Italialainen moottoripyörä

[Olavi]

Itsellä samat tavoitteet. Paras tehopainohintasuhdemuutos syntyy omaa ylipainoa pudottamalla . Se kun ei maksa mitään. Nyt noin 5 kg vähemmän. Vielä 5 -10 kg pois, alkaa jaksaa pyörän päällä entistä paremmin . Toki talven aikana saa Aprilia RSV Mille R keventyä muutaman kilon vastineeksi myös.

[TunturiTT]

Olikin muuten tuossa reilu viikko sitten uusintakuntotesti. Ja kyllähän sitä parannusta on tullut! "Dynokäyriä" vertaamalla voi todeta hapenoton ja kestävyyden parantuneen selkeästi. Koko mittausalueella sykekäyrä pysyy reilut kaksikymmentä lyöntiä alemmalla tasolla. Lisäksi aiemmin pystyin polkemaan nousevaa rasitusta vasten 17 min 45 s, tulos kirjataan nyt 23 m 15 s!! Eli viisi ja puoli minuuttia pidempään! Eli kevyet 30 prosenttia kovemmin. Ja kyllä sen huomaa yleisessä kunnossa, jaksaa huomattavasti paremmin. Myös alkukesän pienet pyörälenkit ovat aivan paperia tänä päivänä. Kovemman rasituksen urheilusuoritukset tuntuvat hyvältä, eikä varmalta kuolemalta 
Lisäksi -koputan puuta- en ole ollut lainkaan kipeänä koko 18 viikon aikana, vaikka muu perhe on ollut parissakin flunssassa. Toivon, että näillä asioilla on yhteys.
Olen jo hommannut toisen polkupyöräprojektin ensi kesää varten, tai itse asiassa kaksi: itselle nopeampaan ajoon vaihteellinen ja vaimolle yksivaihteinen projektiksi. Hänellä on pääasiallinen pyörä nykyaikainen hiilikuitupyörä nestejarruin, jota olen saanut rakentaa vielä pidemmälle. Uudesta tulee tasan erilainen "voimapyörä".
Oma uutuus tulee myös olemaan ranskalainen..

[Olavi]

Itsellä kun on luontainen vastenmielisyys "tyhjän perässä hyppäämistä" kohtaan, on kesä parasta aikaa hyötyliikunnalle. Siitä nyt ilo irti mm. mökillä ja kotipiirissä. Mökillä on ollut perusorjatyöleiri koko kesän ja 4,4 hehtaaria metsää odottaa raivaussahaa ja viileempiä kelejä . Talvella pitänee sitten hikoilla Palokan kuntokeskuksessa trikoopöksyporukan seassa , jos ei muuta keksi. Crossi piikkirenkailla voisi olla oiva harraste talveksi. Toki myös 130 km päivittäinen työmatka motolla on ollut vähän fyysisempi ponnistus kuin autolla köröttely.

[motomatti]

Kuntoilu on kehittynyt omasta tarpeesta. En lähdekään kaljalle läjhipubiin alkuillasta vaan otan alle kunnostamani 40-lukuisen Jaguar-polkupyörän joka on iso kuin mikä ja ajan, vähintäänkin, naapurilähiön pubiin oluelle. (Alkuperäinen 60-luvun Joponi varastettiin lukittuna lukitusta pyörävarastosta.)

Asuinpaikka kun on yksi korkeimpia paikkoja seudulla. On helppo lähteä polkupyörällä mutta paluumatkakin sujuu hienosti koko matkan polkemalla ylämäkeen tauolla nautitun energian voimalla. Pohkeet, reidet ja pakarat ovat varsin napakkaa tavaraa nahan alla. Alussa piti, vuosi sitten, taluttaa pahimmat kohdat. Nyt ei tarvitse.

Painoa on samassa ajassa lähtenyt toistakymmentä kiloa. Kohta alittuu omalääkärin määräämä tavoitepaino. Tosin keventyminen hidastuu vaikka olen jo käynyt naapurikunnankin pubeissa retkellä. Läski lähtee mutta lihaskin painaa. Pitäisi vielä keksiä miten ylävartaloa voisi treenata sillä selkärankamurtuma ei salli esim. vatsalihasliikkeitä eikä painojen nostelua. Kokeilin mutta meni liikuntakyky. Murtuman jälkeen en liikkunut lainkaan liikuntamielessä. Mutta kampesin kuitenkin itseni Verstaalle ja rakensin California Adamantin joka nyt on jäänyt lähes käyttämättömäksi. Centauron selkään en sentään vielä kykene mutta California 1400 GTS ei ole ongelma ajolleen. Vaikka pikku keikauksia onkin käynyt.

Vyötäröstä on kadonnut kolmannes mutta ahteri on levinnyt. Silti housukoko ja -malli on pienentynyt todella paljon ja lisäksi olen löytänyt sopivat jalkineet joilla voin kävellä useammankin kilometrin hissukseen. Vähemmän tulee käveltyä.