"Mielenkiintoista, silloin kun lääkäri cirrusta suositteli, ei mitään kauhukuvia maalaillut, sai varmaan hyvät provikat kaupoista."
Kauhukuvia ei pidä maalailla. Siksi en linkitä tähän artikkeleita, jotka käsittelevät aivoverenvuotojen määrän yhteyttä em. lääketyyppien käyttöön (enkä käytä "hymiöitä"). Lääkärin tehtävä on valita potilaalle se hoito, jonka hyöty-haittasuhde on paras. Ja hyvä olisi muistaa vielä kustannuksetkin. Sekä potilaalle että yhteiskunnalle koituvat.
Ei lääkäri lääkkeistä provisiota saa. Jos saisi, niin ehkä tuon Cirruksen (tai Aerinazen tai Duactin) lääketieteelliseltä kannalta holtittoman käytön osaksi ymmärtäisi näin markkinataloudessa. Mutta nyt kyseessä lienevät hyväuskoisuus lääketehtaiden mainoksia (ja lääke-esittelijöitä) kohtaan ja ammatillinen laiskuus tiedon hankinnassa. Tai rituaali: lääkäri arvelee, että potilas on tyytymätön, jos ei ole reseptiä kourassa vastaanotolta lähtiessä (voi arvella oikein tai väärin), joten reseptilääkettä kirjoitetaan, vaikka sopivampaa olisi saatavana reseptittä. Saattaapa asiaan vaikuttaa myös unohtunut lääkeaineopin (farmakologian) opetus, se kun yleensä annetaan jo lääkärikoulun toisena tai kolmantena opintovuonna. Kliinistä farmakologiaa taas opetetaan liian niukasti (kertoo tässä ko. opetusta aikanaan sekä saanut että antanut).
"Eikä ole aiemmin muutkaan asiasta maininneet, siis että voisi jotain varaa olla."
Mainitaan nyt ja kaiken kattavasti: jos lääke vaikuttaa, se aiheuttaa myös haittoja. Ei välttämättä kaikille, mutta jokaisesta lääkkeestä voi olla vaaraakin. Siksi vain omaan kokemukseen perustuvat, sinänsä vilpittömät suositukset lääkkeen valitsemisesta ovat kyseenalaisia.
Jokaisessa lääkepakkauksessa on pakkausseloste, jossa kerrotaan melko paljon lääkkeen ominaisuuksista ja oikeasta käytöstä. Lisää tietoa löytyy lääkevalvontaviranomaisen (työantajani 1993-2014) kotisivulta fimea.fi, sieltä lääkehaku.
On omalla vastuulla jättää pakkausseloste lukematta, mutta maallikon on tietysti vaikeaa erottaa tietopaljoudesta olennainen. Proviisorit saavat lääkäreitä perusteellisemman opetuksen farmakologiasta, joten apteekista löytyy asiantuntemusta. Ymmärrettävästi heillä on työnsä puolesta taipumus lopulta myydä jotain, mutta heidän osaamistaan kannattaa käyttää hyödyksi valitsemisessa.
Asiakas itse lopulta päättää, ostaako lääkettä vai ei. Tämä koskee myös reseptilääkettä. Lääkäri ei määrää potilasta käyttämään lääkettä. Hän voi ainoastaan määrätä apteekin luovuttamaan rahaa vastaan asiakkaalle lääkettä, jota koskee myyntirajoitus (esim. reseptipakko). Kuten on ilmennyt, joskus saattaa olla viisainta olla ostamatta sitä "lääkärin määräämää" lääkettä, varsinkin jos kyseessä on itsestään paraneva vaiva.
