automaattilodju moottoripyörään...no jaa, moottorijarrutus on itselleni muodostunut tavaksi ja tuo vekslaaminen keskeinen osa ajamisnautintoa. Automaattilaatikko tosin olisi ollut tarpeen kun vielä oli kaksi pyörää ja niissä vaihdepolkimet eri puolilla ja siten myös jarrupoljin. Ja kun toisella meni isommat vaihteet ylöspäin ja toisella päinvastoin. Aluksi oli vaikeaa. Jarruttaessa pistikin isompaa pykälää pesään. Niinpä päädyin naamalleni keskellä Turkua. Onneksi ei kukaan tuttu nähnyt
Ei mennyt järjestelmät tasapuolisesti selkärankaan kun olin tuore sekakäyttäjä. Nykyään näkee niin kookkaita pleksejä ettei vahingossakaan voi altistua viimalle, on poppikoneet ja bluutuutit (miksi pitää olla tavoitettavissa kun ajaa??), kahvalämppärit ja vaikka minkälaisia vekottimia. Vohvelirautaa tai hygieniatrimmeriä en tosin vielä ole vakiovarusteena nähnyt. Sähköstarttia arvostan (mikäli sähköä on) kas kun on sen verran monta kertaa jäänyt se yläkuolokohta löytymättä ja varvastossun pohjat eivät ole takapotkua kovinkaan vaimentaneet. Pitäisi olla kuitenkin ainakin kaksi pyörää; toinen kun haluaa vaivatonta meno aja toinen, kun haluaa vaivaista. Gps on tietysti hyvä, mutta mieluummin niin, että jos paperikartalta eksyy, niin voipi sijaintinsa tarkastaa. Veneilyssä tuo teknologia saattaa olla jopa vaaratekijä kun ei malteta seurata paperista merikorttia vaan luotetaan sokeasti elektroniikkaan. No, en ole aivan "kartalla" siitä missä nykyään mennään venemaailmassa. Itsellä aikanaan oli vanhassa läppärissä jostain imuroitu garminin ohjelma jonka avulla olisi voinut purjehtia vaikka Intian valtamerelle, mutta kun läppäri kaatui viiden minuutin välein ja kymmenen minuuttia kesti avata kone uudelleen. Jäi intian valtameri näkemättä, mutta Raumalla kävin. Paperikortti riitti sinne asti. Eipä tuosta paljon kostunut. Paitsi kurkku.
Tulipa taas eksyttyä.....aiheesta.
