Isolohkoisen virranjakaja

[motomatti]

Useimmat lienevät jo nykyään jättäneet virranjakajan lepoon ja korvanneet sen huoltovapaalla digitaalisella sytytyksellä. Mutta niitä varten jotka edelleen säätävät kärkiä  ja sytytysennakkoja tallissansa tai maantien levikkeellä, voi ottamistani kuvista ja huomioistani olla iloa.

Eilen illalla käytin tunnin verran aikaa rassatakseni kaksikärkisen California III:sta peräisin olevan virranjakajan jonkinnäköiseen kuntoon. Ei siitä vielä hyvä tullut mutta toimiva varauksin. Suurin osa ajasta meni osien puhdistukseen.
Kapine oli kärsinyt huoltamattomuudesta ja epäpuhtauksista sekä vedestä. Puutteitakin ilmeni. Varaosia joutunen hankkimaan. Erityisesti keskipakosäädin oli kokenut kovia.

http://www.motomatti.fi/2015/12/varamoottorin-virranjakaja-ja.html

[Kurtsi]

Mitäs tämän tilalle nykyään on saatavana ? Aikoinaan jo 80 -luvulla vaihdoin Piranhaan. Aikansa toimi ja lakkasi sitten toimimasta - onneksi kotipihaan. Ajan ja nokkaketjun venymisen ja muun mekaanisen kulumisen myötä sitäkin piti säätää välillä aikaisemmalle ja muutenkin sytty stroboskoopilla kokonaisennakon mukaan. En kyllä havainnut mitään hyötyä Piranhasta; kärkipelinä jymähtää heti käyntiin; P:llä ei niinkään. ps. hyvä muistutus, että tätäkin pitää huoltaa. Täytyy avata kun tuolla hyllyssä nyt on irrallaan. Öljytipan olen kyllä kerran kesässä laittanut.

[TunturiTT]

Ignitech, Megasquirt, Boyer jne. Yleensä voi laitta suoraan kampuran tai nokka-akselin päähän kierroshaistimen. Varsin helppoja asennella ja monia muitakin rakennussarjoja löytyy.

[egon]

27 kautta on kärkipeli nyt hurisssut. Toiset kärjet menossa, mutta nekin taisi tulla vaihdettua hätiköiden etuajassa koskapa vanhatkin toimi silloin vuosia sitten ihan hyvin. En vaan viittiny niitä fiilata. Ihmeen vähän niissä säätö yhden kauden aikana muuttuu jos vaan on nokka-akseli hyvin voideltu. Edellisen kerran on säätöjä rukattu useita vuosia sitten koska tarkka säätö on sen verran aikaa ja tupakkia syövää hommaa ettei usein viitti siihen ryhtyä.  Strobolla katsoen näyttää siltä, ettei ennakkosäädin ehkä ole enää 100% tikissä, mutta vetoja on vanhassa vielä sopivasti kun ei ole kovaa kiirettä.

[millegt]

millellä taputeltu alkaen 45 tkm nyt 115 tkm kärjillä silloin kun ostin pistin uudet kärjet ja jossain 90 tkm kohdalla taas ihan kurillaan mitään ongelmia ei ole ollut kärkivälin kun tarkastaa niin sytkä on kohillaan ei ole tarvinnut sillä itte tehdyllä jakajan avaus avaimella jakajaa avata moneen vuoteen, silloin uutena ei saanut säätöön purin jakajan ja viilasin pohjalevyn reikiä pitemmäksi niin sai säätöön molemmat kärjet ennakon, 70 luvulta asentaja opit niin kärkipeli on hyvä elektroniikka epävarma

[GinTurismo]

Useimmat lienevät jo nykyään jättäneet virranjakajan lepoon ja korvanneet sen huoltovapaalla digitaalisella sytytyksellä. Mutta niitä varten jotka edelleen säätävät kärkiä  ja sytytysennakkoja tallissansa tai maantien levikkeellä, voi ottamistani kuvista ja huomioistani olla iloa.

Teksti haiskahtaa kevyesti jouluprovolta. En ole matkan päällä koskaan kärkiin joutunut kajoamaan, mutta jos joudun, niin ihmetellään siinä levikkeellä sitten rinnakkain yhdessä. Toinen laittaa ne kärjet kuntoon ja jatkaa matkaa, toinen ihmettelee pimentynyttä boxia tai asentoanturia ja tilaa hinausauton. 

