sisäpuolisia suuttimilla kun taas täysin ohjelmoitava "Laiho-boksi" reagoi ahtopaineeseen ja kierroslukuun ja se käyttää ulkopuolisia suuttimia. MotoJussilla lienee jossain jemiksessä samanlainen boksi. (Läppärunkoina käytän Ducati SPS:n tuplasuutinläppärunkoja.)

Centauron vikalogi siis luetaan joko ledin vilkkumisen tahtiin tai GuzziDiagilla selväsanaisesti. Molemmissa em. "ruiskuissa" käytän jotain "kivikauden Windowsia" koska ko. tietokoneelle on talletettuna kaikki aiemmat säädöt mitä sille on tehty. Ensimmäiset säädöt teki di. Laiho joista sitten persdynolla parantelin tulosta. Edelleen kulkee iloisesti se. Aiempiin ruiskupyöriini tein säätöjä vain analogisesti esimerkiksi säätämällä kaasunasentopotentiometrin nollapistettä hieman rikkaammalle.

Toinen ahdettu ja ruiskutettu pyöräni on T3 California eli 850cc pyöreäsylinterinen ja tein sen niin asia ei yhdellä vilkaisulla näy päällepäin.
Siinä on moottoriohjauksena MegaSquirt jonka elektroniikan minulle rakensi ystäväni Repe valaen jopa kotelon alumiinista että jäähdytyspintaa olisi riittävästi. Siihen minulla on kaksi ohjelmointitietokonetta. Toinen on miniläppäri Asus Eee PC joka on tarkoitettu lapsille ja jossa on jokin Linux-pohjainen käyttis. En nyt vain muista mikä. Toinen, varamylly on jokin W-versio jossa siinä pyörivä MegaSquirt -ohjelmisto. Kyseinen pyörä on nyt "telakalla" ja tarkoitus olisi männänrengastaa ja asentaa samalla uudet venttiilinohjurit ja uudet isommat venttiilit hengityksen parantamiseksi sekä em. asioiden vaatimat muut muutokset.

Sen jälkeisissä pyörissä kuten 1100 Breva ja 1400 California GTS ei ole tarvinnut juuri säätöjä tehdä kuin ensinmainittuun. Sen järjestelmänhallinnasta ja vikalogien luvusta huolehdin GD:llä joka pyörii Windows-alustalla. Sama mylly hoitaa myös 1400:sen "päivittämisen". Kuitenkin niin että mihinkään em. tietokoneista ei ole mahdollista päivittää uusimpiin Windows-versioihin eikä ole edes tarve. GuzziDiag, esimerkikisi, toimii alkukantaisissakin käyttöjärjestemissä varsin hyvin ja luotettavasti.

Vuosikymmenien myötä en ole heittänyt mitään läppäreitäni pois vaan ne ovat käytössä tai, uskottavammin sanoen, tarvittaessa käytössä. Niitä on autotallin hyllyssä ja tässä kirjasto/viihdelaitehuoneessa jossa tätäkin juttua näpyttelen. Käynnistelen laitteita kerran-pari vuoteen ja katson että toimivat. Akut toki ovat sököjä olleet kauan sitten.

Hajakentältä saamani pikkuinen Asus on myös löytänyt käyttöympäristönsä. Se kulkee usein mukana pyörän takapoksin pohjalla. Tai sitten hieman isompi läppäri, joka ei myöskään täytä tavaratilaa liikaa, teen vianlukemisasioita ja otan toisinaan matkalle mukaan. Jopa kokoontumisiin joissa sitä onkin tarvittu nimenomaan vianlukuun.

Niissä malleissa joissa on moottorinohjaksena/ajonhallintajärjestelmänä 7SM on ollut merkittävimpänä vikana akun alhainen varaustila. Se taas on johtunut akun ikääntymisestä. Alhainen akkujännite generoi vikoja joita ei ole tosiasiassa olemassa. Kun laittaa uuden akun ja kuittaa vikalogin niin ilmoitukset loppuvat kuin seinään.
Toinen 7SM Euro3 -malleissa esiintyvä yleinen vikailmoitus on kaasunasentopotentiometrien toimintahäiriöt. Useita erilaisia ilmoituksia jotka, kuten edempänä kerron, viittaavat useaan asiaan kuten kaasuvaijerien säätöihin, kaasunasentoptentiometrin virhelukemiin, logiikkaristiriitoihin, jne. Aiheuttaa ajossa vikasietotilan jossa tilassa ajaminen on takkuista.

