Harmittava pesutulos

[lemppari]

Grison pesu on aiheuttanut omituisia sivuseuraamuksia. Lampun kehikko, jossa myös vilkut ovat kiinni, on alunperin mattamusta. Nyt se on pesun jäljiltä aina harmaa. Samoin 'kyljykset' eli valupalat joihin svingi on laakeroitu sekä takajalkatappien kiinnityskolmiot. Outoa niissäkin on, että vasemman puolen pala ja tapinkiinnike menevät huomattavasti harmaammaksi. Sekä kyljykset että lampun kehikko lienevät valualumiinia, joten jonkinlainen oksidaatio taitaa olla syynä. Kokkolassa on tosi kova vesi, olisiko se syynä? Pesuaineena olen käyttänyt Würthin autopesuainetta tietysti laimennettuna.

Harmaan pinnan saa kyllä pois vahalla ja 'kyynärpääöljyllä', mutta olisi mukavampi jos saisi vältettyä koko rulianssin. Muistelen, että kaverin V11:n punaiset kyljykset vetivät aikanaan aika nopeasti haalean pinkiksi, mutta omassa Rosso Mandellossa moista ei esiintynyt. Asuimme eri paikkakunnilla ja jälleen voisi epäillä veden pH:lla olleen jotain tekemistä asiassa. Onko muilla Grisohemmoilla ollut samoja ongelmia?

[motomatti]

Pesuhommissa on ongelmansa. Järvivedellä pestynä (Näsijärvi) ei tarvitse edes säämiskää kuivaukseen eikä jää laikkuja edes mustaan maalipintaan. Porakaivovedellä on liki joka kaivossa oma Ph. Kaupungin vesi on käsiteltyä ja siitä jää jopa valumaraidat (kaikkea sitä tulee juotua) mutta siinäkin on alueellisia eroja koska eri osissa Tamperetta on veden alkuperä eri paikoista ja eri seoksilla. Meillä käytetään Roinetta lantattuna harjusta saatavalla pohjavedellä kun taas keskustassa juodaan Näsijärveä. Siksi Ohranjyvän yksi suosituista paukuista, ja edullisin, on "kossunässy".

Itse käyn pesemässä pyöräni Ylöjärvellä Salpauselän syvyydestä saatavalla harjuvedellä. Sitä ei ole kovasti käsitelty ja on kylmää suvellakin. Mutta kovaa. Tarvitsee runsaasti pesuainetta.
Talli on naapurissa Lempäälän puolella ja niiden vettä en mielelläni juo. Maistuu rantakaisloilta. Mistä lie Kuokkalankoskesta vetensä? Sisältää ilmeisesti mineraaleja joista jää jäämiä maalipintaan.

Jos käyttää Würthin Pinelinea on se melkoisen vahvaa pesuaineeksi laimennettunakin. En ole sitä rohjennut käyttää. Edes vanteisiin. Paljas alumiini tummuu heti jos sitä pruuttaa. Mattamaaleista sanoisin että niiden pinta ei ole sileä eikä vaha sovi niille vaan harmaannuttaa ja se näkyy ainakin pesun jälkeen.

Käytän pesuainetta jossa on aineosana hieman vahaa joka kuivatessa jää pintaan. Alumiini tykkää siitä eikä hapetu kuten käy liotinpesun jälkeen. Mutta kukin tavallaan.

[TunturiTT]

Mattapinnoille saa omia pesuaineita ja hoitotuotteita, joilla voi minimoida laikkuja ja harmautta. Kannattaa kysellä alan liikkeistä.

[Breeze]

Puolituttu maalautti autonsa melko hinnakkaasti urheilullisen mattasamettimustaksi (mikä lie himmeä kuitenkin).
Oli sitten pulu paskonut konepellille ja kaveri puhdisti sen ihan ite.
Nyt on konepellissä kiiltävä kohta...

Joten mattapintojen kanssa pitää tietää mitä on tekemässä ja millä aineilla.

[Machiavelli]

   En ole Kutsia pessyt kuin sadevedellä jota tänäkin kesänä olen saanut taltioiduksi mökille riittävästi  Olen kyllä kuullut kyseisestä ongelmasta, käytiin viime viikolla vaimon kanssa hänen kotiseuduillaan Kokkolassa ja paikallinen automyyjä mainitsi että kylän vesi ei välttämättä ole paras vaihtoehto pesuhommiin... onko tällä  yhteys siihen että Oulun seudulla autoista katkeilee jakoremmit ennen aikojaan?

[TimoEv]

Vuosia sitten käytiin pesuasiasta keskustelua ja eräs kertoi käyttävänsä vain Fairya. Se on  rasvanpoistajana todella hyvä. Huuhtoutuu hyvin, ei syovytä tms., on halpa ja sisältää ilmeisesti silikonia tms.jotta astiat kiiltävät.

[mosa]

Olen myös siirtynyt Fairyn "käyttäjäksi"
mosa

[motomatti]

Älkää hyvät ystävät käyttäkö Fairya jos pyöränne on teille rakas! Se käyttäytyy auringon kanssa siten että harmaannuttaa kiiltävät maalipinnat ja junttiintuu pintoihin niin että pitää hinkata puhdistavalla vahalla pois. Tilanne näyttää ensin hyvältä mutta pitkään käytettynä tekee vain haitan itselleen.

