Ranskalaisissa on aina huvittanut kun ovat "niin ongelmaisia".
Suomeksi se tarkoittaa että niitä saa erittäin edullisesti.
Ihan ensimmäinen oma autoni oli Peugeot 404, maksoi huimat 700mk 70-luvulla.
Muutama Rellu ollut, 6:n ostin 450markalla 80-luvulla ja käytiin ongelmitta pari kertaa etelä-euroopassa.
Tippa-rellu oli hauska peli, vaihdon kaverin kanssa kameraan ja pelasi n4 vuotta ihan ok.
Sitten alkoi Sitikka era.
Ensin GS, oli mukava mutta ruostui pahasti.
BX:iä mulla oli kolme peräkkäin, farkkuja, yksi pakuksi rekisteröity.
Mukavia kaikin puolin ja ruosteettomia muuten, mutta hydrauliputket ei tykänneet suolauksista.
Zantia oli todella hyvä auto, farmari sekin.
Ostin 2100e 110.000 ajettuna kun jarrut oli kuulemma finaalissa, korjaantuivat jo kotimatkalla, seistyään pitkään oli levyissä ruostetta joka ravisutti jonkun aikaa.
Ajoin sillä ongelmitta 6v.
Nykyisin C5 -03, farmari tietysti. 3000e 128.000 ajettuna ostin olisko neljä vuotta sitten. Hyvin pelannut, mitä nyt Sitikalle tyypillistä pikku vikaa sähköpuolella.
Takaluukun lasi ei aukea sähköisesti, vakionopeussäädin oli poissa pelistä jo ostaessani ja no, siinä ne taitaa ollakin.
208.000 kohdalla olisi riittänyt kytkimeen painelaakerin vaihto, mutta paikallinen velho uusi koko paketin ja vaihtoi samalla jakopään hihnan, vesipumpun ja uusittiin samalla kardaanin stefat ja haitarikumit.
850e osineen. Itse vaihdellut levyt, paloja jarruihin ja perushuollot. Laakereita pyöriin on pari vaihdettu, kannattaa laittaa laadukasta kun eivät paljon kustanna.
Hyvä, tilava auto ja hyvässä kunnossa.
Syrjähyppyjä oli Honda Civic jota sai hitsata kasaan joka vuosi, teknisesti pelasi hyllä huolettomasti.
Pahin pommi taloudellisesti oli BMW E39 525 TDS Touring kaikilla herkuilla, hieno auto mutta jatkuvat ruiskuongelmat tuli kalliiksi ja riesa lainata autoa ystäviltä kun omani oli korjaamolla.
