Olihan joskus ennen vanhaan hyvään aikaan sellainenkin käsite kuin hyvät tavat. Aikuisille en niitä yleensä opeta, koska siitä seuraa taas lisää huonoja tapoja. Joillekin minulla on ollut ja on yhäkin kasvatusvelvollisuus. Heille olen yrittänyt opettaa huomaavaisuutta ja kanssaihmisten kunnioitusta. Valitettavasti olen itse joskus hiukan huonotapainen, mutta yritän parhaani mukaan tehdä kuten äiti opetti.
Joskus oli lankapuhelimet, ja niitä oli suht harvassa. Oli eräänlainen moraalinen velvollisuus vastata puhelimeen kun se soi. Oli hyvin epäkohteliasta antaa puhelimen soida ja olla vastaamatta. Kauppaliikkeissä ja vastaavissa sellainen olisi myös alentanut myyntiä. Kuitenkin kävi niin, että asiakkaat alkoivat tulla kärttyisiksi kun joutuivat odottamaan palvelua väliin tulleen puhelun vuoksi. Sitten keksittiin kännykät ja tilanne meni mahdottomaksi. Keksittiin erilaisia pimpelipompeli ja huonon musiikin sovelluksia, ja saatiin asiakas odottamaan puhelimeen vastaamista. Siitäkin kuitenkin alettiin ärsyyntyä. Kun työvoimaa ei voi pitää palkattuna pelkästään puhelinta päivystämään, oli pakko hyväksyä kohteliaat anteeksipyynnöt ja yrittää puhua lyhyesti. Pian opittiin myös hyväksymään puhelimitse tehdyt palvelut tasa-arvoisina ja järjestelemään kohteliaasti palvelut tulojärjestykseen. Jos sitä ei hyväksy, ei pidä sitten myöskään valittaa, että puheluihini ei vastata. Puhelimitse tehtävä myyntityö kasvoi mahdottomuuksiin ja oli välttämätöntä kehittää niille tehokkaita suodattimia, ja samalla romutettiin sekin työmahdollisuus. Sitkeimmät sissit sitäkin vielä yrittävät. Jos käyttää suodattimia ei tarvitse öykkäröidä työtään tekeville ihmisille. Tuntemattomaan numeroon vastattuani olen joskus myös yllättynyt iloisesti. Kieltämättä olen kyllä joskus syyllistynyt öykkäröintiin kääntämällä selkäni keskustelukumppanille hänen vastattuaan puhelimeen, pyytämättä sitä anteeksi. Äitini tulisi hyvin surulliseksi, jos vielä eläisi, jos ottaisin jotain joltain ilman lupaa, tai jos edes huonolla käytöksellä pahoittaisin jonkun mielen. En edes ymmärrä, mitä tuollaisella kännykän nappaamisella on saavutettavissa. Ainakaan sillä ei kukaan opi paremmille tavoille. Saattaa jopa menettää ystävän. Hyviin tapoihin kyllä voi aivan hyvin sisällyttää kohteliaan toivomuksen, että hoitaisimmeko tämän asian ensin loppuun ja ottaisitko tuon puhelun sitten uuteen käsittelyyn. Tai toisin päin – sanoa, että ole hyvä vaan ja vastaa puhelimeen. Ja onko tämä someraivo, siis raivo kaikkea somea ja kännyköitä kohtaan, todella tarpeellista tai edes oikeutettua. Seuraavaksi tulee esineiden internet. Sitten tulee asioiden internet. Meidän tuntemamme internet katoaa parissa vuodessa kuin särki katoaa särkiparveen. Kehitystä vastaan kapinointi on taantumusta, sanokoon foliohattuiset mitä vaan.
Aiheeseen mennäkseni, on hyvä tapa noudattaa liikennesääntöjä. Kädet vapauttava puhelin kai on sallittu kuljettajallekin. Itse en voi käyttää sitäkään, kun alkaa tulla virheitä jo vierustoverin kanssa keskustellessa. Kun ei ole sitä moniajoprosessoria. Joukkoistaminen on kai nykyajan eräs muoti-ilmiö. Kun velvollisuuksien hoitaminen ulkoistetaan palvelujen käyttäjille ja kustannettavaksi, se kai alentaa tuotantokustannuksia. Tunnetuin esimerkki lienee kulutushyödykkeiden laadunvalvonnasta luopuminen ja sen perustaminen kuluttajien itsensä tekemiin tavaranpalautuksiin ja takuureklamaatioihin. Voi olla vaikea saada tienkäyttäjiä raportoimaan tieolosuhteista ja ongelmista, ellei se ole äärimmäisen helppoa ja vaivatonta ja ilmaista. Luin jostain, että Galileo satelliittipaikannusjärjestelmä sisältää myös tiedon paluukanavan. Sillä on kai tarkoitus tehdä onnettomuus- ja avunpyyntöilmoitukset automaattisiksi. Niitä laitteita lienee kaavailtu jossain vaiheessa pakollisiksi. Siinä vaiheessa ehkä muutkin ilmoitukset saadaan kulkemaan, tuskin ennemmin.
