Tänään avattiin ajokausi oikein joukolla. Pari päivää sitten otin Annin esille ja laittelin kuntoon sen verran, että voi ajaa. Kerrasta lähti käyntiin, oli talven aikana akku koko ajan kiinni ja pari kertaa laturissa.
Ajoon oli lähdössä toistakymmentä paikkakuntalaista harrastajaa. Ennen lähtöä muistimme motoristitoveriamme Esko Osmiota, joka kuoli viime keskiviikkona. Kun emme ole laulumiehiä, annoimme moottoreiden laulaa hetkisen Eskon muistoksi. Hän oli innokas motoristi ja oli kutsunut koolle tämänkin ajokauden aloituksen. Hän oli myös järjestellyt paikalle kylämme aktiiviset nuoret enduro kilpa-ajajat. Sain itsekin kokeilla enduropyörällä ajoa ja otin tietenkin kauden ensimmäiset lipatkin. Vahinkoa ei tullut, vain maineelle ja kunnialle kolhaisu. Enduro on sellaista, kuulemma. Ajolenkkimme kääntöpaikalla perinteisellä kioskilla kahvitellessamme kuppilan emäntä tuli karamellipussin kanssa pöytiimme kierrokselle. Oli Esko jättänyt karamellipussin meitä odottamaan, tiesi kuolevansa, ja tiesi meidän ajavan juuri sinne, tyypillistä Eskon huumoria. Esko Osmio oli pidetty ja kaikkien tuntema ja kaikkien aina iloinen ystävä. Hän oli monessa yhdistyksessä mukana, ja useimmissa puuhamiehenä. Hän oli myös Joutsan kunnanvaltuutettu.
