Junkers kirjoitti asiaa.
Viikonloppuna tuli todistetuksi kokemuksen (tottumuksen) voima hyvässä ja pahassa. Paha ensin. Liikennejärjestelyt olivat muuttuneet. Itse laitoin jo vilkun päälle vasemmalle kääntyäkseni mutta huomasinkin että on tullut lisää kaistoja ja pitääkin ryhmittyä oikealle ja kiertää kahden kiertoliittymän kautta että pääsee kohteeseen. Selvisin siis helpolla. Tosin takana tullut auto joutui vuokseni jarruttamaan ja tekemään väistön.
Sitten tulee kaveri samaan kohteeseen. Vilkku hänelläkin vasemmalle ja kääntyi myös vasemmalle vauhdilla koska vastaantulijoiden liittymäkaista oli sopivasti kohdalla. Käytännössä keltaisen viivoituksen ja kahdensulkuviivan ylitys sekä kääntymisen kieltävän liikennemerkin noudattamatta jättäminen ja noin sadan metrin ajo vastakarvaan.
Siinä kahvitellessa kaveri tuumaili että menevät muuttamaan ennalta ilmoittamatta liikennejärjestelyt. Viime syksynä oli vielä laillista ajaa em tavalla kun samalla porukalla siitä ajettiin. Ei kääntymiskieltoa eikä yksisuuntaisia osuuksia.
Hyvässä taas se kun lähdin Kerholta kotiinpäin ja, tällä kertaa eri kaveri, ajoi edelläni Ylöjärven Soppeenmäen taajaman läpi. Jalkakäytävällä lapsiperhe polkupyörillään, nuorimmaisella kolmipyörä, ajoivat alamäkeen. Mitään huutoja en kuullut mutta se pienin antoi mennä vapaalla ja kääntyi korotetulle suojatielle aivan kaverin nenän eteen. Tehtiin jarrutus pysähdyksiin. Mitään vaaratilannetta ei syntynyt sillä kaverilla itselläänkin on ollut pienokaisia jotka säntäilevät kielloista ja opeista huolimatta. Pikkuinen huomasi meidät vasta kun oli suojatiellä ja säikähti kauheasti. Silloin kuulin myös vanhempiensa karjunnan. Takaa päin tilanne saattoi näyttää pahalta. Jäätelökioski oli siellä tien toisella puolen. Yksi motivaatio täyttää pienen mielen.
Kun näkee liikenteessä alle metrisiä henkilöitä niin voi sattua melkein mitä vain. Täällä Peltsulla on pikkupoika joka käyttää suojatietä mutta juoksee sen yli niin kovaa kuin pikku jaloilla pääsee sen kummemmin sivuille katsomatta. Ymmärrän logiikan: mitä vähemmän aikaa menee tien ylitykseen sen vähemmän aikaa on autoilla ajaa päälle. Hommasta vain puuttuu yksi muuttuja: ajoneuvo joka olisi nähtävissä. Myös siinä on logiikkaa ettei katso lainkaan tuleeko autoja: ei tarvitse odottaa koska ei edes tiedä niistä. Jotenkin tuttua omasta lapsuudesta..... Luotetaan aikuisiin. Niihinkin joista ei edes tiedetä.
Myös aikuisilla on hetkiä että yksi asia täyttää mielen. Se saattaa olla puhelimen soiminen juuri silloin kun pitäisi tehdä muuta. Siinä tapahtuu monenlaista jonka psykologi voi ehkä avata. Ristiriita siitä että on valittava kahden asian väliltä. Saatetaan siis menettää hetkeksi tietoisuus siitä mitä ollaan oikeasti tekemässä kun tavoitellaan kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Puhelin, tms ei aiheuta ajona aikana vaaratilannetta liikenteeseen jos siihen ei kiinnitä huomiota. Jos taas kiinnittää huomiota niin ei puhelin ole silloinkaan syyllinen vaan se että se sitoo omasta päästä huomiokykyä joka on muusta pois. Saati sitten jos sitä lisäksi katsellaan. Aivot voivat liikenteen kannalta olla kokonaan poissa pelistä hetkittäin. Silti tämä on tavattoman yleistä. Ilmeisesti moottoritie on sitä varten että seurataan muiden tekemisiä muualla ja kerrotaan että täälläpä ajellaan. Turhaa tietoa molempiin suuntiin. Vain kivan vuoksi.
Valitettavasti vain keskustelu tuppaa usein menemään muiden tienkäyttäjäryhmien syyttelyksi ja mollaamiseksi. Oma ajotapa ja oman viiteryhmän liikennekäyttäytyminen hyväksytään kritiikittömästi oikeaksi ja perustelluksi.
Varmaan näin voikin olla joissain liikenteen käyttäjäryhmissä. Mutta moottoripyöräilijöillä ei niinkään. Moottoripyörällä häiriköidään liikenteessä. Temppuillaan ja kikkaillaan. Ajetaan ylinopeutta vain huvin vuoksi. Paheksuntaa voi syntyä jo siitä että ohitetaan hitaammin ajava. Sitä vaan ei liikenteessä tiedä että toisen ajoneuvoluokan kuljettaja voi hermostua pelkästään siitä että joku ajaa ohitse. Tämän asian näkee liikenteessä melko usein.
Moottoripyöräilijä ei siis kokonaisuutena ole sellainen ryhmä jonka voisi paketoida johonkin tarkkaan rajattuun muottiin., Ihmisyksilöt sen sijaan kykenevät tekemään oman luokittelun vaikka seuraavasti: sellainen kuin minä; ajan aina asiallisesti, en tee virheitä ja olen suvaitsevainen liikenteessä, jne. Sellainen ryhmä on varmasti olemassa mutta kuuluuko siihen enää itsekään jos tekee poikkeaman omasta toiminnastaan?
Sellaisena tuskin kovin moni ei-motoristi näkee moottoripyöräilijät kokonaisuutena. Tosin on havaittavissa että muutosta on tapahtunut: moottoripyöräily on aikuistunut voimakkaasti. Järjestötoimintaa on enemmän kuin koskaan ja se muokkaa käytöstä. MC- MK- ja MP-kerhot eivät yleensäkään salli että heidän jäsentensä käytös on hankalaa muille. Kylillä pitää käyttäytyä arvonsa mukaisesti eikä pidä herättää negatiivista huomiota. Tosin ennakkoluulot ovat vielä syvällä.