Kyseessä on, kuitenkin, helppo vika eikä viat olekaan ne joita järjestelmä ilmoittaa vaan vika onkin siinä että järjestelmä luulee että vika on komponenttivika. Ei välttämättä olekaan. Vika onkin seurantajärjestemässä kun seuranta ei saa selvää asioista. Asia on helppo korjata: avataan kaasunasentopontentiometrien liittimet, puhdistetaan ja suojataan liitinpinnat ja napsautetaan liittimet kiinni. Vikoja ei sen jälkeen olekaan. http://www.motomatti.fi/2021/04/california-1400-gts-kaasunasentopotenti.html

Toinen hiljattain ilmestynyt vika jonka vikailmoitukset menivät "hieman väärään osoitteeseen" oli kytkinkahvan asentokytkimessä. Se oli rikki mutta vikailmoitus vei hieman metsään. Vika vaikeutti myös ajamista siirtymällä vikasietotilaan. Salli myö ajaa sivutuki alhaalla.
http://www.motomatti.fi/2021/04/1400gts-kytkinkahvan-asentokytkin.html

[Summu]

Jos töipaikalla on mahdollisuus valita kannettava, niin suosittelen ottamaan "toughbook"-läppärin. Niissä on yleensä ip-suojaus ja auringossa luettava näyttö. Kun koneiden liisaus- tai poistoaika on 3-4 vuotta, niin lunastamalla sellaisen saa oivan koneen moneksi vuodeksi. Lunastusmenettely tulee halvemmaksi kuin ser-jätteen käsittely, kun koneita on kymmeniä tai satoja jäämässä nurkkiin kun uudet tulevat. Noin yleisen elämänkokemuksen tuomalla arvovalla totean, että monet käyttäjät saavat kohtuullisen huonoon kuntoon koneensa.

[motomatti]

Omakin eka läppäri on silloiselta työnantajaltani saatu paksu ja painava laitos. Siellä lepäävät Centauron moottorinohjauksen säädöt.
Vaimokulta myös kantaa, pyynnöstäni, muutaman vuoden ikäisiä läppäreitä duunistaan jotka on tyhjätty perusteellisesti. Toimisivat silti vaikka verkkokoneena niin kuin tämä anopilta perimäni mylly joka sekin on yli kymmenvuotias. Käyttiksenä Xubuntu. Jälkimmäinen päivittyy liki päivittäin automaattisesti.

Jos edellinen kirjoitukseni oli hieman pitkä niin mainittakoon että GuzziDiag ja sen lisäohjelmat eivät vaadi juurikaan suorituskykyä. Kunhan on jonkinlainen bittimylly.

[Camn]

Minä myös koetin sinnikkäästi saada reilut 3 vuotta vanhaa Lenovo T420 (kunnollinen „ musta“ työkone) kannettavaa itselleni. Tarjouduin maksamaan IT ammattilaisen kulut (”sertifioitu tyhjennys”). Ei käynyt päinsä. Konsernin tieturvapolitiikka ei salli. No can do  .

[Urpo ja Turpo]

Toimintakuntoinen Fieldworks -läppäri 90 -luvulta.
Magnesiumrunko, Win98, akku- tai verkkokäyttö.

[Hajakenttä]

Minä myös koetin sinnikkäästi saada reilut 3 vuotta vanhaa Lenovo T420 (kunnollinen „ musta“ työkone) kannettavaa itselleni. Tarjouduin maksamaan IT ammattilaisen kulut (”sertifioitu tyhjennys”). Ei käynyt päinsä. Konsernin tieturvapolitiikka ei salli. No can do  .

