Tuo heikko maadoitus on kyllä monesti ongelmana muussakin viassa. Yleensä kyllä juuri startti sen ekana huomaa.
Ainoastaan mainitsin sen että startin välittömällä maadoituksesta sinällään ei ole huolta. Käynnistimoottori, kuten TTT, asian ilmaisi, on hyvä "mittari" siihen että onko virtapiiri kunnossa ja onko sähkövirtaa ylipäätään saatavissa.
Ongelma on vain se että ei voi aina tietää onko vika startissa, akussa vain muualla virtapiirissä. Siksi koko virtapiirin läpikäynti on tarpeen. Startin suhteen se on helppo: on vain kaksi erillistä virtapiiriä eli se joka kulkee starttinapin kautta ja erillinen virtapiiri joka toimittaa startille akulta suuren käynnistysvirran.
Jos käynnistysnappia painaessa kuuluu kilaus alhaalta vasemmalta voi todeta että nappi toimii.
Sen toimittama sähkö menee startin solenoidin (periaatteessa iso kytkentärele) vetokäämille joka saa käämin sisällä olevan rautasydämen liikkeeseen. Rautasydämen päässä on kytkentäkärjet ja solenoidin kannessa on niiden vastakappaleet. Tarvitaan siis molempien kärkien yhtäaikainen kytkentä että akulta paksua kaapelia myöden solenoidille tuleva virta kulkee kärkien kautta starttimoottorin hiiliharjoille jotka siirtävät virran startin ankkurin päässä olevalle kommutaattorille ja virtapiiri sulkeutuu aiheuttaen vääntömomentin ankkuriin. Voima välitetään bendix-laitteen kautta moottorin käynnistinkehälle. Systeemi on siis hyvin yksinkertainen. Varsinkin kestomagneettimoottorissa kuten Valeo.
Akku maadoittuu maajohdolla runkoon, runko moottoriin ja vaihteistoon ja startti edellämainittuihin ilman yhtäkään johtoa.
Siitä syystä jääkin helposti huomoimatta "se toinen puoli" sähkön toimittamisesta laitteille.
+ navasta lähteneitä johtoja tarkastellaan erittäinkin tarkasti mutta maadoituspuoli saattaa herkästi unohtua.
Maadoitusvika voi tehdä omituisia ilmiöitä sillä sähköllä on halua kuitenkin kulkea ja se voi karata väärille teille aiheuttaen omituisia vikoja tai tuhoa jos virtapiirit eivät ole kunnossa.
