Todella asian vierestä

[Vierailija]

Tanskandoggi on rauhallinen koira.

Jokunen vuosi sitten yksi kaveri yritti täällä kasvattaa huskyjä omakotitalon pihalla häkissä. Eivät pysyneet, niillä täytyy olla toimintaa, jos ei isäntä järjestä, sitten itse. Ikävä vaan, että uuden toimintasäteen sisäpuolella sattui olemaan lampaita eli parin-kolmen karkaamisen jälkeen harrastus loppui.
Oikein ystävällisiä ja mukavia, vähään tyytyväisiä koiria, mutta toimintaa pitää olla.

Eri tilanteisiin eri koirat, rotujahan on ääretön määrä.

[motomatti]

Husky on kiva koira mutta sen täytyy liki päivittäin saada temmeltämään itsensä puhki.
Taannoisessa asuinpaikassani Itä-Suomessa oli kaverilla vaimoineen husky-farmi. Kaksi täysimittaista vetokoiralaumaa.
Siinä oli molemmille tehtävää joka ainoaksi päiväksi. Vetämään piti päästä oli turisteja tai ei. "Polttoainekustannukset" olivat samat joka päivälle.
Samalla tontilla oli myös mönkijä/kelkkayrittäjä. Hänellekin riitti asiakkaita mutta suurin osa ulkomaanturisteista oli kiinnostuneempia koirista. Koirien vetämässä reessä sai lumipölyä kasvoilleen ja ratista ilmaa, kelkkakyydissä samoin mutta ei aina raitista ilmaa. Kelkalla/mönkijällä ajaminen oli sitten erikseen eri hintaan. Valjakkoa ei voinut ajaa muut.

[GinTurismo]

Tuolta otettiin n. vuoden ikäinen löytökoira 5 vuotta sitten:
http://www.boondocks.fi/Boondocks_oy/Koirat.html

Oli kyllä opetettu sisäsiistiksi ja tassua tarjosi jo lähes pyytämättä, mutta oli tainnut keppiä saada, kun pelkäsi heti kun otti kepin käteen. Vieläkin pelkää kärpäslätkän ääntä. Toinen oli kivet tai lumipallot; kun noukki maasta kiven niin koira juoksi jo ympyrää. Oli kai oppinut väistelemään. Siitä on onneksi jo pois oppinut. Liekö ollut jonkun perheen koira, ja perheessä luonnevikaisia teinejä ? Koira oli ehkä hylätty kun oli kasvanut täysikokoiseksi.

Tuleehan sen kanssa väkisin ulkoiltua, mikä on toisaalta hyvä, ei tulisi ehkä muuten lähdettyä. Pihassa on kyllä n. 10 metrin juoksunaru, ja siinä se tykkää viettää kauniit kesäpäivät. Ei sen takia että liikkuisi, mutta hakee sopivan varjopaikan ja keskittyy mielipuuhaansa eli nurmikolla kyljellään makaamiseen.

[TunturiTT]

Käytännössä kaikilla koirilla on tarve liikkua. Sen laiminlyöminen on jo jonkin asteista eläinrääkkäystä.

[motomatti]

Tää on hyvä ketju. Ei mene yhtään asian vierestä kuten noi muut....

[TunturiTT]

Serkkutytöllä on espanjalainen löytökoira. Minun mielestä noita kodittomia sijoituskoiria olisi löytynyt lähempääkin, mutta onpahan nyt yksi koira pelastettu pahemmalta.

[Vierailija]

Sijoituskoira on eri juttu.

Tyttären toinen koira, lagotto romagnolo, oli sijoituskoira eli koiran kasvattaja sijoitti sen tyttärelle, joka hoiti sitä niinkuin omaansa. Koiralla teetettiin 2 pentuetta, kasvattaja sai pennut (ja myi eteenpäin) sitten tytär sai koiran omaksi. Sijoituskoira on edullinen tapa saada rotukoira - erityisen edullinen se on kasvattajalle, 14 pentua á 1000 €. No, kaikki ovat tyytyväisiä, myös koira!

[TunturiTT]

Juu, taisi itseltä lipsahtaa väärä termi. Mutta siis kodittomia, aikuisia koiria saa Suomestakin.

[Jukka Laine]

On kyllä kerrassaan veikeä koira tuo lagotto. Ittelläni oli 7 vuotta moinen. Nokkela ja tarkka kirsuinen otus ja allergiavapaakin vielä, elikkä ei pölise. MOT.