[motomatti]

Itsellä on kokemusta Piranhasta. Kun kyseinen pyörä tuli minulle oli siinä kyseinen laite. 650TT. Kun myin pyörän oli siinä se edelleen. Ei ongelmia. Missä lienee nykyään?
Toisenlaisia mielipiteitäkin olen kapineesta kuullut.

Ignitech on minulla kahdessa pyörässä. Toimineet ovat nekin. Ja saa säätää itse tietokoneavusteisesti.

Kärkipyöriä minulla on ollut useita alkaen japanilaisista joissa tahtoi olla omituisia sytytysvikoja sekä Guzzi GT850 ja sitten näitä eri Californiaversioita. Tien päälle tai edes sen reunaan en ole jäänyt kovin pitkäksi aikaa. Yleensä on vikaa muualla kuin kärkien toiminnassa. En myöskään muista että Guzzista olisi koskaan mennyt kondensaattoreita. Irronnut kyllä on. Benellistä kondensaattori näytti kerran sisuksensa. Tuli hetkeksi nelisylinterinen. Kärjellisen kuutos-Benellin ja kärjellisen pikkulohkon kondensaattorit ovat samalla varaosanumerolla. Viimeisen Benellini mallimerkintä oli Elettronica jossa oli nimensä mukaan elektroninen sytytys. Sekin toimi varsin hyvin. Ja toimii nykyiselläkin omistajalla jossain Kotkan seutuvilla.

Muiden pyörissä olen törmännyt toimimattomiin tai huonosti toimiviin digitaalisytytyksiin. Yleensä vika on ollut joko anturoinnissa tai sähkön saannissa. Myös keskusyksikön kiinnityksessä on toisinaan ollut sanomista.

Kärkisytytys on oikein hyvä jos siihen on viitseliäisyyttä silloin tällöin keskittyä huollon merkeissä. Harva viitsii tai edes osaa. Nykyaikainen digitaalisytytys on omalta kokemukseltani kokolailla varma laite jos vain huolehtii sen sähkönsaannista, maadoituksesta ja tukevasta kiinnityksestä. Jälkimmäinen on usein laiminlyöty ja kapine roikkuu johtojensa varassa jossain akkutilassa tai työkalukotelon syrjässä. Eivät välttämättä kestä hirveästi tärinää.

Kokonaisuutena on menty loikka eteenpäin huollontarpeen pienenemisenä kun pyöriin on tullut kokonaan digitaalinen moottorinohjaus- ja pyörän hallintajärjestelmä. Enää ei voida edes puhua pelkästä moottorinohauksesta koska pyörän muitakin toimintoja on kytketty järjestelmään. Esimerkiksi luistonesto ja muukin ajonhallinta.

Muistui yksi juttu: Menin Veteraaniralliin kauan sitten ns ruiskutusmoottorisella Ducatilla kun oma projektipyörä oli vielä pukilla. Erästä pussihousua kapine närästi ja hän piti palopuhetta se vieressä ja kertoi vakaumuksenaan että 25 vuoden perästä tällä laitteella ei aja enää kukaan eikä löydy korjaajaakaan saati varaosia. Kuinka väärässä hän olikaan......

Kehitys kehittyy.

[TunturiTT]

Pikkulohkossa kärjet aukeilevat suoraan nokan päähän asetetulla nokalla. Ei ole sitä kuluvaa kulmavaihdetta välissä. Oma pikkulohko on taivaltanut liki satatonnia kärkien ohjaamana. Omassa käytössä on kerran saanut säätää, kun varmuuden vuoksi vaihdetut, italialaiset tarvikekärjet kutistivat kärkivälinsä lyhyellä matkalla. Hyvin toimii ja saa toimiakin. Ehkä sitten joskus, kun rikastunut, muutan sytytyksen ja polttoaineensyötön digiaikaan.

