Proopuskaosastolla on passin, viisumin, Green cardin ja rekisteriotteen lisäksi enää vain kaksi paperia, tosin molemmat kahtena kappaleena:
Netistä löytyy tulliselvityskaavake
http://eng.customs.ru/images/stories/site_content/files/english.pdfTäytettävä on vain 2 ensimmäistä sivua, ne tulostetaan yhdelle paperille (so. kaksipuolinen tulostus), näitä kaksi samanlaista esitetään. Molempiin ruksataan entry sekä temporary importation, vaikka toinen kaavake pidetäänkin mukana ja esitetään Venäjältä poistuttaessa (se toinen jää tulliin Venäjälle tultaessa).
Ajoneuvosta on kirjoitettava runkonumero joko kohtaan "Body no or identification number" tai "chassis no", ja vastaavasti toiseen viiva. Ajoneuvon arvon jälkeen rahayksikkö muistettava merkitä.
Immigraatiolappuja saa vasta raja-asemalta, ellei matkatoimisto pysty niitä tarjoamaan, 2 kpl täytetään samalla tavoin, kutsujataho (viisumissa mainittu tai matkatoimiston ilmoittama) on muistettava merkitä. Toinen lapuista on pidettävä mukana, ja siihen on hyvä saada ainakin yhdestä yöpymispaikasta merkintä.
Venäjän puolella katsotaan ensin passi, sitten päästään vähän matkaa eteenpäin. Sitten pysäköidään itse raja-asemalle ja esitetään passi, viisumi ja immigraatiolaput (ja ehkä myös rekisteriote), sitten tullauspaperit (edellä mainitut 2 tulliselvitystä) sekä rekisteriote ja joskus myös Green card (kertaakaan ei ole minulta katsottu, mutta sellainen neuvotaan pitämään mukana).
Viimeksi mainitut esittelyt voivat tapahtua rakennuksessa eri tiskeillä tai ulkona eri kioskeilla, mikä hämmentää ensikertalaista. Kannattaa lukea kylttejä, jotta seremonia menee oikeassa järjestyksessä. Ja kun aina pläjäyttää virkailijan eteen kaikki em. dokumentit, niin ei jää mitään puuttumaan.
Paperien tarkastuksen jälkeen mennään ajoneuvon viereen odottelemaan, että tullivirkailija katsoo vielä kerran tullausselvityksen (sen mukana pidettävän) ja tutkii laukut (jotka kannattaa odotellessa avata valmiiksi). Sitten päästään eteenpäin, ja pienen matkan päässä saatetaan vielä vilkaista passi. Kun on ajettu erinäisiä kilometrejä, saatetaan tulla ankaran rajavalvonnan vyöhykkeen sisärajalle, missä katsotaan passi. Tai sitten ei, jos ankaran valvonnan vyöhykettä ei satu olemaan.
Selitettynä monimutkaisempaa kuin tehtynä.
Narvassa saattaa olla jonotusta runsaan liikenteen takia. Hyvä vaihtoehto on Luhamaan raja-asema eteläisessä Virossa eli Võrussa, tiellä E77.
Hotelli- ja muutkin majoitukset voi varata netissä. Näppärintä on käyttää varauspalveluja, kuten agoda.com, booking.com, trivago.com jne.
Pietari on tietenkin näkemisen arvoinen paikka, mutta majoittuminen saattaa siellä olla kallista. Pienemmissä kaupungeissa on halvempaa. Esimerkiksi Veliki Novgorod on historiallisesti yhtä tärkeä kaupunki kuin Pietari ja em. Luhamaan asemalta kohtuumatkan päässä.
Pietarin liikenne on sitä, mitä miljoonakaupungissa on, mutta metropolin ohi pääsee helposti kehätietä. Se on moottoritietä (myös meren päällä ja alla, eli läntinen reitti Kronstadtin kautta Suomenlahden poikki). Maksuja ei tien käytöstä ole minulta kertaakaan peritty, vaikka useissa lähteissä kerrotaan, että kyseessä on maksullinen tie.
Kehätieltä lähtee moottoritie Käkisalmen (Priozersk) suuntaan. Sieltä pääsee tänne Keski-Suomeen (Niiralan raja-asema Tohmajärvellä). Matkalla on pätkä italialaisille eksoottista soratietä ja hauska osuus mutkaista ja mäkistä öljysoratietä Sortavalaan. Se on paljon rattoisampi reitti kuin suora ajo Etelä-Suomea kohti reittiä Viipuri - Vaalimaa.
Venäläisiä moottoripyöräilijöitä ei usein näe, mutta kaikki joita olen siellä tavannut ovat olleet auttavaisia ja ystävällisiä. Pysähtyvät kyselemään, tarvitaanko apua, jos seisoo pyörineen tien vieressä. Suomessa sitä sattuu enää aniharvoin.
