Viihdyin itse poikkeuksellisen hyvin Marjoniemessä. Paljon puhuttiin tekniikastakin mutta onneksi oli muitakin puheenaiheita.
Marjoniemessä pääsin myös vianetsintähommiin. Parit vikalogitiedot löysinkin mutta niillä ei ollut tekemistä ulkomaan kilvissä olevan California 1400:n huonoon käynnistymiseen. Alhaisen akun tehon näki jo pyörän ajotietokoneenkin näytöltä.
Sunnuntaina suuntailin Marjoniemestä tihkusateessa Ylivieskaan toiveena että hieman kirkastuisi lännemmässä. Ouluun oli suunta. Sade helpottikin jo Tupoksessa.
Sittemmin ei olekaan ajaessa juuri satanut. Oulussa seikkailin kaupungissa ja pääsin tutustumaan paikalliseen mp-rakentelukulttuuriin.
Oulusta suuntailin tiistaina eri reittiä tulleiden kahden veljeni kanssa Saariselälle. He kun olivat menossa sikäläiseen kokoontumiseen. Itse hyödynsin veljeni viikon ajaksi hankkimaa kelomökkiä. Sieltä suuntailin erinäisille retkille. Perussuunnitelmana oli käydä Berlevågissa. Siellä kun en ole vielä käynyt. Tein kaksi yritystä. Kummallakin kerralla jäi käymättä: kyseisestä suunnasta vastaan tulleet motoristit kertoivat että lämpöä oli vain muutama aste ja vesisade pääosin jatkuvaa. Jokin toinen kerta sitten. Sen sijaan kävin tapaamassa taiteilijaystävääni korpiateljeessaan ja yöpymässä siellä. Rattoisaa oli vaikka ulkona satoikin.
Saariselällä sinällään oli kohtuulliset ilmat. Melkoinen kermapersekokoontuminen se onkin. Väkeä varsin runsaasti. Parina iltana paikallisessa baarissa juttujaan kuuntelin kunnes väki siirtyi kylpylöihinsä ja kelohuviloihinsa. Tyylinsä siinäkin mutta jotenkin jäi halju fiilis verrattuna perinteisempään kokoontumiseen. Vastakohta Pystymettälle. Mutta kai se niin onkin että hotelli/mökkikylätapaamiset on tulevaisuuden suunta. Marjoniemessä sentään oli telttailijoitakin.
Teltta on varma reissukaveri: voi yöpyä riittävän miellyttävästi kun tarvitsee eikä juurikaan tule kustannuksia. Mutta rajoitteensa siinäkin. Eikä tällä kertaa minullakaan mukana.
Eilen lähdimme Saariselältä alkuiltapäivällä pois, yövyimme matkalla ja kuuden pintaan tänään kotona. Pyrimme välttämään pääteitä. Melko hyvin onnistuimmekin ja saimme ajaa ns. omaa vauhtia suurimman osan matkaa. Pikku-Brevakin pysyi hyvin remmissä C14:n ja Norgen kanssa. Tosin yli sataa emme tainneet ajaa juuri missään vaihteessa. Kuvia tuli otetuksi melko paljon. Niistä osa myöhemmin blogissani. Tein myös tarkkoja kulutusmittauksia matkan aikana. Pientä vaille tuli 3000 km täyteen. Siitä myös myöhemmin. 12 tankkausta.
Remonttia ei tarvinnut matkan aikana tehdä ellei sitä lasketa että aikani kuluksi katselin oman pyöräni teknisiä arvoja GuzziDiagilla.
Kiitokset heille jotka muistivat minua pikku lahjomilla!