[motomatti]

Niin, eihän siitä kovin monta vuotta ole kun ensimmäisen digitaalisen sytkän asensin vanhaan moottoripyörään. Taisit olla itse paikalla, TunturiTT, kun otin ensisavut. Ohjelmointi oli silloin vasta alkutekiöissään. Myöhemmin samaan pyörään tuli toisenmerkkinen mutta samanlaista ohjausohjelmaa ja graafista käyttöliittymää toteuttava MegaSquirt.
Nyt, näin digiaikana kun aika laukkaa, voidaan sanoa että molemmat laitteet ovat aivan antiikkisia. Uusimmat ovat jo itseoppivia järjestelmiä. Jossain kohtaa tulee se vaihe että on hypättävä kelkasta. Kaikkea uutta ei jaksa eikä ehdi enää omaksua. Pitänee opiskella vielä magneettosytytys amisoppeja perusteeellisemmin kun huomaa alkavansa taantua. Liekö kukaan laittanut laukaisumagneettoa esimerkiksi 80-luvun Guzziin? Tai kahta?

Magneettoahan käytetään vielä monissakin uusissa moottoreissa. Mutta ei moottoripyörissä enää.

[TunturiTT]

Jep, paikalla olin. Varsin kivuttomasti käynnistyikin. Taitaa tänä päivänä olla aika hyvin tarjolla peruskarttoja ja paketteja joilla pääsee liikkeelle. Eniten askareita aiheuttanee anturointi.
Retroilevat HD-miehet laittelevat vielä mankkuja pyöriinsä. Sen kanssa ei olisi vikaantuvaa elektroniikkaa matkassa..

[egon]

Kärjistä vielä sen verran, että kerran jäi Millessä tapaturmaisesti virrat päälle yöksi. Akku meni tyhjäksi, mutta ei palanut puola eikä kärähtänyt kärjet. Yksi konkka on mykistynyt muistaakseni noin 12 vuotta sitten.

Sähköissä on kyllä ollut kosketushäiriöitä ja joskus on ajeltu kotiin muutamia päiviä sillä, että on vedetty ohikas suoraan puolan navalle startin paksusta liittimestä. Kai se sama trikki voi pelittää kärjettömän sytkän kanssa, en tiedä.

Juu, kyllä moottorinohjaus on hurjasti kehittynyt, mutta syy täytyy olla muualla kuin käyttövarmuudessa. Guzzeissani ei ole ollut kertaakaan mitään kaasarivikaa katkenneita vaijereita lukuunottamatta. Tietenkin tarvii vain kerran tankata "väärästä" paikasta, niin kaikenlaista pikkujuttua saattaa sitten riittää.

[TunturiTT]

Tietenkin tarvii vain kerran tankata "väärästä" paikasta, niin kaikenlaista pikkujuttua saattaa sitten riittää.

Sama koskee myös ruiskupelejä. Tulee vaan helpommin kalliimmaksi, suuttimiin asti kun moska pääsee, on heikossa tapauksessa suutinten vaihto edessä. Ja silloin se roju on mennyt jo pumpunkin läpi..

[motomatti]

Taitaa tänä päivänä olla aika hyvin tarjolla peruskarttoja ja paketteja joilla pääsee liikkeelle. Eniten askareita aiheuttanee anturointi.
Retroilevat HD-miehet laittelevat vielä mankkuja pyöriinsä. Sen kanssa ei olisi vikaantuvaa elektroniikkaa matkassa..

Silloin aikanaan kun ryhdyin näitä tarvike-digi-sytkiä asentelemaan apuna ja neuvojana perusasetusten tekoon oli Leimanin Janne jolla oli aiempaa kokemusta aiheesta. Ensimmäisen ennakkokäyrän kopioin manuaalisesti Silent Hektikin esitteestä. Ensimmäinen "kartta" oli siis vain "1D" käyrä, siitä kehittyneempi "2D"-käyrästönluontimoodi päälle kunnes lopullisessa "3D"-kartassa oli mukana kierrosluku, kaasukahvan kiertosuuna ja kaasuläpän asento. Myöhemmissä päivityksissä on tullut lisää toimintoja.

Perusasetukset eivät ole Guzziin laitettaessa aivan selkeät niin kuin on tasajakoiseen rivikoneeseen. On huomiotava jatkuva sytytysvälimuutos, jota ei silloin vielä Ignitechiin ollut määritelty. Nyt on heillä valmiit asetukset ja kartat melkein mihin tahansa kaksipyöräiseen. Sen kuin vain valikosta valitsee.

