Pikku Brevan näpräämistä

[@]

Olen suunnittelemassa uutta soolosatulaa Caliin ja käydyn keskustelun perusteella satulanpohjan värkkääminen lasikuidusta ei oikein houkuta. Minulla on työtilana autotalli ilman kunnollista ilmanvaihtoa, joten hiontapöly olisi ongelma. Olisikohan satulanpohjan tekoon muita suhteellisen helposti työstettäviä/taivuteltavia materiaaleja nykyisin tarjolla? Itse en ole asiaa seurannut vuosiin. Satula tulee olemaan varsin yksinkertainen, vanhan Bassa Lungan satulaa muistuttava:

http://www.thisoldtractor.com/mg_images/brochure_moto_guzzi_bassa_lunga_page_4.jpg

[TunturiTT]

Riittävän iso leikkuulauta. Eli polyeteenilevy. Helppo työstää ja taipuu lämmittämällä.

[motomatti]

Toki laminoinnin voi tehdä ulkonakin jos ei ole pakkasta eikä sadetta. Katoksessa, tms avoimessa tilassa tai vain tallinovet auki. Laminointihan ei montaa minuuttia vie. Käry on voimakkaimmillaan laminoinnin loppuvaiheessa ja sen jälkeen noin puoli tuntia. Kylmässä kovettuminen kestää pidempään jos asteita on vain 5 tai alle. Ja kuten kerrottu, polyesterin sisältämä styreeni ei ole kauhean myrkyllistä.

Materiaalin leikkaaminen ja hionta on syytä "ulkoistaa" sillä siitä syntyy pölyä. Itse leikkaan piirrettyä viivaa myöden yhden käden kulmahiomakoneella hyvin kapealla laikalla ja viimeistely karahiomakoneella jossa noin 40 mm hiontakiekko. Sillä pystyy tekemään aika jyrkätkin säteet. Ennen hiontaa on polyesterin kovetuttava lämpöisessä ainakin yön yli että leikkaus ja hionta onnistuisi. Tavallinen pölynsuojamaski ja suojalasit riittävät hommaan.

Muista materiaaleista pehmeä alumiinilevy taipuu hyvin mutta sen lujuus on heikko. Riippuu tietenkin paksuudesta mutta mitä paksumpaa, sitä työläämpää. Olenpa nähnyt vaneristakin tehdyn satulan pohjan ja olen itsekin käyttänyt puuta lasikuitupohjan jäykistimenä ja kiinnityskohtien vahvistamiseen. Myös manillanaru on hyvä jäykistemateriaali kun se laminoidaan lasikuidun sisään.

Lasikuitupohjan teko katkokuidusta ja polyesteristä on kuitenkin nopein ja helpoin. Ja sen voi tehdä suoraan joko peitetyn rungon päälle tai mitoittamalla erillisen mallin työpöydälle esimerkiksi uretaanimassasta tai finfoamista. Sen kun peittää muovikelmulla niin ei styreeni pääse tekemään pahojaan. Kovetinta kannattaa olla hieman enemmän että kovettuminen tapahtuu tavallista nopeammin. Se ei kuitenkaan juuri lyhennä kokonaiskovettumisaikaa.

Tapoja on siis muitakin mutta polyesterihartsi ja katkokuitu -yhdistelmä on helpoin.

[motomatti]

Mutta jos oikeaoppisesti tekee satulanpohjan niin ensin tehdään malli esimerkiksi uretaanivaahdosta (Sauna Satu) tai pullotavarasta. Myös finnfoam on suosittu. Siitä karkea muoto. Sen jälkeen muotoillaan haluttu muoto tarkemmin lasikuitupakkelilla ja saadaan siten tukikerros malliin. Sen jälkeen viimeistellään autopakkelilla ja hienokitillä. Muodossa pitää ottaa huomioon että ns. miinuskulmia ei rakenteeseen tule.
Kittauksen ja viimeistelyhionnan jälkeen malli maalataan kaksikomponenttimaalilla ja sen jälkeen mallin tulee muistuttaa valmista tuotetta mutta työvarojen kanssa.

Mallin pinta käsitellään useita kertoja irrotusaineella. (vaha tai juokseva irrotusaine) ja joka välissä kiillotetaan. Tämä toistetaan useita kertoja, jopa kymmenen kertaan parin tunnin välein. Annetaan irrotusaineen kovettua lämpimässä yön yli.