Nykyaikaisessa tietokoneessa on monta paikkaa, johon voidaan sijoittaa vakoilukoodia. Kiintolevyt voidaan tyhjentää ja ammattilainen osaa tyhjentää myös sen pahamaineisen MBR sektorin, ja osaa sen harrastajakin kun hiukan opettelee. Pelkkä tyjennys ei riitä vaan levy täytyy ylikirjoittaa. Koneessa on myös muita muisteja, joiden tyhjentäminen vaatii vahvoja taikoja tai ei käy päinsä lainkaan. UEFI muisti vastaa nykyisin BIOS muistia ja hoitelee laitteen alkukäynnistyksen. Sen tyhjentäminen ei käy päinsä, koska sitten laite olisi käyttökelvoton (paitsi jos osaa ladata siihen uuden sisällön). Melkein kaikissa laitteissa on secure-boot flash muisti, jossa on lähes koko käyttöjärjestelmä tärkeimpien avaimien ja käyttöoikeuksien kera. Sen tyhjentäminen on lähes mahdotonta jo nimenssäänkin ilmenevästä syystä, eihän se olisi turvabootti jos sitä voisi vahingottaa. Se on falashmuisti piiri emolevyllä ja täytyy fyysisesti poistaa kolvilla ja tuhota. Tilalle voi asentaa uuden tyhjän, jos tarvitsee selllaisen, minä en tarvitse. Useimmat verkkouhteysmodulit sisältävät muistia, joissa on ainakin salasanoja ja käyttäjätunnuksia. Kuka osaa tyhjentää ne ilman varsinaisen verkkoliikenneohjelman vahingottumista? Ainakaan kovin halvalla näitä putsauksia ei voi tehdä. Sopii siis epäillä vahvasti, että asiakas, joka lupaa hoitaa tyhjennyksen, ei pysty sitä tekemään niin halvalla, että se alittaisi koneen arvon. Teollisessa mittakaavassa on mahdollista kunnostaa käytettyjä laitteita uusiokäyttöön, sellaisia myymäöitä on, mm. Taitonetti.

===============

Kun kerran tuli puheeksi, niin:

Vakoilukoodi johonkin flashmuistiin sijoitettuna on tosi pieni koodinpätkä. Periaatteessa se on sanamalainen kuin omaan käyttöön tarkoitettu varmuuskopiontiohjelma. Tein vastikään itselle sellaisen kikkareen, kun saatavilla olevat valmiit backupohjelmat ovat kaikki niin järkyttävän monimutkaisia ja turvallisuuskin on epäilyttävä. Kaikissa niissä on myös joitakin puutteellisuuksia, mitä missäkin, ei yhtään kunnollista. Periaatteessa on kuitenkin kyse hyvin yksinkertaisesta hommasta. Siksi tein oman. Laitan sen tässä jakoon, saa käyttää avoimella lisessillä. Se on Linux/Unix ohjelma, mutta sama toimii soveltaen Winukallakin. (Varsinaista koodia siinä on ne 13 riviä, joissa ei ole kommenttimerkkiä #.)

Koodia: [Valitse]

#!/bin/sh
if ! mount | grep -qE '^/dev/[^ ]+ on /media/timo/backupkortti '
then
    echo "Kohdetta bacupkortti ei löytynyt, tai se ei ole mountattu. Laita muistikortti kiinni, tai mounttaa se."
    exit 1
fi
mkdir -p /media/timo/backupkortti/Arkisto
if
cp -ua /home/timo/ -t /media/timo/backupkortti/Arkisto/ | echo "Tehdään varmuuskopiota kohteeseen backupkortti, odota!"
then
echo "Tehty!"
else
echo "Hups. Jotain meni väärin."
fi
# Tämä tekee kotihakemiston varmuuskopion sd-kortille
# inkrementaalisesti.
# kortin on oltava nimeltään backupkortti ja ext4 formatoitu.
# Jos backupkortti on formatoitu johonkin muuhun tiedostojärjestelmään, vaikka
# fat32, niin kopiointi kestää kauan ja tulee paljon virheilmoituksia.
# Käynnistä tämä päätteessä komennolla:
# ./tbackup.sh
# Tämä kylläkin kannattaa siirtää sudona rootin hakemistoon:
# /usr/bin
# Silloin se käynnistyy komennolla:
# tbackup.sh
# Muista ajaa komento: chmod a+x tbackup.sh ensin, jotta tulee käyttöoikeus.
Kuten koodista näkyy se kopioi käyttäjän kotihakemiston sisällön sd-kortille, mutta muistipaikka voisi olla muukin, vaikka web-osoite. Käytän tähän päivittäiseen varmuuskopioon sd-korttia koska tässä laitteessa sattuu olemaan sellainen sd-kortin slotti, johon kortti piiloutuu kokonaan, eikä siis haittaa, vaikka se on siellä aina. Ohjelman nimi on tuo tbackup.sh, joka voi olla muukin kunhan pääte on .sh.