Kyllä vaaditut luokitusarvot täyttävät moottoriöljyt sopivat moottoriin ja kuhunkin kohteeseen tarkoitetut vaihteisto-, perä- ja iskunvaimenninöljyt toimivat ainakin omissa pyörissäni. Laakereissa vedenkestävää vaseliinia. Merkki, tällä kertaa, Mobil. Siitä tuubista riittää loppuelämän tarpeiksi. Vielä kun käyttää ns. tunnettuja laatuöljyä niin todennäköisesti ei pety. Omissa pyörissäni, toki pyöräkohtaista vaihtelua on, ovat olleet Valvoline, Mobil, RedLine ja satunnaisesti muitakin, pääasiassa, mineraaliöljyjä. 1400:ssa käytän, kun on niin moderni, synteettisiä öljyjä. Kahdenkymmenentuhannen kilometrin kohdalla tein siihenkin RVS-käsittelyn. Ne muut kun ovat yli 30 vuotta siten valmistettuja pumppuja niin niissä öljyinä moniaste-mineraaleja, em. merkkejä. Yleensä kyttään tarjouksia tai sitten saan yritykseni, jossa olen enää vähemmistöosakas, kautta isommasta hankinnasta jonkun purkillisen. Joihinkin Shellin öljyihin olen pettynyt. Se toki on voinut olla sattumaa. (Centauron korkeakierroksisessa pitsikansimoottorissa V10-koneessa käytin Valvoline 20W50-mineraaliöljyä lisäaineistettuna ja sen ahtimessa kaksitahtikilpapyöriin tarkoitettua pirun kallista vaihteistoöljyä. Mutta Centauro on jo vaihtanut osoitetta.)
Harvat öljyt, vaikka olisivat ei-niin-luokituksenmukaisia, aiheuttavat välitöntä vauriovaaraa. Syrjäseudulla aikanaan asuneena oli hankintapaikat vähissä ja tarjonta niukkaa. Hätäpäissään oli laitettava jotain mitä sattui saamaan ja myöhemmin sopivampaa. Enkä usko että turbodieselmetsäkoneen moottoriöljy olisi ollut mitenkään huonolaatuista. Delvacilla on tullut ajettua kymmeniätuhansia kilometrejä. Pahempi juttu on öljyttömyys kuin että olisi edes jotain liukastetta. Tosin sanonta: "Vesi vanhin voitehista, vaan ei paras" löytyy ravintola Ohranjyvän kattopalkista täällä Tampereella.
Öljyn laatuluokasta poikkeaminen on pienempi vaara kuin se että öljyjä ei vaihdeta silloin kuin pitäisi ohjeiden mukaan. Sellaista kuraa olen valuttanut joistakin pyöristä että ihmetellä pitää. Erityisesti keulaöljyt ovat vanhoja ja jos jarrunestekin otetaan mukaan niin vielä vanhempia ja vesipitoisempia. Tyypillistä on myös se että vanhemman pyörän keulasta on, myyntisyistä, valutettu keulaöljy pois ettei vuotoa näy. Harva ostohousut jalassa liikkuva vähävarainen ostajakandidaatti kokeilee niin perusteellisesti hankintakohdetta että havainnoi moisen puutteen. Ja jos keula on kuiva voi pyörässä olla muutakin vilunkia. (Ohjauslaakeri, takahaarukan laakerit, pyörien laakerit, ym pitää tarkistaa kun ovat helppoja kohteita.) Myös erittäin hyväkuntoisia 20 - 40 vuotta vanhoja pyöriä on mahdollista hankkia.
Öljynsuodattimista kannattaa pitää huolta. Nykypolttoaineet ja nykyöljyt ovat sen verran miellyttäviä että eivät likaa moottoria kovastikaan ja siksi suodattimen vaihtovälin voi helposti tuplata. Isolohkoguzzeissa tuli varsinainen öljynsuodatin käyttöön vasta 70-luvun alkupuolella. Esim. 850GT:n öljynvaihtoväli oli 5000 km. Siinä ja edeltäjissään oli vain keskipakosuodatin kuten oli myös monissa japanilaisissa moottoripyörissä. Niiden osalta suodattimen määräaiikainen tyhjentäminen monilta unohtui. Mutta paljon niilläkin vain ajettiin. Toki nykyaikana uuden moottoripyörän kilometrisuoritteeksi vaaditaan moninkertaista kilometrimäärää mitä joskus seitsemänkymmentäluvulla pidettiin kovana suorituksena. Nesteen, kuten öljyn, suodatin paranee tietyllä tavalla vanhetessaan: suodatuskyky vain paranee.