Seuraavaksi tehdään muotti mallin päälle. Siihen käy oikein hyvin katkokuitumatto ja polyesterihartsi. Rakenne tehdään paksu ja lisäksi jäykistiminä voi käyttää vaneria jos kohteessa on suoria pintoja tai pitkiä loivia kaaria. Kovetetaan muotti. Joko korotetussa lämmössä tai useita päiviä huoneenlämmössä.

Muotti irrotetaan mallista. Malli saa mennä rikki sillä se on tehtävänsä tehnyt ja joutaa sekajätteeseen. Muotin sisäpinnasta poistetaan mallin jäämät ja vesihiotaan että saadaan irrotusainejäämät pois.

Muotti viimeistellään ja maalataan 2k-maalilla tai erityisellä muottimaalilla sisä eli muottipuoleltaan. Maalin kovettumisen jälkeen irrotusainekäsitellään useaan kertaan.

Kun muotti on valmis niin siihen laminoidaan, yleensä suunnattua lasikuitukangasta tarpeellinen määrä kerroksia. Suunnitellut reuna-alueet ja kiinnityskohdat voi tehdä paksummin.

Muotti siis jää jäljelle ja sillä, periaatteessa, voi tehdä lukemattoman määrän samanlaisia tuotteita lisää.

Tässä yksi tekemäni café-satula: http://www.motomatti.fi/2011/12/retrolasikuitusatula.html
Toinen retro-kilpurisatulajuttu: http://www.motomatti.fi/2012/01/lasikuitusatulanpohja.html
Lisäksi etukatteita, lokasuojia, huggereita, ketjusuojia, erilaisia paneeleita ja koko pyörän muotoilujakin on tullut tehtyä. Jopa moottorin osia hiilikuidusta. JL-Meccanican kilpa-Guzzin katteet ja satula ovat käsialaani. Tein ne aramidihiilikuituseoksesta joten kestivät mukkelehtimisiäkin. Komposiittia on myös helppo korjata verrattuna muuhun muoviin.

[TunturiTT]

Ei se pakkanen haittaa. Se vaan hidastaa reaktiota, niin on enemmän aikaa läträtä. Se kappale vaan on tuotava lämpimään tekeytymään. Kavereiden kanssa kun on tehty isoja autohifijuttuja, niin ollaan käytetty pakkasta hyödyksi. Voi laminoida kerralla paksumpia koteloita, niin ei jää mahdollisia saumoja tai vahingossakaan irtokerroksia.

[@]

Kyllä Matin satulantekotaidotkin on vakuuttavia. Montakohan kerrosta sitä mattoa pitäisi vähintään laittaa? Ilmeisesti märkää märälle periaatteella vai annetaanko kerrosten välillä kuivua?  Lasikuitupohjassa olisi myös se hyvä piirre, että siihen voisi laminoida satulan kiinnikkeitä jos kiinnitys olisi tiedossa jo tässä vaiheessa. Joku näppärä kikka pitäisi kiinnitykseenkin keksiä. Calin etusatulan alkuperäinen kökkö kiinnitys ei ainakaan enää käy. Itse en osaa sanoa saisiko sopivia kiinnikkeitä tarvikkeina tai uudenpien Guzzien varaosina. Mielummin ostaisin kiinnikkeet kuin alkaisin itse värkkäämään.

[motomatti]

Tuli monta kysymystä kerralla mutta lähdetään kuitenkin perusteista. Tässä ex-duunipaikkani ja ex-duunikaverin kirjoittama yleisopas komposiiteistä: http://patria.fi/sites/default/files/attachments/komposiitit_-_loputtomasti_mahdollisuuksia-_mobile.pdf

Se on hyvä lukea lävitse niin tietää jo paljon enemmän.

Montakohan kerrosta sitä mattoa pitäisi vähintään laittaa

?
Riippuu siitä montako grammaa neliömetrille valitsemasi kuitu painaa ja mitä tyyppiä se on.
Satulahommaan suosittelisin noin 600g/neliö joka taipuu varsin helposti eikä siten oikaise kulmissa laminoinnissa jossa ei käytetä tyhjiöintiä tai injektointia. Huomaa että suunnattu kuitu taipuu kulmissa parhaiten 45 asteen kulmassa.
Muotti ei tarvitse niin suurta laatua vaan sen voi tehdä katkokuidusta. Sitä vain useampi kerros niin tulee jäykkää. Märkää märälle. Jos aika loppuu kesken eli hartsi geeliytyy niin homma pitää lopettaa ja antaa kovettua. Sen jälkeen hionta ja hiottuun pintaan voi taas jatkaa. Myös karhennuskankaan laminointi kohtiin joista aikoo jatkaa on hyvä konsti: ei tarvitse hioa vaan repäistä kangas pois ja ihailla samalla elmontulta.

