Ainakin itsellä tuo puhelin on käytännössä aina mukana ja helposti käytössä. Yhteys on yleensä vain liittymästä kiinni. Omassa pyörii muutamasta megasta sataan megaan, sillä kyllä imaisee nopsaan vaikka kokonaisen manuaalin. Eikä tuo nyt kovin kärsineen näköinen ole, vaikka sitä on mustillakin käsillä käytetty, sen voi kyllä putsata..
Itse toki isommissa remonteissa ennakoin sen verran, että käyn toimenpiteen etukäteen läpi tuvan puolella. Jos sitten tarvitsee kesken homman manuaaliin turvata, niin sen voi sitten ottaa vaikka puhelimesta esille.
Reissun päällä puhelin on voittamaton, harvemmalla on kiinnostusta kanniskella läppäreitä tai kirjastoa mukanaan.
En osaa oikein kuvitella tilannetta jossa tarvittaisiin teknisiä tietoja reissun päällä. Tieto lähimmästä rengasliikkeestä on kyllä joskus ollut tarpeen.
Kun reissussa ollaan niin silloin ajetaan, ei korjata. Tai ei ainakaan itseni ole juuri tarvinnut näppejä liata. Akku on poikinut tien päällä ja kerran meni virranjakajaan niin paljon vettä että kipinä katosi. Asia ehkäistiin jatkossa katkaistulla maitotölkillä. Kaunishan ei täysmaitopurkki ole mutta hoiti sadesääongelman. Akku tarvitsi korvaavan tuotteen lähimmästä kaupungista. Pari tuntia siihen kului.
Quotasta hajosi laturin staattori Kemijärven ja Sodankylän välillä. (Tai jo aiemmin mutta sitä en huomannut) Uudehkosta pyörästä. Mutta ei se matkaa katkaissut. Vaihdettiin akkua pyörästä toiseen ja niin edettiin Sodankylään jonne staattori tuli lentopostissa aamuksi. Lisäksi tarvittiin pienkonekorjaamon työkaluja. Tämä varikkokäynti tosin venyi liki viikoksi sillä korjaamon isäntä perheineen olivat kovin vieraanvaraisia. Mutta se on taas oma juttunsa.
Kaverin BMW G/S:n vaihdelaatikko hajosi likellä Pudasjärveä illansuussa. Otettiin huone matkustajakodista. Seuraavana aamuna paikalliseen kelkkakorjaamoon pyörä sisään. Saatiin vuokrattua työpöytä. Vaihteisto irti, palasiksi, Oulusta tilattiin uusi laakeri, käytiin syömässä, lunastettiin laakeri Matkahuollosta, vaihteisto nippuun ja illaksi Ylöjärvelle. On siis kokemusta korjauksista tien päällä ja montaa pyörää olen tarjoutunut korjaamaan mutta harva outo antaa korjata.
Erään kerran meni yhdeltä kaverilta Gold Wingistä kannentiiviste lapinreissulla. Se pisti hieman miettimään mutta lähistöllä oli maatalo ja kyseltiin sieltä että olisiko alumiini- tai kuparilevyä pientä palaa. Toki sellaista löytyi mutta hyvin kuhmuista. Oli ollut sepän pajan huuvassa edellisellä kerralla. Pyörästä kansi irti, mikä ei ole bokserikoneessa ollenkaan hankalaa. Taltalla ja lainatulla viilalla tehtiin reiät peltiin vanhan tiivisteen mukaan. Iltanuotiolla sitä sitten tulessa käänneltiin että pehmenisi. Aamulla asennettiin paikalleen. Vettä syyläriin ja matka jatkui. Kaunis se ei ollut.
NTX750 sylkäisi öljyä pihalle Pellon pohjoispuolella. Reissukaverit olivat huolestuneita. Ajeltiin sitten hiljalleen ja tuli maatalo tien varressa näkyviin. Sieltä pyydettiin puolen metrin pätkää puutarhaletkua. Saatiin eikä maksanut mitään. Hetken aikaa hikistä tuhrausta ja huohotinletku vaihtui uuteen. Myöhemmin pyörä pestiin leirintäalueella. Se vesiletku kesti pidempään kuin alkuperäinen.
Samasta pyörästä repesi toinen kaasuttimen kumeista joskus myöhemmin. Se korvattiin ilmastointiteipillä sillä kertaa. Myös muovikassia mietittiin korvaajaksi mutta teippi voitti.
Näitä asioita en pidä muuta kuin pieninä viivytyksinä. Ei matkan keskeytyksinä. Vielä ei ole tarvinnut omaa eikä seurassa olevienkaan pyöriä pakettiautolla noutaa. Kun on hieman työvälineitä mukana niin mikä on matkaa tehdessä.
Silloin kun oli japsipyöriä itsellä niin nuo tielle jäämiset olivat tuttu juttu. Mutta koskaan ei tullut ajettua 50 km kauemmas omasta tallista. Kyläpärräilyä lähinnä.
Noita matkan varressa sattuneita sähläyksiä on useita ja liki kaikki mielenkiintoisia kokemuksia. Puolen miljoonan kilometrin matkaan mahtuu monennäköistä. Taitaisin saada kirjan aikaiseksi jos noita kirjailisi muistiin.
Mielikuvitus ja jonkinlainen tekniikan ymmärrys on hyvä olla että ei jää pulaan. Hiljattain kuollut Robert M. Pirsig avarsi maailmaani tekniikan omaksumisesta teini-iästä lähtien vaikka silloin en jaksanutkaan koko kirjaa lukea. Myöhemmin kyllä. Siinä jaotellaan motoristit kahteen ryhmään: klassisiksi ja romantikoiksi. Oman mielipiteeni mukaan ei jälkimmäisille pitäisi antaa moottoripyörää lainkaan.
Tiesittekin varmaan että rasvattomalla maidolla voi paikata renkaan?