Vanheneminen ja huomiokyvyn heikentyminen

[Pekka]

Euroopassa ei läheskään kaikissa moottoritien tuloliittymissä ole kärkikolmiota, vaan ramppi liittyy omana kaistanaan moottoritiehen ja jatkuu loputtomiin. Vasemmalla äärimmäinen kaista saattaa loppua asfaltin säästämiseksi. Niitä oli jo Ruotsissakin ja Saksassa hyvin tavallisena. Ruotsissa oli joillakin alemmankin luokan teillä myös risteysten keskikaide tehty niin, että kääntyvien kaistalta suoraan ajaminen ei ole mahdollista ja liittymästä oikealle kääntyvällä on oma kaista oikealla ja suoraan tulevien kaista jää vasemmaksi ja loppuu hetken kuluttua oikealle ohjaavaan viivoitukseen.

Tämä liittynee siihen sivistyneemmissä liikennemaissa noudatettuun periaatteeseen, että oikean-
puolimmaista kaistaa pitäisi voida jatkaa aina suoraan. Moottoritiellä käytäntö vähentää kaistanvaihtotarvetta.
Sivuttaisliikettä ja siitä johtuvia vaaratilanteita tulee vähemmän, Autobahnilla kun huolimattomalla kaistan-
vaihdolla voi olla fataalit seuraukset.

Suomessa teiden linjaus ja liittymät on aikoinaan suunniteltu samoilla spexeillä kuin junankiskot.
Kun alkuun muuta ohjetta ei ollut ja sitä samaa taidetaan tehdä edelleen.

[Vierailija]

Noista turvaväleistä olen hiukan eri mieltä. Minusta Saksassa on huomattavan suuret välit ja siksi helppo vaihtaa kaistaa missä vain, paitsi jos on stau. Asian  voi tarkistaa Googlen karttapalvelusta katsomalla ilmakuvia maailmalta eri paikoista. Selvästi Saksan moottoriteillä on parinkin rekkayhdistelmän pituiset välit. Aika pitkät välit on Ruotsissakin. Lyhimmät ovat Suomessa ja Meksikossa, hyvä jos henkilöauton mittaiset.
<snip>

Kokemuksia on näköjään erilaisia... kyllä meikäläisen kokemus esim. Lyypekin ja Hampurin väliltä arki-iltapäivänä on ollut se, että vauhti on kova ja välit olemattomat. Sama kaistanvaihdoissa, eteen tullaan varsin suruttomasti ja luotetaan, että kaikilla on jarrut, jos tarvitaan. Koskee myös rekkoja.

Mutta 'your mileage may vary', kuten sanotaan.  

[Vierailija]

<snip>
Se on hätätilanne jos menovesi loppu moottoritiellä.

Hätätilanne se on - ja Saksassa siitä saa sakot.

[Summu]

 
Suomessa teiden linjaus ja liittymät on aikoinaan suunniteltu samoilla spexeillä kuin junankiskot.
Kun alkuun muuta ohjetta ei ollut ja sitä samaa taidetaan tehdä edelleen.

Erityisen hilpeä on "ei kiihdytyskaistaa" -merkintä, joita on pari kappaletta Helsingin kehäteillä. Saattaa olla kiva ylläri sellaiselle, joka ei asiaa tiedä.

[motomatti]

9-tiellä Orivedellä J-kylästä päin tullessa Treen suuntaan on 58- ja 66-tieltä tuleville on kiihdytyskaista siten että Jyväskylästä tuleva väistää. Kyseinen tien keskellä kulkeva kaista loppuu mäen päällä. Siinä vaiheessa pitäisi jo olla oikealla. Paikallisilla on asiasta ns. sanomista. Latimo, mikäli katsoo tarpeelliseksi, saattaa valistaa asiaa enemmän.

Ylläri: moottoripyöräilin tänään ennakkotiedoista poikkeavasti.
Tosin vain reilut parikymmentä kilometriä. Senkin moottoritietä ja lisäksi alle 10 km katuverkossa. Ajelin nätisti ja niin että näyn. Ei ongelmaa. Nostin hiukan vauhtia (taajamassa 70 km/h) niin alkoikin jo tulla tilannetta: eteen käännyttiin niin että joutui tekemään kuvioita. Tuli yllätys kolmion takaa. No, mulla oli ylinopeutta vain 10 km/h (oman pyörän mittarin mukaan) rajoitukseen nähden mutta ainakin tämän yhden tapauksen kohdalla heti vaikutti. Toyota tuli nuoren miehen kuljettamana moottoritieltä 130-tielle jolla itse jo olin. Tilaa oli väistää vasemmalle kaistalle. Tai vaihtoehtoisesti jarruttaa kovaa. Tulijan puhelu ei ilmeisesti katkennut silloinkaan kun ajelin rinnalla ja koitin herättää huomiota töötillä. En herättänyt tarpeeksi. Piti jättäytyä ja kääntyä kotipihaan.
Mutta yksi tilanne riittää kun se sattuu pahasti. Pitänee pitäytyä rajoituksen vauhdissa kotikulmillakin.

Moottoritiellä on ilmeisesti hyvää aikaa puhua puhelimessa luuri olan ja korvan välissä. Samalla vauhti alle sen mitä muut ajavat. Aiheuttaa turhaa haitariliikettä vilkkaan liikenteen aikana. ilmeisesti 100 km/h rajoituksen aikana puhelimeen puhumisen laillistaa kun ajaakin vain noin 80 km/h.

[gringo]

Saksan autopaanoista on vain yksi kokemus aikojen takaa. Oli tapahtunut jokin onnettomuus ja liikenne ruuhkaantui ,  kilometrien jonoiksi.  Tuntikausia odoteltiin paikoillaan   tai sitten ajettiin kävelyvauhtia.Yöhän siinä tuli ja ooppelin bensa alkoi olla vähissä. Sai siinä jännittää  että ehtiikö seuraavalle  bensa-asermalle. Ehtihän sitä, mutta ongelmana oli että oli vain suomen   markkoja jäljellä, saksan markat olivat jo huvenneet.Hölmöä  sinänsä, mutta kun oltiin ajateltu niin,  että tyttöystävän kotipitäjään painetaan yhtä soittoa.  Oli runsaasti polttoainetta ja eväitä  parahultaisesti matkan alussa. Huoltsikka ei huolinut suomen valtakunnan valuuttaa.  Ystävättäreni purskahti itkuun ja  kenties siksi tai muuten vaan hyväsydämisyyttään takanamme jonossa  ollut vanhahko herrasmies tarjoutui ostamaan meille muutaman litran  bensaa, jotta päästäisiin sivistyksen pariin. Matka päättyi onnellisesti ja potentiaaliset appivanhemmat saivat nähdä, ei  ehkä unelma-, mutta vävyehdokkaan joka tapauksessa. En juurtunut baijerilaiseen maaperään.

Tuli taas lueskeltua moottorilehden onnettomuuskuvauksia, eikä mieltä ylentänyt. Piittaamattomuus, päihteet,  nuoruus tai vaihuus,  sairaaloisuus, itsetuhoisuus....