Yleensä laminointihommassa on aina hieman kiirus.

Tässä ihan perusperus-ohjetta: http://www.kanoottipurjehtijat.fi/rakentaminen/lasikuituisen-kappaleen-tekeminen-muotista Huomaa lämpötila- ja kosteusrajoitteet. Polyesteri on herkkää kosteudelle. Lujuus kärsii. Epoksia ei kannata kosteassa paikassa edes yrittää. Ilmankosteus on helppo mitata. Nykyään saa edullisia yhdistettyjä lämpö- ja kosteusmittareita.
Lisäksi kannattanee lukea mitä tuonne aiemmin linkitin omasta komposiittiohjeestani moottoripyöräilijöille: http://www.mmaf.fi/documents/komposiittiliite.pdf

Lasikuitupohjassa olisi myös se hyvä piirre, että siihen voisi laminoida satulan kiinnikkeitä jos kiinnitys olisi tiedossa jo tässä vaiheessa.

Jos jälkeenpäin haluaa kiinnittää satulaan metallikiinnikkeitä niin ihan pultit läpireikiin mutta voi upottaa laminaattiin valmiiksi pultit joihin on hitsattu kantaan levynpalat, joissa on reikiä, tueksi. Yleinen konsti on laittaa niittimutterit valmiiseen pohjaan altapäin ja tukea ne vielä kuidulla ja hartsilla. http://www.ikh.fi/fi/search/NIITTIMUTTERI
Niittumuttereihin tarvitset asianmukaiset pihdit. Rosteriset mutterit koosta M6 tarvitsee jo hieman järeämpää kalustoa. Valikoimassa on herkempiäkin niittimuttereita jotka tekevät tähtikuvion tuekseen. Ne voi myös laminoida kiinni niin ei pyöri ainakaan läpi eivätkä törrötä pehmusteen läpi.

Vanerinpalasta on helppo veistellä muotti kiinnikkeelle ja laminoida hieman paksumpi palikka jonka sitten kiinnittää satulan pohjaan joko ruuveilla tai laminoimalla. Pop-niitti ei ole vaihtoehto. Se vain ei tykkää pysyä komposiitissa tarpeeksi lujasti.

Jos vaikuttaa siltä että jokin alue tulee liian levymäiseksi niin sitä varten voi tehdä muottiin muotoja. Levymäinen muoto ei ole luja.

Mielummin ostaisin kiinnikkeet kuin alkaisin itse värkkäämään.

Jos ei itsellä ole kaluja teräksen tai alumiinin muokkaamiseen niin tee kahden kuvannon piirustus mittatietoineen niin joka seppä voi tehdä sen mukaan jämptit osat.

Kaikki yllä olevat ohjeet pätevät muottiin tehtyihin laminaatteihin.

Satulan pohjan voi toki tehdä komposiittisenä vaikka lasilevylle mutta se on silloin vain suora levy. Sellaisia satuloita näkee nykyään. Kaikki muoto tehdään pehmusteella ja päällisellä. Vrt. Bobber-mallit.
Se taas periytyy siitä että alunperin tehtiin siten ja ja sitä nyt matkitaan.

[Olavi]

Tänään tuli vielä haettua satulan lopullista muotoa ureksin kanssa. Alan olla nyt aika tyytyväinen jälkeen . Jos huomenna ehdin, teen ensimmäiset lasikuitukerrokset. Biltemasta ostetut aineet on varattuna. Kyllä käyttöohjeet ja varoitukset haitallisuudesta on epoksipaketin mukana. Teen työt ulkosalla autotallin edessä olevassa katostilassa, jossa varmasti tuuletus toimii.  Saat sitten asettua lämpimässä autotallissa sen oma erillinen tulopoistoilmanvaihto päällä. Kun lujuusrakenne on kunnossa, teen viimeistelyt muotoon polyesteripakkelilla. Sitä Bilteman vakiotavaraa. Pyöreät muodot ei ole ihan helppo juttu. Symmetria vaatii vielä mittaamista pakkelia, hiontaa ja mittaamista.... Satula etupään keskitys oli alunperin viallinen, se on nyt oikaistu satulan mitoituksessa.