[TunturiTT]

Kuka pesee pyöräänsä auringonpaisteessa? Se on se ongelma, ei Fairy.

[motomatti]

Ihan sama missä pesee mutta moni saattaa ajaa auringonpaisteessa ja siitä Fairystä pintaan jäänyt juttu ajan kanssa "päivettyy". Mutta hyvä ja halpa kikka jos on myymässä pyöräänsä. Myrkyllistä se ei liene kun sitä astioíhin jää. Sen tarkoituksena on täyttää naarmut ja kulumat erityisesti lasiastioissa niin että "näyttää aivan uudelta" kuten mainos lupaa.

Ei ole tainnut vielä olla menetelmää jolla voittaisi miedolla liottimella ja vedellä pesun ja vahaamisen pesun jälkeen.
Moottoripyörähuollossa oli spraypesuvahaa jota käytettiin huollon jälkeisten sormenjälkien ym muun lian puhdistukseen. Suihkaus sitä ja liinalla pyyhkäisy. Asiakas oli tyytyväinen kun pyörä kiilsi. Mutta eipä enää kiiltänyt muutaman päivän jälkeen.

[TunturiTT]

Ihan sama missä pesee mutta moni saattaa ajaa auringonpaisteessa ja siitä Fairystä pintaan jäänyt juttu ajan kanssa "päivettyy". Mutta hyvä ja halpa kikka jos on myymässä pyöräänsä. Myrkyllistä se ei liene kun sitä astioíhin jää. Sen tarkoituksena on täyttää naarmut ja kulumat erityisesti lasiastioissa niin että "näyttää aivan uudelta" kuten mainos lupaa.

No nyt tulee niin vahvaa kukkua, ettei mitään rajaa..

[motomatti]

Ei se minua haittaa. Pese vain niin kuin tykkäät. Kukkua en kirjoita vaan omasta kokemuksesta. Usein karvaastakin. Tähän ikään kun kerkiää on jo kaiketi jotain oppinut. Pitkälti ainakin sen että ympäristössä on paljolti sellaisia henkilöitä joille pitää asiat kädestä pitäen opettaa. Ääliöille en neuvojani jaa. Pitäkää sitä kohteliaisuutena.

[gringo]

Olen pähkäillyt paljon tämän aiheen tiimoilta. Oma reseptini on ollut sellainen, että olen huuhdellut pyörän ensin pelkällä lämpöisellä vedellä, sitten käyttänyt muistaakseni korrekin vahashampoota ja lopuksi kuivaamisen jälkeen käsitellyt motskan auto glymin vahalla. Koneen pesu on tapahtunut biohajoavalla liuotinpesulla ja puutarhaletkulla sitten lähes olemattomalla paineella huuhdellut vettä säästämättä. Mustat osat olen spreijannut silikon-spraylla ja sitten hingannut herkin rantein. Hiilikuituosat olen käsitellyt joko silikon-spraylla tahi vahalla. Lienen tehnyt paljon virheitä. Jatkuva pelko on siitä, että aurinko haalistaa hienon värin.
Nyt mieltä kaihertaa se, että asumme ihan meren rannassa, se sinänsä menettelee, mutta ilma lienee suolapitoista ainakin jossain määrin. Mitään hyvää säilytyspaikkaa ei vielä ole tiedossa ja telttamajoitus kauhistuttaa.

[TunturiTT]

Kannattaa noille mustilla osille hankkia omaa mustille muoviosille tarkoitettua hoitoainetta. Silikonin kanssa kun kannattaa olla varovainen. Sitä nimittäin leviää ihan kosketuksesta ja spraysta pieninä pisaroina maalipinnalle. Ei muuten tee pinnoille tuhoa, mutta tulevaisuudessa mahdolliset korjausmaalaukset vaikeutuvat. Silikonin saaminen pois maalista kokonaan on haastavaa.

[motomatti]

Oikein tehty hiilikuiturakenne on varsin "kuivaa" ja imee silikonia sisäänsä ja siten sen korjaaminen jälkikäteen on silikonipesuaineen käytöstä huolimatta vaikeaa tai mahdotonta koska silikoni imeytyy kuitutasolla hiileen. Kun korjaatte hiilikuituosaa niin hionta ilman vettä niin että kun valkoinen pöly muuttuu mustaksi on päästy pinnan läpi itse kuituun ja se on hyvin herkkää hioa. Kuluu hyvin nopeasti. Siis pinnoite vain pois ja uusintalakkaus uv-suojalakalla. Vanhan ja kellastuneen hiiliosan saa siis vielä varsin hyvin kunnostettua mutta jos siihen on hiukankin imeytynyt silikonia tai teflonia niin homma ei onnistu.
Tosin suurin osa harrastajille hyvällä hinnalla myydyistä hiilikuituosista on lähinnä värjättyä lasikuitua joten huoli pois. Suurin osa on sitä. Jos "hiilikuituosa" on maalattu sisäpinnaltaan niin silloin se on lasikuitua. Kusettajia alalla riittää.