Liian helposti puhutaan vain "kartoista" mutta vähemmän niitä ohjaavista järjestelmätoiminnoista. Pelkkä kartta ei ole autuus jos järjestelmäasetukset eivät ole hyvät. Niiden säätämisessä on todellinen tuntuma moottorin fyysiseen toimintaan. Ehkä juurikin siksi suosittuja ovat valmiit "bolt-on-ratkaisut" jotka asennettuna suorittavat tehtävänsä kohtuullisesti. Mutta paremminkin voisi olla.....

Unohdinpa kuitenkin sen jutun että paljon aiemmin Centauron ahtamisen yhteydessä piti ohjelmoida ruiskutuksen lisäyksikkö, kotimainen Laiho-manipulaattori, ohjaamaan lisäsuuttimia. Aikansa kun persdynotti samaan loivaan ja pitkään ylämäkeen tulivat säädöt kutakuinkin hyviksi. Tietokone oli kerhotalon ovenpielessä ja aina koeajolta tullessa kytkin tietsikan johdot kiinni ja vähitellen korjasin jokaisen ongelmakohdan. Taisi mennä noin kuusi tuntia ja muutama tankillinen bensaa ja yksi lounas. Se oli ensimmäinen omatoiminen säätörupeamani. Sitä ennen herra Laiho itse omakohtaisesti oli minua kurssittanut laitteen käyttöön.

Magneeton, tai kahden, laittaminen ei Guzzin suhteen lienisi mitenkään ongelmallinen: kampiakselin etupäästä hammashihnalla veto sivulle sylinterin alla olevalle magneetolle. Paljonkohan nykymagneetot sietävät kierroksia?

Olisi siitä erikoinen moottori että se ei tarvitsisi käydessään lainkaan akkua tai latausta. Vain käynnistysmoottori, kun ei ole käynnistyspoljinta, tarvitsisi akkua. Valot olisivat suoraan laturilta vaihtojännitteellä.

[TunturiTT]

Magneeton, tai kahden, laittaminen ei Guzzin suhteen lienisi mitenkään ongelmallinen: kampiakselin etupäästä hammashihnalla veto sivulle sylinterin alla olevalle magneetolle. Paljonkohan nykymagneetot sietävät kierroksia?

Olisi siitä erikoinen moottori että se ei tarvitsisi käydessään lainkaan akkua tai latausta. Vain käynnistysmoottori, kun ei ole käynnistyspoljinta, tarvitsisi akkua. Valot olisivat suoraan laturilta vaihtojännitteellä.

Nuo Harrikan vermeet riittänevät kierrosmittapuulla Guzziinkin. Siis siihen mitä isolohko kestää. Niilläkin on ajettu kilpaa. Tietenkin kisamallin mankussa saattaa olla jotain pientä häiriönsuodatuspuutetta.

[Pekka]

Magneeton, tai kahden, laittaminen ei Guzzin suhteen lienisi mitenkään ongelmallinen: kampiakselin etupäästä hammashihnalla veto sivulle sylinterin alla olevalle magneetolle. Paljonkohan nykymagneetot sietävät kierroksia?

Olisi siitä erikoinen moottori että se ei tarvitsisi käydessään lainkaan akkua tai latausta. Vain käynnistysmoottori, kun ei ole käynnistyspoljinta, tarvitsisi akkua. Valot olisivat suoraan laturilta vaihtojännitteellä.

Nuo Harrikan vermeet riittänevät kierrosmittapuulla Guzziinkin. Siis siihen mitä isolohko kestää. Niilläkin on ajettu kilpaa. Tietenkin kisamallin mankussa saattaa olla jotain pientä häiriönsuodatuspuutetta.

Mitä hyvää toisi magneetto kisahommiin? Ei tule mieleen muuta kuin riippumattomuus akusta. Tosin nykyiset
akut ovat niin kevyitä ettei oikein sekään.
Ebaystä kun katselee, eivät ole ihan edullisiakaan.
Ja jos siviilikäytössä magneetto ei sisällä virran ulosottoa apulaitteille, tarvitaan vielä se laturikin.
Fiilistely varuste , mistä on pyritty eroon maakulkuneuvoissa jo menneinä aikoina.

Liitekuvissa pari omasta tallista löytyvää magneettoa. Perinteisen sielunelämään en ole perehtynyt
muuten kuin että toimii.
Modernimpi antaa kipinää ainakin 18000 1/min saakka, varmaan enemmänkin.
Olen yrittänyt löytää sen tilalle jotain kevyempää mutta ei taida olla