Seuraava vaihe maalaus, pohja ja pintamaalaus on isoin kysymysmerkki, miten ja millä aineilla. Tässä olen kirjaimellisesti aivan uuden edessä. Onnistuuko edes hyvin kotikonstein. Pitäisikö antaa ammattimaalarin tehtäväksi. Satulan pinnasta reilusti yli puolet on maalipintaa, joten mikään sinnepäin söhellys ei tule kyseeseen.

Kolmantena vaiheena on sitten pehmuste ja pintamateriaalin ompelu. Taas ollaan sitten niin epämukavuusalueella, kun vaan mahdollista.

Kiitos kaikista kommenteista ja taustatiedosta näitä lasikuituhommia koskien. On tässä oppia kerrassaan .

[TunturiTT]

Ihan tavallinen polyesterikitti käy tasoitukseen. Paketin ohjeen mukaan, jos ei ole näppituntumaa.
Pohja- ja pintamaalaukseen kannattaa käyttää paikallsen maalikaupan ohjeita ja tuotteita. Tosin, Mastonin hiontapohjamaalista on hyviä kokemuksia, ihan spraytavarasta. Sehän hiotaan tasaiseksi kuitenkin, niin spraykin käy. Kerroksia toki saa silloin ruiskia enemmän, kun pullosta kerrosvahvuus on pienempi.
Olen maalannut pintaakin maalikaupan spraypulloon sekoitetulla maalilla, ihan kelvollista, parempi jos jaksaisi vielä myllyttää. Muutoin olen maalannut ihan tavallisella pikkukompuralla ja yläkannuruiskulla. Halpakin menettelee, kun on riittävä vedenpoisto kompressorilta. Automaaliliikkeestä saa myös tarvittavat silikoninpoistolaput, pölynpoistolaput ja tarvikkeet. Myös laadukkaat hiontakamat. Vaikka maalattava ala olisi pieni, kannattaa panostaa materiaalien laatuun.

[@]

Kiitoksia Motomatille yksityiskohtaisista ohjeista. Hain mökilta käsityökaluja sekä toin myös vaneria, SPU-levyä, ym. erilaista umpisolumuovia. Ajattelin kyhätä satulanpohjan mallin runkoputkien väliin kiinnitetyn vanerilevyn päälle. Toinen muotoonsahattu vanerinpalanen tulee takalokaria vasten kunhan saan sellaisen hommattua.  Vaneriin on hyvä liimata SPU-levystä veistettyjä paloja urtsilla ja muotoilla satulanpohjaa ahterille sopivaksi. Varsinaista muottia en ole ajatellut tehdä, vaan laminoin lasikuidun polyesterillä mallin päälle. Olisiko olemassa helpompaa tapaa irroittaa satulanpohja mallista kuin em. geelit ja vahat, jotka ovat enemmänkin muotteja varten? Jotain sinne väliin pitäisi laittaa, että tekeleen saisi ehjänä irti. Vai sulattaako polyesteri esim. höyrynsulkumuovin?

[TunturiTT]

Ruskea pakkausteippi irtoaa hyvin kuidusta. Myös jotkut maalarinteipit. Ei tarvi päälleen muuta. Pinnastahan ei tietenkään tule kovin nätti, just sellainen, kuin sun teippaus.

[@]

^Ruskea pakkausteippi vaikuttaa hyvältä idealta. Voihan sen päälle vielä levitellä jotain autovahaa tms. mitä nyt sitten autotallista sattuu löytymään.

Kolmantena vaiheena on sitten pehmuste ja pintamateriaalin ompelu.

Mistä olet ajatellut tehdä pehmusteen? Pohdiskelin iv-kanavien eristykseen käytettävää Armaflexiä, se on mukavan pehmeää ja jämäkkää. Onkohan kellään tästä kokemusta?

[TunturiTT]

Voi. Mutta ei tarvitse. Hartsi irtoaa puhtaasti irti. Tietenkin jos teipin rajoja koettaa häivyttää, niin miksei.
Mulla on armaflexiä nyt ratapyörän satulassa. En laittaisi ajopyörään, pohjaa painon alla helposti. Limilevyä Etralta käyttää moni.

[motomatti]

Flash-teippi eli "sininen teippi" on aivan ylivertaista jos johonkin kohtaan ei haluta hartsin tai liiman tarttuvan. Saa mm Kevrasta ja Jacompilta. Jotkin teipit menettävät hartsin kanssa liimansa ja se jää inhottavasti juuri sinne hartsin puolelle haittaamaan.

[TunturiTT]

Pakkausteippi on halvempaa. Ei muuta koostumustaan polyesterin kanssa. Testattu vähintään riittävän monta kertaa. Ei tarvita erikoisteippejä.