[GuzGuz]

Oma ehdoton lemppari koirista kenen kanssa monet reissut heitettyä on yksi canis lupus familiares unkarin paimenkoira.
Pennusta asti tuli yhdessä telmittyä, vahinko molempien mielestä että joutui kaupunkiin ex naissuhteen mukana.
Nähdään kyllä silloin tällöin vieläkin ja ilopissit tulee tavatessa aikuiseltakin, siis koiralta.
Varsinainen jääräpää ja hulivili.
Keppiä kun heitti noudettavaksi, niin ei korvaansa muka lopsauttanut, katsoi hetken silmiin ja sitten sännättiin hakemaan parit muutkin kepit samantien.
Ensimmäisen kerran kun kohtasi poron, niin pikku ihmettely ja sitten mentiin, oli valmis paimentamaan koko lapin tokat samantien.
Puoli päivää oli reissussa, mutta hyvin takaisin haisteli polkunsa.
Naamani tuli perusteellisesti nuoltua palatessa ja asia tuli selväksi, ai ettei hommat hoideta vai?
Kaupunkiinkin kuulemma sopeutunut, mutta jos talutusnuora on jotain hammasta pehmeämpää niin se on äkkiä poikki.

[jjp]

Oma ehdoton lemppari koirista kenen kanssa monet reissut heitettyä on yksi canis lupus familiares unkarin paimenkoira.
Pennusta asti tuli yhdessä telmittyä, vahinko molempien mielestä että joutui kaupunkiin ex naissuhteen mukana.

Kääpiösnautseri. Me ei enää nähdä. Exä otti niin nokkiinsa, kun löysin heti uuden(tai uusi löysi oikeestaan mut), että eka joulukorttikin tuli paluupostissa. Sörsselsöni on kyllä ilmeisesti jo manan mailla. Tuskin nimittäin elää yli neljännesvuosisadan. Virallisestihan se oli exän, mutta omasta mielestään mun. Karvanaamoja molemmat.

[TimoEv]

Meillä oli joskus Isosaaressa asuessa sähveri. Täysin peloton, ei arkaillut mitään. Kasvattajan mukaan piti kokeilla onko paukkuarka; Lainasin asevarastolta Suomi kp:n, heitin koiralle luun ja päristin rumpulippaan tyhjäksi. Koira vain vilkaisi ja jatkoi syömistään. Sama juttu valopistoolin kanssa.
Varusmiehet krapsuttivat, silittivät ja kehuivat yhteysaluksessa kilttiä koiraa ja muistivat kertoa, että sen "...kapiaisen susikoira on ihan hullu..."

Jouduin luopumaan pitovaikeuksien takia ja koira meni saman tien...

[motomatti]

Pitovaikeuksien vuoksi on pitänyt luopua monesta.
Tämä nykyinen sentään tulee vielä kutsusta luokse ja antaa rapsuttaa.

[TunturiTT]

Pitovaikeuksien vuoksi luovuttiin kissasta. Annettiin remontin edeltä veljelle hoitoon. Kissa oli täysin arvaamaton ja nippa nappa sisäsiisti. Päätimme, ettei kissa enää tule meidän remontoituun kotiin, vaan kohtaa loppunsa. Veljen avopuoliso veti tästä suunnitelmasta pussillisen herneitä nokkaansa ja vaati saada pitää kissan itsellään. Kerroimme kyllä avoimesti tuhovimmasta, jota Sulo oli meidän omaisuudelle ja terveydelle kohdistanut. Halusi silti pitää lemmikin. No, siellä on asunut jo kahdeksan tai yhdeksän vuotta, johtaen luonnollisesti sitä orkesteria. Varsin ikävä ei ole ollut, veljen avokkikin on pitänyt tervettä etäisyyttä samana ajan..

[jjp]

Noi koirajutut on joskus ihan älyttömiä. Lahdessa asuessani yhdellä nuorella parilla oli siinä naapurustossa 2 koiraa, muistaakseni shelttejä. Näyttelyjutut oli tietenkin tärkeitä. Toinen koirista ei olisi jostain syystä menestynyt siellä. Niinpä se sitten lopetettiin. Ihan perseestä. Meidän sörlssessöni oli yhdistetty muoto- ja ruokavalio. Sillä muodolla niin väli ollu. Ainakaan mulle.